Lumipesu

Yöllä oli satanut uutta lunta monta senttiä! Aamulenkillä otin kunnon lumipesun.

Punainen joulu

Joulun kunniaksi päätin aloittaa juoksut. Minulla on nyt siis kolmatta kertaa alle vuoden sisällä kiima. Emäntä ei meinannut uskoa silmiään, vaikka olenhan minä jo pitkään antanut merkkejä: karvanlähtöä, merkkailua, väsymystä, Rekun hellyyskohtauksia ja viimeisenä tortun turpoaminen. Eilen alkoi näkyä punaisia merkkejä lattialla. Rekku ei nyt sitten saa viettää joulua meidän kanssa, mutta onneksi hänelle löytyi hyvä hoitopaikka.
Ilmankos Rekku onkin ollut minulle viime aikoina niin lempeä: sain jopa nukkua Rekun kyljessä yhtenä iltana!


Nyt minulle ostettiin tällaiset nöyryyttävät housut, jotta en sotke lattioita. Olemme nääs menossa Bertan luokse jouluksi!


Toivotan kaikille valkoisillepaimenkoirille, heidän omistajilleen sekä kaikille blogini lukijoille oikein mukavaa ja rauhaisaa joulua!

Tapaaminen Everin kanssa!

Tänään olimme veljeni Everin ja hänen "pikkuveljensä" Hallin kanssa riehumassa Tikanmaalla.
Oli huippuhauskaa riehua veljen kanssa; hän ymmärtää miten paimenkoirat leikkivät! Pikku Halli-pentu ei vielä ihan pysynyt meidän vauhdissa, vaikka hän olikin jo melkein minun kokoiseni.



Välillä jouduin taipumaan ihmeellisiin asentoihin, kun Everi retuutti minua.


Everin kylki oli punaisena verestä, kun Halli puri koko ajan kylkeen ja Hallilta irtosi hammas!


Minulla oli hirmu hauskaa!

Sisustusintoilija

Meidän emäntä on ihan kiva, mutta ei se kyllä osaa yhtään sisustaa. Meillä on esimerkiksi sellainen sievä pieni matto, jonka emäntä on laittanut eteiseen kynnysmatoksi! Minun mielestäni sen paikka on ehdottomasti keskellä olohuoneen lattiaa. Olenkin hienovaraisesti koittanut vihjailla emännälle, ja siirtänyt maton olohuoneeseen jo monena päivänä. Mutta aina kun emäntä tulee kotiin, se siirtää maton takaisin eteiseen.
Myös olohuoneen matto on usein mytyssä, kun minä saan päättää. Se on paljon kauniimpi niin!

Viimeiset treenit ennen joulua

Tänään olin viimeistä kertaa treeneissä ennen joulua. Harjoittelimme taas ohittamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa ja seuraamista. Huomasimme, että minä olen jatkuvasti hieman vinossa, kun seuraan sivulla. Ihmettelimme, miksi olen aina vinossa kun menen liikkeestä maahan, mutta sehän johtuu vain siitä että kävelen vinossa.
Teimme myös yhden kauko-ohjauksen, nimittäin istumasta maahan. Se onnistui hienosti!

Treenien jälkeen oli luvassa Haunisten altaan kierto. Näimme myös noin 15 westieä, jotka räkyttivät meille.

Kuvaukset

Eilinen oli minun elämässäni tärkeä päivä: Tapasin sisaruksia ensimmäistä kertaa pentulaatikon jälkeen. Ja minun luuni kuvattiin röntgenillä.
Tapasin eläinlääkäriasema Mevetin edessä veljeni Onnin, Everin ja Daikin, sekä siskoni Oikun. Paikalla oli myös "ottoveli" Mosse (joka muuten vieraili meillä ennen minua!).
Onnista oli kasvanut hurjan komea! Hän muistutti ulkonäöltä edesmennyttä "enoani" Rommia.
Minun silmiini laitettiin jotain tippoja, mutta ei se menoa haitannut. Minä olin täynnä energiaa kahden tunnin automatkan jälkeen!
Peuhasin Onnin kanssa, mutta vähän kuitenkin hirvitti Onnin suuruus. Aina kun hän vähän hipaisi minua, minä kiljuin. Olo oli kuitenkin turvallinen, sillä Onni siunasi minut monta kertaa!
Peuhasin myös Oikun kanssa, mutta Mossen, Daikin ja Everin kanssa en juuri ehtinyt vaihtaa kuulumisia.
Jouduin ensimmäisenä lääkärisedän vastaanotolle. Lääkäri katsoi silmiini hyvin pitkään jonkun lasin läpi, ja minua alkoi vähän ahdistaa. Lopulta minulle sanottiin, että silmät ovat terveet.
Sitten minun tassuuni laitettiin piikki, ja sain kävellä röntgenhuoneeseen. Sitten sumeni. Muistan, että kävin makaamaan maahan ja sen jälkeen olinkin ihan kanttuvei. Minua siirreltiin ja käänneltiin, ja yritin vähän pistää hanttiin, mutta eihän siitä mitään tullut.
Kaikille sisaruksille tehtiin samoin, ja lopulta me kaikki valkkarit makasimme eläinlääkärin lattialla kieli poskella. Olimme kuulemma huvittava näky!
Kun heräilin, olivat Mossen varpaat melkein minun suussa. Kuulin vain kun emäntä komensi "Villa!", ja sitten piti nousta ja lähteä autolle. Minä hoipertelin ulos, ja kynnet vain rapisivat asfalttia vasten, kun en jaksanut nostaa tassuja kunnolla. Emäntä onneksi kantoi minut autolle, vaikkei matka ollutkaan pitkä. Autossa lepäsin, ja Kivihovin kohdalla pidimme tauon ja minä jaksoin jo ihan hyvin kävellä itse. Salossa autoon hyppäsi myös Rekku.
Loppuilta sujui rauhallisissa merkeissä.

Oli hauska tavata sisaruksia! Minä olin porukan pienin! Jopa Oikku oli minua ehkä vähän isompi, ja valkoisempi. Sovittiin Everin kanssa, että tavataan uudestaan ja sitten riehutaan!!

Ainiin, ne tulokset. Alustavat arviot: Lonkat A/A, kyynärät 0/0. Selkäkin kuvattiin ja sekin on terve.

Itsenäisyyspäivän treenit

Rekku on nyt hoidossa, ja minulla on vähän tylsää yksin kotona. Olimme kuitenkin treeneissä aamulla, ja kylläpä oli mukavaa! Minä olen edistynyt huimasti! Harjoittelimme liikkeestä maahanmenoa ja siitä oikeaoppista luoksetuloa. Minähän menen ihan mielelläni maahan, vaikka treenikentän nurmi onkin märkä ja kylmä. Paikallaolo maassa ei myöskään ole vaikeaa. Siitä luoksetuloa treenasimme tällä kertaa niin, että en saanutkaan heti riehua patukan kanssa, vaan aluksi piti istua nätisti ja ottaa hyvä katsekontati (siitä palkattiin Frolicilla) ja vasta hetken päästä sain patukan. Se oli aika vaikeaa ensin, mutta lopulta oivalsin mistä on kysymys.
Teimme myös ohitusharjoituksia kuten aina. Lopuksi tehtiin koirakuja ja siitä paikallaolo maassa ja luoksetulo. Aika vaikeaa, kun molemmilla puolilla on kivoja kavereita, mutta hyvin minä osasin.
Treenien loputtua emäntä jätti minut paikalle istumaan, enkä saanut hievahtaakaan vaikka kaikki muut ympäriltä lähti kotiin. Minun piti istua siinä vaikka kuinka kauan, ja välillä emäntä meni minun taakseni, niin etten edes nähnyt sitä. Vasta kaiken tämän jälkeen sain riehua patukan kanssa!
Treenien jälkeen kiersimme Haunisten altaan, vaikka satoi vettä ja oli kurja sää. Mihin se talvi hävisi?

Edistystä treeneissä

Eilisissä treeneissä meni tosi hyvin. Vanhat vahvuusalueeni paikallaolo ja luoksetulo olivat ennallaan, mutta seuraamisessa olin kehittynyt tosi paljon! Seurasin isäntää lapa hienosti polven kohdalla, enkä seurannut kättä ollenkaan, vaikka siinä oli herkkuja, vaan tapitin isäntää silmiin, kuten seuratessa kuuluu. Seuraaminen onnistui myös muita koiria pujotellen ja vastaantulevia kohdaten. Olin siis loistava, mutta tietenkin vain siksi, että isännällä oli takin sisällä se ISO motivaatioesine, jonka kanssa pääsin riehumaan aina välillä, kun olin ollut oikein etevä. Loistavuuskin on vain tahdonvoimasta kiinni.

Treenien jälkeen kävimme tervehtimässä vanhaa ystäväämme Berttaa, jonka kotimetsissä kävelimme yli kahden tunnin lenkin. Saimme olla vapaana melkein koko matkan. Bertta sai kaksi hepulia ja Rekku ja minä jahtasimme sitä pitkin metsää ja kuraojia. Kotiin päästyä edessä oli tietysti pesu, jonka jälkeen kulhollinen nappuloita ja unta palloon. Tämä se on oikeaa koiranelämää.

Kurainen Paimenkoira

Isäntä on ollut taas vaihteeksi kotosalla kaikki päivät, ja niinpä me olemme ulkoilleet tavallista enemmän. Harmi vaan, että ulkona on niin kuraista, että joudumme pesulle melkein jokaisen lenkin jälkeen. Ainakin käytyämme jossain pidemmällä on aivan varmaa, että kaikki jalat, vatsanalus, ja joskus kyljetkin pitää huuhdella. Se ei ole mukavaa, mutta kai se vaan on kestettävä. Toivottavasti kuitenkin lumi tulee taas pian.

Tänään kiersimme taas peltoja ja polkuja niin, että olimme Rekun kanssa kurassa aina selkäkarvoja myöten. Tapasimme tanskandogin, joka oli niin iso, että minua vähän jännitti, mutta me leikittiin kuitenkin lopulta ihan sovussa. Myöhemmin kun isäntä heitti meille palloa, kaikki hämmästelivät juoksunopeuttani. Kun laitan korvat päätä myöten ja annan palaa täysillä minkä tassuista pääsee, kiihdyn sänkipellolla huimaan vauhtiin. Savi vaan lentää ilmassa kun painelen menemään. Ainakin saan Rekun nykyään leikiten kiinni!

Karvanlähtö

Tänään yhdellä harjauskerralla minusta irtosi näin paljon karvaa! Olisikohan juoksut taas tulossa, ja tämä olisi pesäntekokarvaa?

Vuosi uudessa kodissa takana

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun saavuin uuteen kotiini. Juhlistimme päivää aamun treeneillä, ja sen jälkeen menimme kävelylle Haunisten altaalle ja sieltä Ruskolle. Meillä oli oikein kivaa. Isäntäväki osti suklaata juhlan kunniaksi, mutta me koirat emme kuulemma saa maistaakaan sitä.

Treenit

Treeneissä harjoiteltiin tänään seuraamista ja kontaktia. Minulta alkaa seuraaminen sujua jo ihan hyvin, mutta vaadin kyllä palkkaa tasaisin välein. Eihän sitä nyt kukaan ilmaiseksi töitä tee!
Tällä kertaa samassa ryhmässä oli komea flattipoika, ja ajattelin koko ajan että se on Rekku, ja halusin mennä painimaan. Se ei kuulemma ollut sopivaa käytöstä.
Kontaktinotto seuratessa meni myös hyvin. Palkan ei tarvitse olla enää ihan kuonossa kiinni, vaan maltan pitää kontaktin ohjaajassa. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Edistystä on havaittavissa!
Teimme myös luoksetuloharjoituksen, ja se oli mukavaa. Minusta on niin mahtavaa juosta emännän luokse, kun tiedän, että se antaa minulle patukan tai pallon. Ensin on kuitenkin maltettava istua kauniisti edessä ja katsoa silmiin. Se edessä istuminen onkin hankalaa, kun minä tykkäisin mennä sivulle istumaan. Siitä saa muuten aina palkan, joten sen täytyy olla toivottua käytöstä. Luoksetulossa siitä ei jostain kumman syystä palkitakaan. Täytyy ottaa selvää, mistä tässä oikein on kyse.
Treeneissä oli tänään erityisen mukavaa, sillä myös minun isäntäni oli mukana!

Sattmarkin luontopolku

Kävimme tänään päiväretkellä Paraisilla Sattmarkin luontopolulla.

Polku on 11 kilometriä pitkä, mutta me kuljimme Rekun kanssa varmasti kaksi kertaa pidemmän matkan, koska harhailimme sinne tänne. Silti menimme kärjessä melkein koko matkan.

Erään kallion laella oli vanha kiviröykkiö, ja se minun piti tietysti päästä tutkimaan. Tassut vaan meinasivat välillä lipsua kivenkoloihin. Ehkä minun pitäisi ruveta rauniokoiraksi?

Matkan varrella härnäsin Rekkua niin sinnikkäästi, että lopulta hänen oli pakko antaa minulle vähän palautetta. Mutta se ei minua lannistanut, pikemminkin innosti härnäämään lisää.

Tältä kalliopaadelta oli tosi upea näköala.

Treenit

Harjoittelimme paikallaoloa sekä luoksetuloa tänään treeneissä. Minähän olen yleensä aika hyvä tuossa paikallaolossa, mutta ihme kyllä treenikentällä kaikki on vaikeampaa kuin kotona! Meinasin ottaa varaslähdön pari kertaa, vaikka olisi pitänyt odottaa vapautuskäskyä. Lopulta saatiin se menemään ihan hyvin, kun maltoin tarkkailla emäntää enkä vieressä treenaavaa kaveria.
Teimme myös pujotteluharjoituksen, ja se meni ihan hyvin. Pitäisi kai pikkuhiljaa oppia seuraamaan emäntää eikä makupalaa.
Edessä istuminen on vielä vähän vaikeaa, sillä meinaan aina istua hieman vinossa, koska ajattelen että seuraavaksi on kuitenkin sivullemeno (jonka teen vanhanaikaisesti takakautta). Täytyy koittaa opetella, että nämä ovat erillisiä harjoituksia, eikä edessä istumisen jälkeen aina tule sivullemeno.
Lopuksi teimme vielä pari luoksetuloa, mikä oli todella hauskaa! Minä meinasin taas rynnätä eteenpäin joka kerta, kun joku huusi "Tänne!".
Ihan kivat treenit oli tänään, ja lopuksi kiersimme vielä Haunisten altaan niin kuin meillä on tapana.
Nyt nukuttaa.

Taantuma

Minä olen taantunut! Eilen kun olimme Rekun kanssa kaksin kotona, napostelin aikani kuluksi tietysti olohuoneen mattoa. Se alkaa kuitenkin olla jo niin peruskauraa, että ajattelin keksiä jotain kivempaa tällä kertaa. Otin siis kirjoituspöydältä emännän pankkipapereita ja silppusin ne matolle. Se oli ihan piristävää!

Entäs sitten viime yönä! Me kävimme iltalenkillä eilen normaalisti siinä puoli yhdentoista maissa. Yöllä tuli kuitenkin kamala hätä, ja oli ihan pakko käydä kylppärissä tekemässä läjä. En ole tehnyt läjää sisälle moneen moneen kuukauteen, mutta nyt en vain pystynyt enää pidättelemään. Kamalan noloa, ja se hajukin vielä.

Koodaaja

Niin, muutinpa tässä hieman blogini ulkonäköä, vain sen vuoksi että minä osaan tehdä niin. Olen siis sangen etevä myös tietokoneiden kanssa!

Treenit

Tänään treeneissä harjoiteltiin ohittamista ja maahanmenoa. Jokaisella treenikerralla harjoitellaan myös runsaasti perusasentoa, eli sivulla istumista. Sitä on hyvä harjoitella, sillä minulla on vielä hieman vaikeuksia istua suorassa. Melkein aina peppu on vinossa.
Ohituksia harjoittelimme taas pujotteluna. Minä osasin paljon paremmin kuin viimeksi! Maahanmenoakin harjoittelimme, ja sekin sujui. Aluksi olin vinossa, mutta namilla minut saatiin suoraan.
Teimme myös koirakujan ja luoksetulon, mikä oli hauskaa ja helppoa! Minua edeltävä koira tosin karkasi emännältään ja meinasi tulla minulle haastamaan riitaa! Onneksi olen tällainen mukava tyttö, niin vältyttiin yhteenotolta.
Harjoittelimme myös oikeanlaista luoksetuloa, eli niin että koira tulee istumaan ohjaajan eteen ja tapittaa silmiin. Emännällekin tämä on uusi juttu, sillä Rekku on opetettu tulemaan sivulle (niinkin voi tehdä).

Treenin jälkeen kävimme taas kiertämässä Haunisten altaan, ja tapasin saman hauskan kaverin kuin viimeksi.

Rituaaleja Ruissalossa

Perjantaina kävimme Ruissalossa luontopolulla.


Syyspäiväntasaus meni jo, mutta päätimme silti suorittaa muutaman syysrituaalin. Ensiksi siunasin Rekun metsässä.


Sitten teimme pari pyörähtävää rituaalimaista tanssiliikettä.




Lopuksi Rekku meinasi uhrata minut isolle kivelle. Ehkä hän on kyllästynyt ainaiseen kyljistä napsimiseen.


Onneksi tämä oli vain leikisti, eikä minua siis oikeasti uhrattu kenellekään.

Mitähän kivaa seuraavaksi keksisi?

Tämän päivän treenit

Treenit menivät tänään paremmin kuin viime viikolla. Ensinnäkään en hyppinyt emäntää vasten läheskään niin paljon kuin viimeksi, ja toiseksi me teimme monipuolisemman treenin.
Aluksi tehtiin taas luoksepäästävyysharjoitus, ja tällä kertaa minäkin hieman tervehdin kouluttajaa. Kouluttaja totesi, etten ole aggressiivinen enkä hullu, joten sain jäädä treenaamaan.
Meidät jaettiin ryhmiin, ja minä ilmoittauduin taas aloittelevien ryhmään (en enää sano sitä penturyhmäksi, koska siellä on muitakin kuin pentuja). Muodostimme ympyrän, jottei tarvitsisi seistä niin lähekkäin ja pystyimme silti kuulemaan mitä kouluttaja kertoi. Ryhmässä oli tällä kertaa 7 koirakkoa. Minun viereeni tuli aivan pienenpieni saksanpaimenkoiran alku, varmaan vasta 8- tai 9-viikkoinen! Se tuli vain tutustumaan koulutuskenttään, joten se ei sentään treenannut meidän kanssa. Minä olisin kuitenkin kamalan mielelläni mennyt painimaan sen kanssa, ja se vähän häiritsi keskittymistä. Keskittyminen oli muutenkin vähän kateissa, sillä vähän väliä unohdin mitä olimme tekemässä. Ehkä keskittyminen tästä paranee, kunhan käymme useammin ryhmätreeneissä.
Harjoittelimme pääosin ohittamista, katsekontaktia ja paikallaoloa. Aluksi kaikki vähän haahuilivat - niin minäkin - mutta loppua kohti homma alkoi toimia paremmin. Teimme myös koirakujan ja luoksetulon, se oli ihan huippua! Minun mielestäni emäntä olisi saanut mennä vaikka ihan kentän toiseen päähän, sillä vauhtia ei luoksetulosta puuttunut!

Treenin jälkeen kiersimme taas Haunisten altaan, ja ulostin (taas) olohuoneen mattoa.
Tapasimme lenkillä hauskan sakemannitytön, minun kanssani samanikäisen, ja juoksimme aivan päättöminä!

Kylläpä oli hauska päivä!

Halloween-mörköjä

Eilen illalla kun olimme iltalenkillä pimeässä metsässä, luulin näkeväni mörön metsässä. Ihan varmasti näin, että siellä hiippaili joku täysin musta hahmo ryskyttämässä pusikoita. Nostin niskakarvat pystyyn ja aloitin hurjan haukkuremakan. Rohkeasti säntäsin katsomaan, mikä siellä metsässä oikein oli. Yhtäkkiä rymistelijä lähestyi minua, ja jouduin laittamaan häntäni koipien väliin ja perääntymään vähän.
Sitten huomasin, että mörkö olikin Rekku! Aivan hirvittävän noloa! Heti kun minulle selvisi, että mitään oikeaa mörköä ei ollutkaan, jatkoin matkaa ihan muina naisina ja teeskentelin, ettei koko välikohtausta sattunutkaan.

Talleilla

Eilen kävimme taas tutustumassa hevosiin tallilla. Heppa oli meille jo tuttu Marsu, mutta tällä kertaa eri tallilla. Minua aluksi pelotti vähän, kun Jenni oli Marsun selässä ja Marsu on niin kamalan iso.
Kävelylenkillä koitin koko ajan houkutella Marsua juoksemaan, ja pörräsin sen edellä ja haukuin sille. Ei se lähtenyt leikkiin minun kanssani. Oli kyllä hirvittävän hauskaa - siis vähän hirvitti mutta oli kuitenkin tosi hauskaa!
Tallilla saatiin myös maistaa hevosten kauramössöä (Rekku nuoli sitä lattialtakin), näin sähisevän kissan ja häkissä olevan kanin.
Oli mieletön reissu, ja illalla olin ihan poikki kaikkien uusien hajujen nuuskimisesta.

Koirakoulussa

Minulla oli tänään tottelevaisuustreenit. Me kävimme Turun käyttökoirakerhon treeneissä Haunisten koirakentällä. Minusta toivottavasti hiotaan BH-koira talven aikana.
Ensin tehtiin lähestymisharjoitus, eli kouluttaja tervehti jokaista koiraa erikseen, ja meidän piti olla helposti lähestyttävissä. Minua kiinnosti enemmän nurmikentän ihanat tuoksut, enkä oikein ennättänyt tutustua kouluttajaan. En siis ainakaan käyttäynyt sopimattoman riehakkaasti.
Sitten meidät jaettiin ryhmiin, ja minä ilmoittauduin penturyhmään (vaikka olenkin ainakin omasta mielestäni melkein aikuinen jo). Harjoittelimme toisten koirien ohittamista, istumista, paikallaoloa ja luoksetuloa. Viimeisin harjoitus eli luoksetulo oli kaikista hauskin! Minä juoksin niin kovaa kuin kintuista lähti!
Penturyhmässä meitä oli vain kolme koirakkoa, joten ehdimme tehdä harjoitukset huolella. Minua rupesi kuitenkin vähän jännittämään, ja hypin koko ajan emäntää vasten. Ensi kerralla toivottavasti menee paremmin, kun olen jo konkari.
Treenien jälkeen kiersimme Haunisten altaan, ja sekin oli kivaa.

Matto riekaleiksi

Minun ruokahaluni on palannut! Olen taas syönyt sekä aamupalan että päivällisen ilman jahkaamista jo monena päivänä peräkkäin. Tänään minun ruokahaluni oli jopa niin suuri, että taisin hotkaista palan olohuoneen mattoakin! Me olimme Rekun kanssa kaksin kotona ja nälkä yllätti minut.
Emäntä oli vihainen tuloksen nähdessään, ja kyllä minua nolotti! Kuljin ihan pienenpienenä seinien vierustaa kylpyhuoneeseen, ja koitin olla näkymätön. Rekku piti puoliani taas ja koitti kiinnittää emännän huomion toisaalle pomppimalla fudis suussa ja aiheuttamalla yleistä kaaosta. Minä luimistelin kylppärin perimmäisessä nurkassa ja koitin olla mahdollisimman katuvan näköinen.
Ei minua kyllä oikeasti kauheasti kaduta, sillä se matto vaan tuntuu niin kivalle hampaissa!

Poseeraaja

Tämä poseeraaminen on kovin hankalaa. Isäntä käski minut tähän kivelle ja alkoi kuvaamaan. En tykkää.


Mikä tahansa muu kiinnostaisi enemmän. Mitäs kivaa tuolla kaukana näkyy?


Otas isäntä jo se kuva niin päästään jatkamaan lenkkiä. Vai pitäisikö jalkojen asentoa sittenkin vielä muuttaa?


Kas noin, jokos tämä kelpaisi? Eteenpäin en ajatellut tällä kertaa katsoa, eihän siellä ole mitään mielenkiintoista. Tiedän kyllä, että kasvattaja haluaa kunnon profiilikuvan, mutta tällaiseen kohtikatsovaan hymyposeeraukseen on minun fanieni tällä kertaa tyydyttävä.

Vaeltamassa

Kävin isännän kanssa vähän tavallista pidemmällä päiväkävelyllä. Lähdimme aamupäivällä ja kävelimme metsäpolkuja pitkin koko päivän, monta tuntia pimeän tulon jälkeenkin. Illalla minulla oli punainen valo kaulapannassa. Valo auttoi isäntää näkemään minne polku (tai siis minä) olin menossa. Ja olihan se punainen loisto varsin tyylikäskin pilkkopimeässä metsässä. Kun iltakymmeneltä tulimme laavulle, oli takana jo melkein kolmekymmentä kilometriä. Isännällä siis, minähän olin poukkoillut sinne sun tänne koko matkan ajan niin, että minulla oli varmasti takana ainakin viisikymmentä kilometriä. Silti minua ei väsyttänyt yhtään, vaan leikin kävyillä ja juoksentelin reippaasti kuten aamullakin. Laavulla sain iltapalaksi sporttinappuloita, mutta ne eivät oikein maistuneet ja söin kupillisesta vain puolet.

Yöllä oli pakkasta ja minulle meinasi tulla vähän kylmä. Sain alustaksi isännän puseron ja peitoksi takin ja ne auttoivat vähän. Mutta oikein lämmin minulle tuli vasta aamulla, kun pääsin hetkeksi isännän makuupussiin! Aamupalaksi minun piti saada loput eilisistä sporttinappuloista, mutta ne olivat jäätyneet yhdeksi kalikaksi. Onneksi isäntä keitti vettä niin että nappulat saatiin sulamaan. En olisi silti oikein huolinut niitä, ellei niihin olisi lisätty hieman puuroa. (Minusta on viime aikoina tullut melko nirso: jätän mieluusti joko aamu- tai iltaruoan kokonaan väliin.) Aamulla kävelimme vielä lounasaikaan asti ja saimme autokyydin kotiin. Sitten kyllä väsytti, täytyy myöntää.

Parturi-Kampaamo Villa

Olen nyt tullut siihen ikään, että on aika ruveta harkitsemaan mikä minusta tulee isona. Ammatinvalinta on vakava kysymys. Minullahan siis olisi taipumuksia vaikka mihin: jälkikoiraksi, vetokoiraksi, hakukoiraksi ja tietenkin erinomaiseksi seurakoiraksi. Pastorin ammattia olen jo kokeillut ainakin kahdesti - suurella menestyksellä. Olen myös kokeillut suurtilallisen uraa. Varteenotettavia vaihtoehtoja on kuitenkin paljon, paljon useampia. Viime viikonloppuna Lahdessa käydessäni oivalsin, että minulla olisi paljon annettavaa myös kauneudenhoidon alalla. Olisinhan tällöin itse kiiltävine turkkeineni parasta mainosta ehostajan taidoilleni.


Ainakin liikkeen nimi kalskahtaa sangen komealta.

P.S.: Tänään eräs fanini lahjoitti minulle n. 400 grammaa erittäin rasvaista porsaanlihaa. Kovin ystävällistä. Saimmekin jo maistiaiset Rekun kanssa. Isäntä laittoi lihan parvekkeelle odottamaan, ja nyt Rekku päivystää parvekkeen oven edessä.

Isäntä tuli kotiin!

Isäntä tuli kotiin taas! Kylläpäs se olikin poissa kauan (vaikka eihän meillä koirilla ole yhtä tarkkaa aikakäsitystä kuin ihmisillä). Ja nyt tiedän mistä yllätyksestä kummitäti hiljattain vihjaili.
Pääsimme Rekun kanssa heti reissun päälle isäntäväen kanssa. Kävimme Lahdessa, jossa kiipesimme Etelä-Suomen korkeimman kohdan Tiirismaan rinteille. Paluumatkalla piipahdimme Bertan luona, jossa minä melkein jouduin tappeluun: Aioin hieman lainata erästä Bertan lelua, mutta hän rupesi rähisemään minulle. Siitä minä sen verran säikähdin, että rähisin takaisin, ja tappelu oli valmis. Me kuitenkin jouduimme lopettamaan nahistelun melkein ennen kuin pääsimme alkuunkaan, kun emäntä tuli väliin, ja pian olimme taas kavereita. Kyllä minulla luonnetta riittää, mutta sitä alistumista vanhemmille nartuille voisi ehkä hieman vielä harjoitella.

Rokotuksissa

Minä kävin eilen rokotettavana. Minuun laitettiin kaksi piikkiä, ja sain rokotteet seuraavia tauteja vastaan: penikkatauti, parvoripuli, tarttuva maksatulehdus, kennelyskä ja raivotauti. Aika monta erilaista, mutta päätettiin että parempi laittaa kaikki kerralla, niin ei tarvitse tulla uudestaan heti.
En minä kyllä mitään piikkejä huomannut, kun söin emännän kädestä herkkuja samalla kun eläinlääkäritäti pisti minua niskaan.
Uusien määräysten mukaan rokotukset ovat voimassa jopa kolme vuotta, paitsi kennelyskärokote vain vuoden. Minun ei siis tarvitse käydä lääkärissä nyt ainakaan vuoteen, jos pysyn terveenä.

PS. Painoni on nyt 27,4 kg.

1-vuotias!

Tänään on minun syntymäpäiväni! On kulunut tasan vuosi siitä, kun me seitsemän pientä palleroa putkahdimme maailmaan. Pienestä rääpäleestä(?!?) on kasvanut kaunis koira ja tosi kiva kaveri! Minä hurmaan kenet vain!


Onnittelen myös koko muuta Safe Keeper'sin E-pentuetta!

Kuvia aamulenkiltä

Tänään teimme tavallista pidemmän aamulenkin, koska on sunnuntai ja aurinko paistoi niin mukavasti, ja koska ylihuomenna on minun syntymäpäiväni! (Ehkä vähän myös siksi, että eilen ulkoilut jäi vähemmälle. Kävimme tosin illalla kummitädin luona sotkemassa ja kerjäämässä ruokaa.)
Aamulenkillä näimme yhden dobermannin sekä kolme shelttiä. Koirapuistossa oli myös yksi kovaääninen saksanpaimenkoira, mutta emme menneet tällä kertaa puistoilemaan vaan kävelimme vain ohi. Onneksi minulla on aina oma painikaveri mukana, niin lenkit eivät käy tylsiksi.

Hoitopäivä Bertan luona

Meillä oli eilen hoitopäivä, ja niinpä matkasimme Bertan luokse maalle. Siellä oli aluksi kurjaa, kun emäntä lähti ja jätti meidät koirat sinne! Minä itkin ainakin puoli tuntia.
Piristyin kyllä kun lähdimme metsään pitkälle kävelylenkille. Minä fanitan Berttaa edelleen, ja tein selväksi etten halua uhata hänen valta-asemaansa. Alistuin Bertalle monta kertaa, ja niinpä pystyimme leikkimään yhdessä ongelmitta. Riehuimme metsässä aivan läkähdyksiin asti! Poimimme mustikoita, puolukoita ja sieniä samalla, tai no minä taisin lähinnä talloa niitä.
Lenkin jälkeen Rekku halusikin mennä naapuriin koko päiväksi, ja minä menin Bertan kanssa kahdestaan Bertan kotiin. Kun lekottelimme terassilla, kuulin kun Rekku haukkui naapurin pihalla, ja meinasin rynnätä sinne. Harmi vaan minua ei päästetty lähtemään.
Illalla emäntä tuli kummitätini kanssa hakemaan meitä, ja voi pojat että meillä oli mukava jälleennäkeminen! Olisi ollut paljon kerrottavaa, mutta sitten tuli väsy. Kotona rojahdettiin Rekun kanssa matolle ja nukuttiin aamuun asti.

Kuvaa jäljestyksestä

Vihdoin Rekku auttoi minua laittamaan videoita nettiin. Tässä kuvaa toisista jäljestystreeneistäni.
Kiitokseksi avusta annoin Rekulle mojovan pusun kylkeen. Niin mojovan, että siitä tulee verta.

Päivittäinen herkutteluhetki

Minulla on hyvä ruokahalu. En kuitenkaan syö hillittömästi hotkien niin kuin Rekku, vaan nautin herkkuateriani - joka muuten tarjoillaan kahdesti päivässä veden kera puolipehmeäksi liotettuna - sofistikoituneesti nautiskellen. Koko ruokailutapahtuma kestää yleensä noin kaksi minuuttia, mikä on ehkä noin neljä kertaa kauemmin kuin Rekulla. Minä olen syönyt yleensä vasta puolet, kun Rekku on jo juonut ruoan päälle ja häipyy olohuoneeseen röyhtäilemään, nuolemaan huuliaan ja loikoilemaan. Silloin minä viimeistelen nappula-annokseni, tarkastan Rekun kupin tähteiden varalta, juon, tiskaan oman kuppini kielelläni, juon taas ja tiskaan Rekun kupin samaan hintaan. Vasta tämän jälkeen siirryn takaisin muiden seuraan. Röytäilyä en liiemmin harrasta - kas ilmaa ei tule nieltyä niin paljon kun noudattaa hyviä pöytätapoja.

Tässä tyylinäyte ateriointitavoistani videolla:

Parsittu kirsu

Minun kirsuni näyttää siltä kuin se olisi parsittu kiinni kuonooni.

Lihotuskuurilla...!

Olen ehtinyt jo 11 kuukauden kunnioitettavaan ikään. (Vihje kaikille faneilleni: ensi kuussa juhlitaan synttäreitä!) Verrattain varttuneesta iästäni huolimatta olen säilyttänyt mallin mitat: Kaikki kylkiluuni voi laskea, kun hengitän, ja viime viikolla vaaka näytti vain 26,5 kiloa. Tämän lisäksi eläintenhoitaja, joka tuli minua tervehtimään vaa'alla käydessäni sanoi, että lantioni päällä voisi olla vähän enemmän lihaa. Se kyllä kelpaisi, sillä olen lihansyöjä. Saisin varmasti aika näppärästi napattua lihan suuhuni myös sieltä lantion päältä.

Niinpä isäntä kävi ostamassa kaupasta eläinten lihapullia, joita saan nyt iltaruoan mukana kokonaiset viisi kappaletta! Ja c-vitamiinia tavalliseen tapaan. Lihapullat ovat tietenkin raakoja ja jäässä, mutta ne ehtivät sopivasti sulaa iltapäiväkävelyn aikana - mutta eivät kypsyä, onneksi. Haluan liha-annokseni raakana ja mieluiten pakoon juoksevana. Raaka liha sai ensimmäisenä päivänä vatsani hieman sekaisin ja minun piti päästä ulos(tamaan) tavallista useammin, mutta se meni nopeasti ohi.

Eikä tässä vielä kaikki! Isäntä osti tavallisen vihreän Happy Dog-säkin (Fit and Well Adult Medium) rinnalle yhden säkin PUNAISTA Happy Dogia! Siinä säkissä lukee "Sport", mikä tietysti sopii minulle erittäin hyvin, olenhan yksi seutukunnan sporttisimmista valkkareista. Sportissa on enemmän sekä rasvaa että proteiinia kuin Adultissa, mutta en minä pelkkää sporttia kuitenkaan tule saamaan, ehkä kolmasosan tavallisten nappuloiden sekaan, sitten kun lihapullat joskus loppuvat. Sitten saatan saada vähän lisää leveyttä hoikkaan olemukseeni. Vahva koira vaatii vahvat eväät! Jos minä joskus alan harrastaa hiihtoa tai jotain muuta todella rankkaa, saatan saada sporttia koko kulhon.

Kävin taas jälkitreeneissä. Minä tykkään jäljestämisharjoituksista hyvin paljon, mikä toivottavasti näkyy oheisesta kuvasta, joka on otettu heti jäljestämisen päätyttyä kehujen jälkeen (pallo näkyy taustalla). Isäntä kuvasi myös yhden jäljestyksen videolle, mutta minä en vielä ole rekisteröitynyt JuuTuubiin enkä siis osaa - tai siis VIITSI laittaa sitä videota tähän. Ehkä Rekku voi auttaa, se on jo JuuTuubin jäsen. Ai niin, Rekku tuli takaisin kotiin eilen. Se on tosi kivaa - nyt on aina joku kaveri kotona, jonka kanssa voi kisailla. Tärkeintä on kuitenkin, että Rekku ei enää ole kiinnostunut minusta SILLÄ TAVALLA - mikä tietysti tarkoittaa, että juoksut taitavat olla tältä erää ohi. Ja hyvä niin, sillä juoksuaika oli aika rankkaa aikaa. Väsytti kauheasti ja karvaa lähti niin määrättömän paljon, että siitä ei meinannut tulla loppua ollenkaan.

Tutustumassa Turkuun

Olin tässä päivänä muutamana tutustumassa kaupunkielämään Turussa. Minun oli tarkoitus hieman harjoitella kaupungissa liikkumista ja ihmisjoukossa olemista. Se oli vähän stressaavaa, kun isäntä piti remmiä niin lyhyellä, että en päässyt lähellekään kaikkea mitä olisin halunnut käydä tutkimassa. Mutta oikeastaan kaupungissa oli ihan kivaa. Aurajoki oli ainakin hyvin mielenkiintoisen hajuinen! Onneksi en tipahtanut sinne kun tutkin sitä niin innokkaasti reunoilta.

Näin sievästi suojasin häntäni tallomiselta.


Oli vähän rankka ilta Papa Joessa!

Nuuh!

Näinä päivinä olen ollut erittäin kiinnostunut kaikenlaisista hajuista. Jätän hajumerkkejä myös itse; kivoille uroksille tiedoksi vain, että täällä odottaisi kaunis valkea neito.

Tuleekohan tuolta joku ihana uros?

Tästä on varmasti kulkenut joku mielenkiintoinen tyyppi aivan äskettäin!

Kauhean tylsää, ettei minua päästetä tekemään tuttavuutta urosten kanssa nyt. Näytän emännälle ja isännälle kieltä! Päästäkää minut! Te ette ymmärrä mitään!

Lihapullan jäljillä

Eilen iltapäivälenkillä opettelin taas jäljestämistä. Isäntä teki taas kaksi jälkeä, mutta koristeli ne tällä kertaa lihapullan palasilla. Ensimmäisellä jäljellä en oikein malttanut seurata jälkeä, vaan ryntäilin sinne sun tänne. Mutta jälkimmäinen jälki meni paljon paremmin: en jättänyt yhtään lihapullaa muille puistoon tuleville koirille, ja poimin ne siististi järjestyksessä - kuonoani seuraten, tietenkin.


Tässä odotan puistossa jäljen valmistumista. Suojavärini toimii paitsi talvella, myös kesäisessä koivikossa varsin hyvin.


Koirapuistossa tapasin pienen valkkarinpennun. Sen nimi oli Nilla! Aika kaunis nimi.