Tervetuloa kotiin!

Olemme Rekun kanssa taas järjestelleet tavaroita koko poissaolosi ajan. Eikös niitä leluja näin kuulunut säilyttää? Ai ei vai? No en se minä ollut! Tai siis minä vain autoin siirtelemään niitä, Rekku suunnitteli kaiken. Ja tuo matto oli tuolla lailla kun lähdit! Etkö muka muista? (Minä taidankin häipyä tästä sopivasti pois kuvasta, vaikka kylpyhuoneeseen juomaan. On vähän pölyinen tuo matto, jäi tomua kurkkuun.)

Kuvasatoa saariston joulusta

Olen palannut Raisioon ja kerrostaloelämään, liukkaille lattioille, hissikyyteihin ja liikenteen meluun. Mutta kyllä minulla olikin hauska joululoma! Sitä muistellessa jaksaa kyllä kaupungissa asumisen nurjat puolet. Toisaalta taas: onhan täällä paljon enemmän vastaantulijoita. Saaristossa en neljän päivän aikana tavannut yhtään ketään! Silti siellä riitti paljon tekemistä ja uutta opittavaa. Minä...


...venytin isännän vanhaa sukkaa yhteistyössä Rekun kanssa


...vaanin Rekkua ulkona ollessamme melkein koko ajan


...roikuin ärsyttävästi Rekun kyljessä kiinni kesken noutoharjoitusten


...lämmittelin takkatulen ääressä ulkoilun jälkeen


...ihmettelin joutsenta, jonka säikytimme rannasta kauemmaksi uimaan


...odotin joulupukkia turvassa viltin alla


...pidin taukoa isännän takin suojissa, kun paistoimme makkaraa rannalla


...tähystin merelle auringon laskiessa.

Ja paljon, paljon muuta.

Joululoma

Tänään lähdemme saaristoon joulun viettoon!
Toivotamme hyvää joulua kaikille!

Junamatka, pentutreffit ja tilapäinen mielenhäiriö

Perjantaina 19. päivä joulukuuta kävin autokorjaamossa, jossa nukahdin lattialle sillä välin kun isäntä odotteli auton huollon valmistumista. Siinä samalla tietenkin hurmasin kaikki asiakkaat. Perjantai-iltana minulta tavalliseen tapaan putsattiin korvat ja leikattiin kynnet, ja hieman harjoiteltiin harjaamistakin. Aloitin myös maitohappobakteerikuurin, jonka kuulemma pitäisi auttaa minua tällä viikolla hieman vaivanneeseen ripuliin.

Lauantaina 20. päivä tein elämäni ensimmäisen junamatkan. Se suuntautui Jyväskylään. Lemmikkieläinvaunussa oli viisi muuta koiraa, mutta siitä huolimatta osasin käyttäytyä varsin hyvin. Jyväskylässä oli loskaa maassa. Kaupungilla tapasin joulupukin, joka oli mielestäni niin pelottava, että en uskaltanut mennä metriä lähemmäs. Sitten jahtasin puluja. Jyväskylän rautatieasemalla hurmasin lipunmyyjän niin perusteellisesti, että isännän piti nostaa minut lipunmyyntitiskille esittäytymään. Paluumatkalla nukuin melkein koko ajan, vaikka lemmikkielänvaunussa oli tällä kertaa neljä kissaa, afrikkalainen pussirotta ja kääpiösiili.

Sunnuntaina 21. päivä kävin Kakolan koirapuistossa pentutreffeillä. Sain siellä kaksi uutta kaveria nimeltään Helmi ja Pumba. Juoksimme ja painimme niin paljon kuin tassuista pääsi, mutta minä olin välillä joukon nuorimpana jäädä alakynteen. Silloin kiljaisin niin kovaa, että muut jättivät minut muutamaksi sekunniksi rauhaan.

Myöhemmin illalla, kun olimme Rekun kanssa kahdestaan kotona pari tuntia, tunsin riemukkaasta päivästä huolimatta tarvetta "järjestellä" vähän. Siirsin Rekun pedin keskelle lattiaa, ja vedin siitä maton, lakanan ja kaikki lelut lattialle. Sitten kaadoin tietokoneita suojaavan aidan. Tämän jälkeen otin kirjahyllystä kartastot (olen erittäin kiinnostunut Suomen ja Euroopan tiekartastoista) ja poistin niistä taas pari sivua lisää. Pääsin ottamaan kartastot hyllystä siitä huolimatta, että emäntä oli parhaansa mukaan asettanut tuolin kirjahyllyn eteen. Tiedonjanoni on sammuttamaton! Kun olin lukenut valmiiksi, päätin hieman himmentää valaistusta repimällä kynttelikön sähköjohdon pistorasiasta. Rekku vaikutti hieman järkyttyneeltä tekemisistäni, mutta kyllä minuakin lopulta nolotti, kun isäntäväki tuli kotiin.

En oikein tiedä mikä minuun meni, näin mukavan viikonlopun päätteeksi vielä.

13. viikko

Nyt on vasta keskiviikko, mutta on jo ehtinyt tapahtua vaikka mitä!

- Näin sotakoiran autossa. Se rähisi ja haukkui minulle kauheasti.
- Kävin rokotettavana eläinlääkärissä. Ei sattunut, en oikeastaan edes huomannut koko rokotuksia, söin vain herkkuja. Eläinlääkäritäti tutki myös hampaat, korvat, silmät, sydämen ja lonkat. Kaikki on kunnossa! Minut myös punnittiin ja painoni on nyt 11,6 kg.
- Olen tehnyt yhteensä viisi läjää ja viisi lätäkköä sisälle vuorokauden aikana. Kauhea käry tulee kuulemma.
- Sain käyttööni uuden kaulapannan ja pääsin siis eroon vauva-pannasta!
- Meitä on käynyt hoitamassa sellainen hoitotäti päivisin kun omat ihmiset ovat töissä. Hän vie meidät ulos ja antaa minulle päiväruuan. Se on kovin kilttiä.
- Olen ottanut kirjahyllystä pari paksua kartastoa ja rikkonut niitä. Hajoitin myös emännän tietokoneen kuulokkeet ja nielaisin pehmusteet.
- Olen kasvanut niin isoksi, että yletyn nuolemaan Rekun ruokakuppia, joka on telineessä.
- Olen paininut Rekun kanssa villisti joka päivä monta kertaa!

Villa

Valkkaritreffit!

Tänään menimme koirapuistoon, ja kas kummaa: kohta sinne ilmestyi yksitellen VIISI muuta valkoistapaimenkoiraa. En millään muista kaikkien nimiä, mutta kaikki olivat kovin valkoisia ja ainakin kolme kertaa minua isompia. Varovasti tutustuttuamme isot vaikuttivat hyväksyvän minut joukkoon, enkä minäkään sen kummemmin heitä pelännyt. Niinpä aloitimme hurjat leikit!







Isot pedot pyöräyttelivät minua maassa monta kertaa, ja kun alustana oli märkä hiekka, minä muutuin valkoisesta paimenkoiranpennusta hyvin, hyvin kuraiseksi paimenkoiranpennuksi. Välillä leikki oli mennä niin hurjaksi, että pääsin syliin turvaan. Sylissä olemisessa on vain se huono puoli, että siinä tulee heti kylmä, varsinkin jos on ensin kasteltu jäätymispisteessä olevalla kuravedellä. Pesuunhan siitä sitten päädyttiin, taas kerran.

Bertta kyläili

Eilen meillä kävi vieraana Bertta. Hän on hurjan kovatahtoinen, eikä anna periksi kenellekään. Alkujännityksen jälkeen meillä alkoi sujua oikein hyvin. Kaikki tultiin keskenämme toimeen, eikä meidän koti käynyt ahtaaksi. Bertta ei uskaltanut tulla meidän sänkyyn, mutta se omi kaikki meidän luut.

Pitkä lenkki

Tänään kävelin ensimmäistä kertaa jokivarren lenkin. Se on melko pitkä lenkki, ehkä n. 3 kilometriä. Lenkki kulkee Raisiojoen yli kapeaa puusiltaa pitkin, ja uskalsin ylittää sen ihan yksin! Jonkun matkaa jouduin matkustamaan sylissä, mutta se oli vain siksi kun isäntä ja emäntä LUULIVAT, että minä en olisi jaksanut koko matkaa itse. Kyllä varmasti olisin jaksanut, sillä vielä aivan loppumatkasta hyökkäilin kiihtyvällä tahdilla Rekun kimppuun. Hyökkäilen hänen kimppuunsa aina, kun olemme yhdessä ulkona. Yleensä Rekku ei välitä, mutta toisinaan hän antaa minulle... palautetta, ja silloin pidän lyhyen tauon hyökkäilyssä.



Kun pääsin takaisin kotiin olin yltä päältä kurassa. Pesuhan siitä seurasi. Peseminen ei ole erityisen mukavaa, mutta kuivaaminen on, koska siinä samalla voi retuuttaa pyyhettä. Lenkillä tuli kova nälkä! Onneksi sain erityisen ison annoksen illalla, ja iltaruoan seassa ruokalusikallisen raakaa jauhelihaa. Se maistui niin hyvältä, että en ollenkaan välittänyt, että ruokaan oli sekoitettu sekä c-vitamiinia että matolääkettä. Luulivat varmaan, että en maistanut, mutta maistoin minä, en vain välittänyt.

Itsenäisyyspäivän paraati!

Eilen oli itsenäisyyspäivä, ja me menimme kaupunkiin katsomaan paraatia. Paraatissa oli kauheasti ihmisiä, joista suurin osa ihasteli vain minua. Annoin kaikkien lasten silittää itseäni ja eräiden aikuistenkin. Jopa ravintoloiden ikkunoissa ihmiset keskeyttivät ruokailunsa ja kääntyivät hymyilemään minulle.



Itse paraati ei minua hirveästi kiinnostanut. Halusin enimmäkseen seurata Rekkua.

Mutta sitten tapasin Ronjan, joka on minua kuukauden vanhempi valkkarinpentu. Jostain syystä Ronja pelkäsi minua kauheasti, ja siitäkös minä innostuin. Räksytin Ronjalle niin keskittyneesti, että siinä rytäkässä sekä Hornetit että Leopardit jäivät minulta huomaamatta. Samalla reissulla menimme myös Förillä. Se oli ensimmäinen laivamatkani, mutta ei varmastikaan viimeinen.

Perjantai on kynsipäivä

Kynsipäivänä leikataan kynnet. Se sujuu jo kohtalaisesti, mutta vain, jos on riittävästi maksamakkaraa tarjolla. Kynsipäivänä putsataan myös korvat. Korvien putsaaminen on oikeastaan aika mukavaa.

Korvat v1.1

Vasen korvani lurpattaa edelleen. Aikaisemmin se haittasi kuuloani merkittävästi, mutta isäntä keksi siihen parannuskeinon. Hän vaihtoi eläinkaupasta ostamansa pentunamit Pirkka Kuorettomiin Nakkeihin. Kuuloni parani välittömästi vähintään 50 prosenttia! Siitä on suurta hyötyä, sillä saan nakkia usein vain tekemällä jotain, mitä tahansa, kunhan se on isännän mieleen.

Tiistain vastaisena yönä minulla oli isännälle mieluisa yllätys. Lattialta löytyi... ...ei mitään! Ei, vaikka kuinka etsittiin, että missä se lätäkkö voisi olla. Piippaamalla muutaman kerran sainkin sitten pikakuljetuksen ulos, minne tein heti läjän ja lätäkön. Ehkä vielä joskus opin pidättämään yhtä hyvin joka yö.

Painia