perjantai 31. heinäkuuta 2009

Kuule, Bertta...


Me kävimme tänään tervehtimässä ystäväämme Berttaa. Meillä tytöillä riitti tyttöjen välisiä juttuja! Metsässä riehuimme ja painimme niin paljon, että minun kaunis valkea turkkini meni sinipunaiseksi mustikasta. Olin aika hassu näky kuulemma.

Bertan metsälenkki on kiva. Siellä saa olla vapaana koko ajan, eikä siellä törmää kuin korkeintaan metsän eläinten hajuihin. Maistoin mustikoita, metsämansikoita ja villivadelmia. Sitten kannoin käpyjä, mutta tietysti Bertan oli saatava juuri minun kävyt!
Yhtä kaikki, meillä oli hauska vierailu!

torstai 30. heinäkuuta 2009

Nyt alkoi kesä!

Minä päätin pudottaa talvikarvat vasta tällä viikolla. Yhtenä iltana minusta irtosi isoina tukkuina molemmista kyljistä pohjavillaa. Emäntä luuli, että olen jotenkin sairas, mutta oikeastaan halusin vain eroon kuumasta turkista. Nyt on paljon viileämpi olla! Ehkä minä ensi kesänä vaihdan kesäturkkiin vähän aikaisemmin. Rekku sanoo, että kesä loppuu kohta.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Syytön, syytön, syytön

Minä en tiedä mistään revityistä matoista mitään.


En todellakaan yhtään mitään.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Tuumaustauko

Me tulimme juuri pitkältä lenkiltä. Mitähän sitten keksisi? Minulla riittäisi vielä virtaa! Rekun kimppuun voisi tietysti yrittää hyökätä...

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Vatsa kuralla

Voi voi sentään. Viime yönä vatsassani alkoi kiertää, mitäköhän siellä lie ollut. Kello oli varttia yli neljä. Piippasin lyhyesti, sen verran että isäntä heräsi. Hän ei kuitenkaan vienyt minua ulos, koska joskus piippaan öisin ihan muuten vain, vaan jatkoi uniaan. Ja sitten olikin jo liian myöhäistä, koska seuraavaksi isäntä heräsi kamalaan käryyn. Arvatkaa vain nolottiko minua.

Seuraavan kerran aloin piippaamaan kaksikymmentä yli kuusi, ja nyt pääsinkin heti ulos...tamaan. No, kyllä se menee ohi taas ihan varmasti. Samoin menee ohi myös lievä ontuminen vasemmassa etutassussa, joka minua on taas viime aikoina vaivannut. Taitaa vieläkin olla niitä kasvukipuja.

Muuten olen kyllä voinut hyvin ja ollut oma pirteä itseni. Menin jopa oma-aloitteisesti uimaan tässä hiljattain! Tottelevainenkin olen ollut, ja valpas. Ja tietysti suloinen! Emännällä oli syntymäpäivät viikonloppuna ja minä hurmasin kaikki vieraat aivan 6 - 0. Vatsanväänteet eivät kuitenkaan voineet johtua synttärikakusta, sillä sitä emme Rekun kanssa saaneet maistaakaan kovasta yrittämisestä huolimatta.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Massu täynnä matonkuteita

Hmm... Minulle kävi eilen vahinko... Taisin olla vähän tylsistynyt ja hieman sekavassa tilassa illalla kun olimme kaksin kotona Rekun kanssa. Saatoin vähän maistella meidän isoa olohuoneen mattoa. Siihen ehkä tuli pieni reikä. Mutta en minä oikeasti sitä tarkoittanut! Enkä yhtään tiedä miten ne matonkuteet päätyivät minun vatsaani!

Anteeksi!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Lenkkeilyä

Olimme tänään reippaalla kävelylenkillä Kerttulan luontopolulla. Siellä on ihanan rauhallista, usein siellä ei tule ketään vastaan. Tänään tosin tapasimme pariskunnan, jolle minun piti hieman esitellä vahtimistaitojani. Ihme kyllä emäntä ei tykännyt minun esityksestäni.

Rekku kävi ojasta juomassa ja minä halusin tietää miltä vesi maistui.

Näin minä aina härnään Rekkua ja saan sen usein innostumaan pieneen painiin tai takaa-ajoon.

Kallion päällä näköalapaikalla otin pienen huilitauon ja makoilin heinikossa. Onneksi on punkkisuoja!
Lenkin jälkeen uni maistuu. Kunhan emäntä lopettaisi tuon valokuvaamisen niin saisin rauhassa nukkua.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Riehumista

Tällaista meillä on nykyään kotona koko ajan.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Turvapaikka

Toisinaan möröt saavat minusta yliotteen. Saatan yht'äkkiä keksiä jonkun TODELLA vaarallisen kiven, oksan tai vaikkapa roskan maasta. Silloin tutkin sen HYVIN varovasti, ja jos (ja kun) vaaraa ei ole, kierrän kuitenkin sen paikan kaukaa ja jatkan puuhiani kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Mutta lomareissulla tulimme eräänä päivänä hyppyrimäen luo, siis sellaisen kesähyppyrimäen. Ja sieltä mäestä tuli poikia alas!!! Tullessaan ne sihisivät ja suhisivat ERITTÄIN epäilyttävän kuuloisesti. Koko tilanne oli niin jännittävä, että aloitin varmuuden vuoksi reippaan haukkukonsertin, ja jos en olisi ollut kytkettynä, olisin luultavasti konsertoinut vähän lähempää. Tai kauempaa, mistäs sitä tietää.

Haukkukonsertti taisi hieman nolottaa isäntäväkeä tai haitata mäkihyppääjiä tai jotain, koska päädyin lopulta turvapaikkaan isännän syliin. Silloin koin oloni sen verran paljon tyynemmäksi, että minun ei tarvinnut haukkua, mutta siitä sylistä kuitenkin seurasin mäkihyppääjien liikkeitä VARSIN tarkkaavaisesti.


(Olen muuten jo aika iso, minkä tästä kuvasta voi hyvin nähdä.)

Kun mäkihyppääjät olivat saaneet tarpeekseensa tuijotuksestani ja häipyivät, kutsuin Rekun taas kerran hurjaan leikkiin. Mutta tällä kertaa Rekku antoi minun maistaa omaa lääkettäni.


Ja kun tavoilleni uskollisena yritin entisestään ärsyttää Rekkua kiipeämällä sen selkään, rupesi Rekku lukemaan päivän hajuposteja! Äärimmäisen noloa. Kuinka tässä näin pääsi käymään?


Silloin totesin, että taitaa olla parasta huilia vähän ja keskittyä näyttämään viileältä.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Juhannusneito



Mittumaarin aikaan, keskellä yötä, Pielisen rannalla.