Yllätys ojasta

Eilen jokivarren lenkillä juoksin kiveä päin! Rekku ajoi minua juuri takaa ja minä juoksin pää sivulle kääntyneenä, ja sitten iso kivi hyökkäsi jostain eteeni. Kolahdin kiveä päin oikea poski, korva ja etutassu edellä niin että rusahdus kuului kauas. Sitten vinkaisin ja pyörähdin lumessa. Onnuin vähän aikaa ja nuoleskelin huuliani syrjemmällä. Isäntä tarkasti, ettei mistään tullut verta, ja kun ontuminenkin unohtui saatettiin todeta, että oppirahat tästäkin tapauksesta jäivät pieniksi. Kivet voivat olla vaarallisia, jos ne tulevat eteen tuolla tapaa.

Vähän myöhemmin samalla lenkillä jäin muista jälkeen tienvarteen tonkimaan lumihankea. Kun minua sitten kutsuttiin, oli suussani joku kepiltä näyttävä ruskea möykky. Kohta kuitenkin nähtiin, että kannoin suussani litteää, jäätynyttä oravaa! Toin saaliini kaikkien nähtäväksi, mutta en saanutkaan leikkiä sillä enkä edes pitää sitä, tai edes noutaa sitä uudelleen, kun se nakattiin takaisin tien poskeen. Tylsää. Ihmiset eivät taida tietää, että oravissa on paljon tärkeitä proteiineja.

Tallilla

Kävin eilen tapaamassa Marsua, joka on hevonen. Aika hassu nimi.
Kun astuimme talliin ja näin kolme isoa hevosen päätä, päätin että minulla onkin muuta tekemistä, ja yritin poistua takavasemmalle. No se jäi yritykseksi, sillä ovi takanani suljettiin. Aluksi katselin Marsua vähintäänkin epäluuloisena, mutta pian jo uskalsin mennä lähemmäs, kun Rekkukin kerta oli ihan Marsun vieressä ja vielä ihan hyväkuntoisen näköisenä.
Pikkuhiljaa tutustuttiin ja lopulta menin ihan Marsun turvan lähelle. Nuuhkimme toisiamme uteliaina. Se oli niin jännää, että minulta pääsi kovaääninen haukahdus.
Kiersimme tallissa Rekun kanssa ja tutkimme paikkoja. Siellä oli ihan hirveästi mielenkiintoisia hajuja!
Kotona molemmat rojahdimme lattialle kyljelleen ja nukuimme loppuillan.

Puoli vuotta täynnä!!!

Tänään täytän puoli vuotta, eli kuusi kuukautta! Juhlan kunniaksi sain KOKONAISEN lihapullan, mutta vasta kun oli poseerannut kameralle nätisti. Sen aikaa lihapulla sai luvan odottaa matonreunalla.

Juhlapäivää päätettiin juhlistaa lenkillä, kuinkas muuten. Sääkin suosi ja aurinko paistoi. Mutta poseeraaminen ei vielä ollut loppunut:

Ylläoleva kuva on otettu Luonnonmaan saarella (Naantalin kupeessa), josta hiljattain ostin oman maatilan. Sellaisen pienen ja vaatimattoman, näin aluksi.

Sinne johtaa myös oma tie. Luonnollisesti.

Opaskylttejä "ranchilleni" löytyy maastosta myös vähän kauempaa:


Oma kehu haisee, mutta on vain niin vaikeaa olla vaatimaton, kun on niin kaunis nimi. Siitä huolimatta toivotan riemukasta puolivuotissyntymäpäivää kaikille sisaruksilleni, eli Safe Keeper'sin E-pentueelle!

Peliä Rekun kanssa

Rippikoulu jatkuu

Hei taas kaikki Villablogin lukijat! Muistatte varmasti, kuinka Savonlinnassa käydessäni hurmasin saksanpaimenkoirauros Turon? Ensin leikimme rippikoulua ja myöhemmin matoa, ja meillä oli niin hauskaa. Jos ette, voitte virkistää muistianne lukemalla kertomuksen täältä. Mielestäni se rippikoululeikki oli niin hauska, että päätin opettaa sen myös Rekulle.


Rippikoululeikissä on erittäin tärkeää riittävän harras ilme. Sen saa aikaan helpoiten, jos tekee niin, että ei ole korvia ollenkaan, ja pitää kirsun ylempänä kuin otsan. Tässä Rekku antaa minulle poskisuudelman ja pyytää kolttosiaan anteeksi.


Leikin hauskin osa on kuitenkin siunaaminen, ainakin siunaajalle (itse en vielä ole suostunut olemaan siunattavana, koska en usko, että kukaan osaa siunata yhtä hyvin kuin minä). Tästä kuvasta voidaan havaita paitsi harras ilme (huom! ei korvia!), myös ylevä istuma-asento sekä hienostunut tassun vienti. Huomatkaa myös Rekun pöllämystynyt ilme.

Perjantai on kynsipäivä, osa ?

Taas perjantai, taas kynnet, taas korvat. Loppuuko tämä koskaan? Onneksi saan aina lihapullaa kun homma on hoidettu.

Leirielämää

Olen ollut maanantaista lähtien isännän mukana maastossa, jollain kummallisella leirillä. Nyt on jo keskiviikko, ja täällä on aika tylsää. Tämä paikka on jossain todella kaukana, sillä täällä paikalliset puhuvat ruotsia. Lisäksi kaikilla ihmisillä on vihreänkirjavat vaatteet. Todella omituista.

Välillä ulkona paukkuu ja silloin minä höristän suuria korviani. Suurimman osan ajastani täällä olen kuitenkin vain nukkunut, sillä takajalkaani särkee ja minulla on muutenkin vetämätön olo. Edes ruoka ei maistu kunnolla. Se johtuu kuulemma jostain "panosteitis" -nimisestä tyypistä. Mä en sitten tykkää kreikkalaisista.

Ahkera askartelija

Olen koko pienen ikäni ollut kiinnostunut askartelusta. Yleensä harrastan sitä vapaa-ajallani, eli silloin kun olen joko yksin tai Rekun kanssa kaksin kotona. Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydillä!

Olen tällä hetkellä erikoistumassa mattojen parissa työskentelyyn.





Kuten huomaatte, tassuntaitoni ovat vasta kehittymässä, ja matot kaipaavat vielä viimeistelyä.

Toinen tämänhetkinen kiinnostuksenkohteeni ovat kengät. Jos nauhalliset kengät ovat näkösällä, voitte olla varmoja että saan hetkessä napsittua nauhat ainakin kahteen, usein jopa neljään osaan. Myös kengät muut osat kelpaavat tarvittaesssa.
Siltä varalta, että kengät on piilotettu kaappiin, olen opetellut avaamaan liukuovia. Yhdet uudelleenmuotoilemani kengät heitettiin valitettavasti roskiin ennen kuin ehdin valokuvata niitä.


Aikaisemmin mainittu suihkuverhon muotoilu kiinnostaa edelleen, mutta työtäni on vaikeutettu nostamalla verho pois ulottuviltani. Tämän verran olen kuitenkin saanut aikaiseksi:

Työ on vielä kesken, kuten kuvasta näkyy.

Olen toki askarrellut paljon muutakin, kuten kengän pohjallisia, mainoslehtiä, kokonaisia vessapaperirullia ja tietokoneen kuulokkeita.

Teatteridiiva

Tänään aamulenkillä vaanin ja härnäsin Rekkua kuten tavallista. Mutta Rekku olikin päättänyt, että tällä aamulenkillä hän ei suvaitse napsimista tai kiilailua: hän kaatoi minut maahan ja kieritti lumessa joka kerta, kun yritin hyökätä. Kun Rekku pöllytti minua jo varmaan neljättä kertaa, keksin lopettaa tuon minua kertakaikkiaan nöyryyttävän kohtelun oveluudella. Päätin teeskennellä, että loukkaan oikean takatassuni!

Kiljaisin kamalasti ja nousin ylös kolmella jalalla surkeasti uikuttaen. Tämä tomikin loistavasti: Rekku jätti minut rauhaan ja meni menojaan. Jatkoin varmuuden vuoksi lenkkiä kuitenkin kolmella tassulla hassusti hyppien ja hiljaa vingahdellen. Sitten käännyin surkeana katsomaan isäntää, joka tuli perässäni polulla. Luimistelin korvilla ja uikutin takatassua ilmassa roikottaen. "Katso nyt mitä paha Rekku teki minulle!"

Mutta isäntäpä ei mennytkään niin helposti halpaan kuin Rekku! Hän sanoi minulle vain "menemene!" ja viuhtoi kädellään. Joten laitoin hetimiten kiltisti neljännenkin tassuni maahan ja jatkoin matkaa iloisesti, uikuttamatta ja nilkuttamatta jolkottaen.

Täytyy ehkä vielä hieman hioa noita näyttelijäntaitojani. Ehkä kysyn neuvoa joltain italialaiselta jalkapalloilijalta.

Hoidossa

Tänään olimme Rekun kanssa koko päivän hoidossa kummitätini luona. Tosin kummitäti itse ei ollut kotona, vaan meitä vahti hänen luonaan asuva äijä. Se on ihan mukava ja aika kiltti. Tai siis se ei pidä niin kovaa kuria kun meillä on kotona isännän kanssa. Kävimme lenkillä vieraassa metsässä, haistelemassa vieraita hajuja. Illalla kotiin tultuani olin aivan rättiväsynyt.

Hyvää yötä

Aurinkoisessa kevätsäässä ulkoiltua, maha täynnä nappuloita, on hyvä käydä parvekkeen oven eteen parketille nukkumaan.

Iltapäiväpainit Bertan kanssa

Alkuviikosta Rekku ja Bertta kävivät kiertämässä Haunisten altaan. Minä en päässyt tällä kertaa mukaan, vaan harjoittelin yksin kotona olemista. Siis ypöyksin. Se on aika kauheaa, ja tapaankin piipittää kuunnellessani kun Rekku menee hissiin.

Kun Rekku ja Bertta palasivat lenkiltä, pääsin pihalle riehumaan Bertan kanssa. Aluksi pelästyin Berttaa kauheasti. Menin maahan selälleni, pistin korvat kulkemaan aivan päätä myöten, ja minulta taisi lorahtaa pieni pissakin. Tämän jälkeen olimme Bertan kanssa taas sujut, ja leikki meni mukavasti.

Sisäsiisti

Nyt voin jo sanoa, että olen sisäsiisti. En ole tehnyt lätäkköjä tai läjiä sisälle muutamaan viikkoon. Oikeastaan olen pidättänyt tarpeitani siitä asti, kun parannuin vatsataudistani. Ja sekin "vatsatauti" johtui vain siitä, että söin liikaa! Nyt kun syön vain kahdesti päivässä, ei ole ollut vaikeuksia pidättämisen kanssa.
Alan tulla aikuiseksi, vaikka toisissa asioissa olenkin ihan pentu vielä.

Hiihtolomatunnelmia

Tässä nukun isännän laukun päällä hotellihuoneessani Hotelli Oravissa. Minulle oli levitetty ikkunan alle tuttu viltti, mutta valitsin karhean nailonlaukun makuupaikakseni, mitä muut pitivät jotenkin outona. Vielä muutama viikko sitten olisin mahtunut laukkuun kunnolla sisälle. Ei kasvamisesta pelkkää hyötyä ole.


Harjoittelimme Rekun kanssa myös kuvionukuntaa. Eräänä toisena päivänä nukuimme päälaet vastakkain, mutta siitä ei (onneksi) ehditty ottaa kuvaa.
Tästä kuvasta voidaan tehdä myös se havainto, että olen hyvää vauhtia saavuttamassa Rekkua ulkomitoissa, tosin perspektiivi hämää hieman.


Tein lomalla toki paljon muutakin kuin nukuin eri asennoissa. Tässä juoksen Saimaan jäällä kelkkauraa pitkin. Olemme hiihtoretkellä saareen norppia vakoilemaan!


Savossa oli lunta mahaani asti, joten sitä oli riittävästi myös myyrien etsimiseen. Etsinkin niitä tarmokkaasti päivittäin, myös jäältä. Toistaiseksi tuloksetta.


Myyrien puutteessa tyydyin maistamaan rannan heiluvaa heinänkortta.