Tervetuloa kotiin!

Olemme Rekun kanssa taas järjestelleet tavaroita koko poissaolosi ajan. Eikös niitä leluja näin kuulunut säilyttää? Ai ei vai? No en se minä ollut! Tai siis minä vain autoin siirtelemään niitä, Rekku suunnitteli kaiken. Ja tuo matto oli tuolla lailla kun lähdit! Etkö muka muista? (Minä taidankin häipyä tästä sopivasti pois kuvasta, vaikka kylpyhuoneeseen juomaan. On vähän pölyinen tuo matto, jäi tomua kurkkuun.)

Kuvasatoa saariston joulusta

Olen palannut Raisioon ja kerrostaloelämään, liukkaille lattioille, hissikyyteihin ja liikenteen meluun. Mutta kyllä minulla olikin hauska joululoma! Sitä muistellessa jaksaa kyllä kaupungissa asumisen nurjat puolet. Toisaalta taas: onhan täällä paljon enemmän vastaantulijoita. Saaristossa en neljän päivän aikana tavannut yhtään ketään! Silti siellä riitti paljon tekemistä ja uutta opittavaa. Minä...


...venytin isännän vanhaa sukkaa yhteistyössä Rekun kanssa


...vaanin Rekkua ulkona ollessamme melkein koko ajan


...roikuin ärsyttävästi Rekun kyljessä kiinni kesken noutoharjoitusten


...lämmittelin takkatulen ääressä ulkoilun jälkeen


...ihmettelin joutsenta, jonka säikytimme rannasta kauemmaksi uimaan


...odotin joulupukkia turvassa viltin alla


...pidin taukoa isännän takin suojissa, kun paistoimme makkaraa rannalla


...tähystin merelle auringon laskiessa.

Ja paljon, paljon muuta.

Joululoma

Tänään lähdemme saaristoon joulun viettoon!
Toivotamme hyvää joulua kaikille!

Junamatka, pentutreffit ja tilapäinen mielenhäiriö

Perjantaina 19. päivä joulukuuta kävin autokorjaamossa, jossa nukahdin lattialle sillä välin kun isäntä odotteli auton huollon valmistumista. Siinä samalla tietenkin hurmasin kaikki asiakkaat. Perjantai-iltana minulta tavalliseen tapaan putsattiin korvat ja leikattiin kynnet, ja hieman harjoiteltiin harjaamistakin. Aloitin myös maitohappobakteerikuurin, jonka kuulemma pitäisi auttaa minua tällä viikolla hieman vaivanneeseen ripuliin.

Lauantaina 20. päivä tein elämäni ensimmäisen junamatkan. Se suuntautui Jyväskylään. Lemmikkieläinvaunussa oli viisi muuta koiraa, mutta siitä huolimatta osasin käyttäytyä varsin hyvin. Jyväskylässä oli loskaa maassa. Kaupungilla tapasin joulupukin, joka oli mielestäni niin pelottava, että en uskaltanut mennä metriä lähemmäs. Sitten jahtasin puluja. Jyväskylän rautatieasemalla hurmasin lipunmyyjän niin perusteellisesti, että isännän piti nostaa minut lipunmyyntitiskille esittäytymään. Paluumatkalla nukuin melkein koko ajan, vaikka lemmikkielänvaunussa oli tällä kertaa neljä kissaa, afrikkalainen pussirotta ja kääpiösiili.

Sunnuntaina 21. päivä kävin Kakolan koirapuistossa pentutreffeillä. Sain siellä kaksi uutta kaveria nimeltään Helmi ja Pumba. Juoksimme ja painimme niin paljon kuin tassuista pääsi, mutta minä olin välillä joukon nuorimpana jäädä alakynteen. Silloin kiljaisin niin kovaa, että muut jättivät minut muutamaksi sekunniksi rauhaan.

Myöhemmin illalla, kun olimme Rekun kanssa kahdestaan kotona pari tuntia, tunsin riemukkaasta päivästä huolimatta tarvetta "järjestellä" vähän. Siirsin Rekun pedin keskelle lattiaa, ja vedin siitä maton, lakanan ja kaikki lelut lattialle. Sitten kaadoin tietokoneita suojaavan aidan. Tämän jälkeen otin kirjahyllystä kartastot (olen erittäin kiinnostunut Suomen ja Euroopan tiekartastoista) ja poistin niistä taas pari sivua lisää. Pääsin ottamaan kartastot hyllystä siitä huolimatta, että emäntä oli parhaansa mukaan asettanut tuolin kirjahyllyn eteen. Tiedonjanoni on sammuttamaton! Kun olin lukenut valmiiksi, päätin hieman himmentää valaistusta repimällä kynttelikön sähköjohdon pistorasiasta. Rekku vaikutti hieman järkyttyneeltä tekemisistäni, mutta kyllä minuakin lopulta nolotti, kun isäntäväki tuli kotiin.

En oikein tiedä mikä minuun meni, näin mukavan viikonlopun päätteeksi vielä.

13. viikko

Nyt on vasta keskiviikko, mutta on jo ehtinyt tapahtua vaikka mitä!

- Näin sotakoiran autossa. Se rähisi ja haukkui minulle kauheasti.
- Kävin rokotettavana eläinlääkärissä. Ei sattunut, en oikeastaan edes huomannut koko rokotuksia, söin vain herkkuja. Eläinlääkäritäti tutki myös hampaat, korvat, silmät, sydämen ja lonkat. Kaikki on kunnossa! Minut myös punnittiin ja painoni on nyt 11,6 kg.
- Olen tehnyt yhteensä viisi läjää ja viisi lätäkköä sisälle vuorokauden aikana. Kauhea käry tulee kuulemma.
- Sain käyttööni uuden kaulapannan ja pääsin siis eroon vauva-pannasta!
- Meitä on käynyt hoitamassa sellainen hoitotäti päivisin kun omat ihmiset ovat töissä. Hän vie meidät ulos ja antaa minulle päiväruuan. Se on kovin kilttiä.
- Olen ottanut kirjahyllystä pari paksua kartastoa ja rikkonut niitä. Hajoitin myös emännän tietokoneen kuulokkeet ja nielaisin pehmusteet.
- Olen kasvanut niin isoksi, että yletyn nuolemaan Rekun ruokakuppia, joka on telineessä.
- Olen paininut Rekun kanssa villisti joka päivä monta kertaa!

Villa

Valkkaritreffit!

Tänään menimme koirapuistoon, ja kas kummaa: kohta sinne ilmestyi yksitellen VIISI muuta valkoistapaimenkoiraa. En millään muista kaikkien nimiä, mutta kaikki olivat kovin valkoisia ja ainakin kolme kertaa minua isompia. Varovasti tutustuttuamme isot vaikuttivat hyväksyvän minut joukkoon, enkä minäkään sen kummemmin heitä pelännyt. Niinpä aloitimme hurjat leikit!







Isot pedot pyöräyttelivät minua maassa monta kertaa, ja kun alustana oli märkä hiekka, minä muutuin valkoisesta paimenkoiranpennusta hyvin, hyvin kuraiseksi paimenkoiranpennuksi. Välillä leikki oli mennä niin hurjaksi, että pääsin syliin turvaan. Sylissä olemisessa on vain se huono puoli, että siinä tulee heti kylmä, varsinkin jos on ensin kasteltu jäätymispisteessä olevalla kuravedellä. Pesuunhan siitä sitten päädyttiin, taas kerran.

Bertta kyläili

Eilen meillä kävi vieraana Bertta. Hän on hurjan kovatahtoinen, eikä anna periksi kenellekään. Alkujännityksen jälkeen meillä alkoi sujua oikein hyvin. Kaikki tultiin keskenämme toimeen, eikä meidän koti käynyt ahtaaksi. Bertta ei uskaltanut tulla meidän sänkyyn, mutta se omi kaikki meidän luut.

Pitkä lenkki

Tänään kävelin ensimmäistä kertaa jokivarren lenkin. Se on melko pitkä lenkki, ehkä n. 3 kilometriä. Lenkki kulkee Raisiojoen yli kapeaa puusiltaa pitkin, ja uskalsin ylittää sen ihan yksin! Jonkun matkaa jouduin matkustamaan sylissä, mutta se oli vain siksi kun isäntä ja emäntä LUULIVAT, että minä en olisi jaksanut koko matkaa itse. Kyllä varmasti olisin jaksanut, sillä vielä aivan loppumatkasta hyökkäilin kiihtyvällä tahdilla Rekun kimppuun. Hyökkäilen hänen kimppuunsa aina, kun olemme yhdessä ulkona. Yleensä Rekku ei välitä, mutta toisinaan hän antaa minulle... palautetta, ja silloin pidän lyhyen tauon hyökkäilyssä.



Kun pääsin takaisin kotiin olin yltä päältä kurassa. Pesuhan siitä seurasi. Peseminen ei ole erityisen mukavaa, mutta kuivaaminen on, koska siinä samalla voi retuuttaa pyyhettä. Lenkillä tuli kova nälkä! Onneksi sain erityisen ison annoksen illalla, ja iltaruoan seassa ruokalusikallisen raakaa jauhelihaa. Se maistui niin hyvältä, että en ollenkaan välittänyt, että ruokaan oli sekoitettu sekä c-vitamiinia että matolääkettä. Luulivat varmaan, että en maistanut, mutta maistoin minä, en vain välittänyt.

Itsenäisyyspäivän paraati!

Eilen oli itsenäisyyspäivä, ja me menimme kaupunkiin katsomaan paraatia. Paraatissa oli kauheasti ihmisiä, joista suurin osa ihasteli vain minua. Annoin kaikkien lasten silittää itseäni ja eräiden aikuistenkin. Jopa ravintoloiden ikkunoissa ihmiset keskeyttivät ruokailunsa ja kääntyivät hymyilemään minulle.



Itse paraati ei minua hirveästi kiinnostanut. Halusin enimmäkseen seurata Rekkua.

Mutta sitten tapasin Ronjan, joka on minua kuukauden vanhempi valkkarinpentu. Jostain syystä Ronja pelkäsi minua kauheasti, ja siitäkös minä innostuin. Räksytin Ronjalle niin keskittyneesti, että siinä rytäkässä sekä Hornetit että Leopardit jäivät minulta huomaamatta. Samalla reissulla menimme myös Förillä. Se oli ensimmäinen laivamatkani, mutta ei varmastikaan viimeinen.

Perjantai on kynsipäivä

Kynsipäivänä leikataan kynnet. Se sujuu jo kohtalaisesti, mutta vain, jos on riittävästi maksamakkaraa tarjolla. Kynsipäivänä putsataan myös korvat. Korvien putsaaminen on oikeastaan aika mukavaa.

Korvat v1.1

Vasen korvani lurpattaa edelleen. Aikaisemmin se haittasi kuuloani merkittävästi, mutta isäntä keksi siihen parannuskeinon. Hän vaihtoi eläinkaupasta ostamansa pentunamit Pirkka Kuorettomiin Nakkeihin. Kuuloni parani välittömästi vähintään 50 prosenttia! Siitä on suurta hyötyä, sillä saan nakkia usein vain tekemällä jotain, mitä tahansa, kunhan se on isännän mieleen.

Tiistain vastaisena yönä minulla oli isännälle mieluisa yllätys. Lattialta löytyi... ...ei mitään! Ei, vaikka kuinka etsittiin, että missä se lätäkkö voisi olla. Piippaamalla muutaman kerran sainkin sitten pikakuljetuksen ulos, minne tein heti läjän ja lätäkön. Ehkä vielä joskus opin pidättämään yhtä hyvin joka yö.

Painia

Aamupainit

Viikko uudessa kodissa takana.

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa autoajelulle, siis takaluukussa ja Rekun kanssa. Menimme metsään kävelylle, ja sitten kauppaan. Jaksoin odottaa autossa kiltisti koko ajan. Kun tulimme kotiin, minulta putsattiin korvat ja leikattiin kynnet. Korvien putsaus oli mukavaa ja kynsien leikkuukin sujui hyvin, kun sain koko ajan maksamakkaraa kuonon eteen.

Illalla meille tuli vieraita! Kaksi pientä poikaa peuhasi kanssani kunnes olin aivan rättiväsynyt, ja myöhemmin kummitäti tuli taas katsomaan minua.

Lauantait vaikuttavat olevan mukavia päiviä.

Valkkarinkuja

Me löydettiin tällainen katu Raisiosta!

Korvat pystyssä!

Korvani eivät tänään ole lerputtaneet juuri ollenkaan. Melko yllättävää, sillä vielä eilen ne roikkuivat puolestavälistä kaksin kerroin. Hyvä vaan, sillä nyt kuulen paremmin kun ruokaa tarjoillaan!

Pennun arkea.

Taidanpa nyt kertoa teille mitä minun tavalliseen arkipäivääni täällä uudessa kodissa kuuluu.

Herään yleensä siinä kahden - kolmen välissä aamulla ja vingun sen verran, että joku (toistaiseksi se on ollut isäntä, koska hän on pentulomalla) herää viemään minut ulos.
Ulkona teen kakat ja nuuhkin tai riehun vähän. Seuraavan kerran toistan tämän operaation joskus viiden - kuuden tienoilla, aamulla siis. Kuka sitä nyt koko yön nukkua jaksaisi?





Kun muut eivät kuitenkaan voi nukkua kun minä nukun (jota muita miellyttääkseni teen joka tapauksessa aika paljon), hereillä ollessani yleensä kerään kaikki Rekun lelut lelukorista yksitellen, riehun niiden kanssa tai kaluan niitä hetken, ja levitän ne ympäri asuntoa. Tällä välin "isoveljeni" Rekku kiertää keräämässä suurimman osan leluista omaan petiinsä ja vahtii minua.

Useimmiten Rekku ei välitä seurastani kauhean paljon, mutta muutamaan otteeseen olemme jo nukkuneet aivan vierekkäin. Tervehdimme toisiamme jo iloisesti, mitä ei tapahtunut vielä muutama päivä sitten. Toisinaan tämä kaksio käy meille molemmille vähän ahtaaksi, mutta minä osaan kyllä väistää kun isompi murahtaa. Se lienee muutenkin terveydelle hyväksi. Tosin joskus minulta yksinkertaisesti unohtuu, että Rekku on isompi. Haluaisin niin kovasti leikkiä, ja koska Rekku ei sitä heti tajua, joudun vähän näykkäisemään. Se on mielestäni vähän tosikko tuo Rekku, mutta kyllä meistä vielä kaverit tulee.



Ruokalistalla minulla on melkein täysi kulho pehmeäksi turvotettua Happy Dogia neljä (4!) kertaa päivässä. Syötyäni minun vatsani on aivan pullollaan, mutta yleensä en viitsi heti ruoan päälle levätä, vaan teen jotain millä voin kuluttaa juuri saamani lisäenergian. Niin, ja tietysti käyn pissalla HETI ruoan päälle. Jos joku ei ole älynnyt viedä minua ulos, teen pissat sisälle. Useimmiten onneksi joku vie minut kyllä ulos, sillä ulkona pissaamisesta saa herkkuja, mitä sisällä pissattuani en ole vielä kertaakaan saanut.



Aina tilaisuuden tullen isäntä ja emäntä pelaavat minun kanssani lattialla jotain, mitä mieleen juolahtaakaan. Välillä he alkavat "treenaamaan" kanssani jotain, esimerkiksi pöydällä seisomista, hampaiden tarkastusta, luoksetuloa, kynsien leikkuuta, autossa olemista tai jotain ihan muuta. Treenaaminen on yleensä mukavaa, koska siinä saa jatkuvasti herkkupaloja. Muuten se olisikin aika tylsää. Ulkona olemme myös treenanneet: taluttimessa kävelemistä, vieraiden ihmisten tapaamista ja tietysti luoksetuloa. Olen melko rohkea ja uskallan jo kulkea aika kauas yksin.



Tällaista minun elämäni on nykyään täällä uudessa kodissa. Täällähän voisi jopa viihtyä.

Lumimyrsky!

Toinen päiväni uudessa kodissa alkoi jo aamuyöllä, kun herätin kaikki. Lähdin käymään kylpyhuoneessa tarpeillani (olenhan siisti neiti), kun Rekku röyhkeästi valtasi Taavilta lainaamani häkin.



Kuules nyt Rekku, se häkki on minun henkilökohtainen turvapaikkani, vaikka onkin minulle vielä toistaiseksi aika suuri. Pysyttele poissa sieltä, tai kerron Taaville, joka on sentään virkakoira!

Illalla sain ruokaa jo neljännen kerran. Ennen ruokaa kaulaani soviteltiin uusi panta, joka on saman värinen kuin se mikä minulla oli pentulaatikossa. Ajattelivat kai, että olisin jo tottunut siihen, ja niinhän minä olinkin. Hyväksyin pannan vain hyvin lyhyen, muodollisen purnaamisen jälkeen.



Iltalenkillä upposin kainaloitani myöten uuteen lumihankeen. Lumi pöllysi niin, että sitä oli silmät ja korvat täynnä. Silti tein kakat urheasti ulos. Niin, ja kävi meillä jo vieraitakin: kummitätini ja -setäni, jotka varmasti ottavat minut mielelläni hoitoon melkein milloin vain.

Hurja päivä.

Blondi tuli taloon!

Tänään uusi isäntäväkeni tuli hakemaan minua.
Minä ja Oikku-sisko tervehdimme heitä iloisesti, kuten aina. Minto-äiti oli hieman varautunut vieraita kohtaan, kun yksi pentu toisensa jälkeen on kadonnut vieraiden mukana jonnekin.
Kaikki muutkin tervehtivät vieraita äänekkäästi ja nätisti. Benin katkennutta hammastakin esiteltiin (ihan oikein sille, mitäs kurmotti minua - vaikka kyllähän se Rommin vika oikeasti oli).

Vieraat allekirjoittelivat jotain papereita, ja sitten kasvattajaäitini Tiina nosti minut pentulaatikosta kesken unien. Taisi olla tunteellisempi hetki hänelle kuin minulle. Sitten sullouduttiin autoon, missä yhteydessä uusi isäntäväki oli unohtaa sekä takin että käsilaukun. Edessä oli parin tunnin automatka halki lumisen maiseman. Minä halusin katsella ikkunasta melkein koko ajan enkä pelännyt paljoakaan.

Perillä uudessa kodissa tapasin uuden perheeni kolmannen jäsenen nimeltään Rekku. Hän on todella mielenkiintoinen. Tarkemmin ajatellen Rekku taitaa olla uusi idolini, jota ihailen ja matkin joka käänteessä. Hän murahteli minulle toisinaan, ja takavarikoi välittömästi omaan petiinsä kaikki lelut joihin ehdin koskea, mutta uskon että meistä tulee parhaat kaverit.

Tässä ensivaikutelmiani uudesta kodista:


Tuolla olisi taas jotain uutta kiinnostavaa.


Narusta Rekku ei ole niin mustasukkainen.


Mitäköhän kaikille sisaruksille kuuluu?

Kaunis Villa

Ruotsin tuliaisia

Vihdoinkin! Värini on vahvistunut: olen nyt virallisesti "Pink Lady", oikealta nimeltäni "Safe Keeper's Evil Power" eli "Villa".


Tässä eräs ehdotus logokseni (elokuvasta "Grease").


Tässä toinen (Dr Evil, joka on nähty Austin Powers -elokuvissa).

Harkittakoon näitä kuitenkin vielä.

Kutsumanimestäni huolimatta en ole villakoira, vaan Valkoinenpaimenkoira Villa. SeVilla, PanchoVilla, ihan miten vain, kaikki käy. Kutsumanimeni on toki myös suora viittaus kennelnimeeni: "Evil Power" on suomeksi paha voima, "Villain" taas tarkoittaa roisto.

Siskoni "Extremely Alive" lähti vaihto-oppilaaksi Ruotsiin. Mutta ei hätää, ruotsintuliaisena meidän pentulaatikkoomme tupsahti ihan samanoloinen pentu, poika tosin. Paluumatkalla tulokas oli piipahtanut MINUN tulevassa kodissani. Sieltä hänellä oli varsin mielenkiintoista kerrottavaa: Siellä oli valtavankokoinen musta koira, joka on valtavan kiltti, ja lisäksi kaksi valtavan suurta fudista, ja aivan valtavan iso luu.

Vielä viikko, ja sitten pääsen kokemaan nuo ihmeet itse. En meinaa pysyä nahoissani.

Isoveli!

Ai niin! Minua kuulemma odottaa iso ja musta "isoveli" tulevassa kodissani. Hänen tarinansa on luettavissa täällä: http://rekku.blogspot.com/

Isäntäväki taas täällä!

Jopas jotakin! Taas ne kaksi tyyppiä ilmestyivät pentulaatikkoomme. Koko sisarusparvi ryntäsi välittömästi heidän kimppuunsa koko viisiviikkoisten tarmollaan. He taisivat yllättyä terävistä hampaistamme, ainakin voihkaisuista päätellen.

Pentulaatikon alusta oli paikoitellen niin märkä, että vieraiden housut ja sukat kostuivat. Pahoittelen, mutta oikeastaan vain veli "keltainen" viitsii käydä sanomalehtinurkassa helpottamassa oloaan. Liian edistynyttä meille muille.

Aikuiset koirat joutuivat odottamaan portin takana, mikä aiheutti äänekkäitä protesteja.

Ulkona olimme reippaita ja rohkeita, vaikka oli tosi kylmä. Emme pelänneet mitään, edes putkea.



Nyt minua alkaa toden teolla jännittää. Olenko "punainen", "vaaleanpunainen" vai ehkä peräti "pinkki"? Kolmen viikon päästä tiedän sen ja paljon enemmän (luulen kyllä, että vieraat katselivat pisimpään "punaista"...). Siihen asti tarvitsen vain paljon unta. Ja RUOKAA!

Isäntäväen ensivierailu

Täällä kävi kaksi uutta, outoa tyyppiä jotka kuulemma olisivat kiinnostuneita rupeamaan ottovanhemmiksini. He hypistelivät meitä kaikkia varovasti ja nauroivatkin, kun emme osanneet kävellä kunnolla. Yritin poseerata parhaani mukaan, kuten myös siskoni, mutta parhaiten vieraat taisi onnistua hurmaamaan Rommi-setä.



Mutta kuka meistä minä oikein olen? Voisinko olla "punainen"? (Tässä "punainen" yrittää imeä maitoa vieraan pikkusormesta.) Vai olenko minä "vaaleanpunainen"? En kai sentään "pinkki"? Aika näyttää.