Hyvää joulua!

Tänne yritti tulla joku tonttu, mutta me ajoimme sen pois. Se pudotti lakkinsa meidän pihalle.


Tuolla se nyt juoksee. Onneksi joulurauhaa ei ole vielä julistettu.

Hyvää joulua sisaruksilleni, kasvattajalleni ja erityisesti kaikille faneilleni!

Punnitus

Kävelin tässä päivänä eräänä Eläinlääkäriasema Vettorin ohi ja päätin käväistä vaa'alla (punnituspaikan vieressä olevalla tiskillä on purkki josta saa ottaa ilmaisia nameja). Vaaka päätyi osoittamaan 31 kiloa. Onko minusta tullut tuhti? Kasvattaja kyllä kehotti kesällä minua saamaan vähän lihaa luitten ympärille, mutta liekö minulle nyt jo tullut läskiä lihojen ympärille? Rekku kävi myös vaa'alla ja hän painoi vain 32,6 kiloa, vaikka on sentään uros. Minun täytyy vähän tarkkailla mitä jouluherkkuja minulle tarjotaan. Tarvittaessa voin aina nirsoilla.

Parhaat kaverit

Pakkaslenkin jälkeen on mukava lämmitellä isoveljen kyljessä. Tosin Rekku taitaa tarvita lämmitystä enemmän kuin minä.
Sopu fudiksestakin löytyi, eihän siitä aina jaksa kiistellä.

Everi ja minä

Everi laittoi videokuvaa meidän tapaamisesta Youtubeen. Katsokaa miten hauskaa meillä oli!

Veto-oikeus

Minulla on veto-oikeus vetämiseen. Ainakin omasta mielestäni voin aivan hyvin itse päättää milloin vedän ja milloin en. Vetäminen ei sinänsä ole minusta kurjaa, mutta jos pulkka (tai mikä tahansa muu perässä vedettävä) ei liiku tarpeeksi liukkaasti, en viitsi edes yrittää. Miksi minun pitäisi? Mieluummin vaikka istun alas. Jos taas vedettävä sattuu ikävästi nykäisemään, minä pysähdyn. Voisiko joku kertoa minulle mikä siinä vetämisessä on niin vietävän ihanaa, että kaiken maailman huskyt, malamuutit ja saksanseisojat tekevät sitä kaiken päivää?

Vetää vai olla vetämättä, kas siinä pulma.

Jaa, siellä olivatkin Rekku ja isäntä odottamassa. Sitten kyllä vedetään, ja täysillä!

Pakkasta

Emäntä osti minulle uudet Y-valjaat. Niissä on tehokkaita heijastimia, mikä on hyvä asia, ja lisäksi ne ovat oikein mukavat ja pehmustetut, niin että ne päällä ei tunnu ikävältä vaikka vetäisi remmissä vähän enemmän, mikä on (kuulemma) huono asia. En minä silti vedä mielestäni liikaa.

Nyt ulkona on paukkupakkanen. Kylmä keli saa minut aina riehaantumaan tavallistakin enemmän. En tiedä miksi, mutta jokin talvessa on vaan niin valloittavaa. Rekku sen sijaan ei erityisemmin pidä pakkasesta, sillä hänen tassunsa tuppaavat kylmettymään.

Lumimyräkkä

Tänään on ollut kauhea lumimyräkkä. Minä hullaannuin aivan täysin! Riehaannuin ja hyökkäilin Rekun kimppuun. Olihan meidän tietysti myös pysyteltävä lämpimänä, joten riehuminen teki hyvää.
Lunta tuli ainakin yhtä paljon kuin kaksi vuotta sitten, kun vietin toista päivääni nykyisessä laumassani.

Veljen kanssa peuhaamassa

Kävimme veljeni Everin kanssa hieman pöllyttämässä lunta raisiolaisella pellolla. Meillä oli huisin hauskaa, kuten kuvista näkyy, sillä tulemme varsin hyvin toimeen keskenämme. Olemme lisäksi niin samannäköiset, että emäntäkin erehtyi kutsumaan Everiä Villaksi ainakin kerran.

Nirppanokka

Syöminen ei ole mielipuuhaani. Aloitan ateriahetkeni aina hyvin, hyvin varovasti nuuhkaisemalla omaa kuppiani, minkä jälkeen tarkistan joka kerta mitä Rekulle tarjotaan. (Siinä vaiheessa Rekku on yleensä syönyt jo puolet omasta annoksestaan.) Vasta sitten nuuhkin taas omaa kuppiani, mikä voi viedä vielä tovin. Jos minua hiukoo riittävästi, nuolaisen ruokaa muutaman kerran kielen kärjellä, noin niinkuin koemielessä. Jos maku miellyttää - ja kyllähän se useimmiten miellyttää - käyn pitkin hampain syömään. Syömiseni yleensä kiihtyy loppua kohden ja syönkin melkein aina kupin tyhjäksi, minkä jälkeen nuolen vielä Rekunkin kupin aivan puhtaaksi.

Olen viime aikoina saanut tavanomaisten nappuloideni seassa aika paljon sporttinappuloita, jotta saisin vähän lihaa luitten ympärille. Se ei ole minusta ollenkaan hyvä idea, joten toisinaan olen jättänyt aterian kokonaan väliin. Muutenkin kaikki uudet maut epäilyttävät minua: jos ruoassa on vaikkapa yrjölän puuroa, piimää, makkaraa tai öljyä pitää kaikki maistella perusteellisesti läpi ennen kuin vakuutun uuden ruokalajin syömäkelpoisuudesta. Hiljattain sain matolääkkeen herkulliseen palvikinkkuun käärittynä, mutta minäpä en halunnutkaan syödä kumpaakaan!

Kävin sunnuntaina tottelevaisuusharjoituksissa. Siellä joku tarjosi meille hirvensorkkia mukaan kotiin vietäviksi. Rekku rouskutti iloisesti oman sorkkansa luuta ja kiskoi sen jänteitä poikki, mutta minusta se sorkka oli aivan hirveä. Nuolaisin vain vähän verta luun päästä ja nuuhkin nilkkakarvoja, mutta enhän toki voinut kuvitellakaan syöväni mitään sellaista. Se on ehkä vähän harmi, sillä tottelevaisuustreenien jälkeen tekemissämme vetotreeneissä kului paljon energiaa. No, pysynpähän solakkana.

Lunta!

Tänään tuli ensilumi! Tein lenkillä ainakin kymmenen lumienkeliä maahan, vaikka lunta ei ollut montaa senttiä. Jouduin myös ravistelemaan päätä ainakin yhtä monta kertaa, kun lunta pyrytti korviin.

Äijä

Minusta on tullut vähän äijä. Minusta on hauskaa merkkailla ulkona kaikki risteykset ja pusikot. Olen katsonut Rekulta mallia miten se tehdään. Yleensä Rekku merkkaa minun pissat, mutta jonkun kerran on käynyt niinkin, että minä merkkaan Rekun pissan ja nostan pissatessa toisen takajalan ilmaan.
Siitä syystä olen saanut uuden lempinimen Äijä.

Treffeillä

Kävin Ruskolla valkkarien yhteislenkillä. Aluksi olin hieman varautunut ison, valkoisen lauman vouhotuksen keskellä. On aina hyvä ajatus tarkkailla ensin sivusta pelin henkeä ennen kuin ryntää suin päin mukaan touhuamaan. Oivalsin kuitenkin pian - heti kaikkien hajut tarkastettuani - miten porukassa pitää olla. Siitä onkin pidempi aika kun pääsin peuhaamaan laumassa, se taisi olla kesän leirikoulussa.


Vauhtia riitti joka suuntaan. Meitä ei kuulemma millään tahtonut kaikkia saada samaan kuvaan.


Kuljimme porukalla sorakuopan reunaa ja crossipyörien tekemiä uria pitkin.


Välillä oli pakko pysähtyä poseeraamaan, vaikka se olikin vaikeaa. Ilma ei ollut kovin viileä mutta meno sitäkin reippaampaa, mikä näkyy kielten pituudesta.


En hyvästä ruokahalusta ja hormonitoiminnan muutoksista huolimatta ole vielä tätä tukevampi. Liikuntaa ja lepoa on siis sopivassa suhteessa.


Lenkin lopuksi päätin hurmata nuoren uroksen ja hain hänet rohkeasti leikkimään, lauman hupipoliisien vastalauseista huolimatta.


Liian tuttavalliset lähentely-yritykset kuitenkin torjun aina päättäväisesti.

Viihtyisä viikonloppu

Perjantaina pääsin pitkälle lenkille isännän ja Rekun kanssa. Kävimme saman lenkin jo edeltävänä päivänä, joten Rekku ja minä bongasimme monta tuttua keppiä polun varresta. Lauantaina emäntä sai toruja kun me kuljimme vapaina. Joku ärsyttävä setä katsoi asiakseen huomauttaa meidän kytkemättömyydestämme, vaikka olimme keskellä peltoa, aivan emännän lähettyvillä ja tosi kiltisti. Eikä siellä ollut ketään muita ihmisiä! Joidenkin pitää sitten aina päästä sanomaan.


Suojavärini alkaa tepsiä aina vaan paremmin sitä mukaa kun kuura haalistaa heinikkoa.

Sunnuntaina pääsin emännän kanssa yksityisjuoksulenkille. Minä juoksin kylmässä sateessa tosi reippaasti, ainakin kymmenen kilometriä! (Rekku kävi sillä välin noutamassa tennispalloa.) Saimme molemmat omat herkkuluut ylimääräistä energiankulutusta korvaamaan.

Tekemisiä

Viime päivinä olen puuhastellut paljon, kuten aina.

• Hukkasin narupallon pellolle, koska minulle tuli kiire Rekun luo ja samalla avasin suuni niin, että narupallo jäi matkan varrelle.
• Kävin isännän kanssa postissa polkupyörällä. Osasin ravata nätisti polkupyörän vieressä, vaikka olin ensimmäistä kertaa pyörälenkillä. Palkinnoksi sain riehua kepin kanssa, minkä Rekku kuitenkin keskeytti.
  
• Olin kummitädin luona hoidossa. Sairastin samalla lievän ripulin, jolloin kummitäti joutui viemään minut ulos kolme kertaa keskellä yötä. En ollut siis kovin vieraskorea, mutta hätä ei lue lakia.
• Tein lyhyen vetotreenin uusissa vetovaljaissani. En ole vielä oikein oivaltanut että vetäminen on valjaissa sallittua ja hauskaa ihan ominkin päin, mutta jos joku juoksee edellä patukan tai pallon kanssa kiskon kuin viimeistä päivää.
• Löydän kotiin tai ulos kalliolle piilotetut namit jo melkein yhtä nopeasti kuin Rekku.
• Osaan myös hypätä betoniporsaan päälle käskystä.
• Kasvatan myös parasta aikaa paksua aluskarvaa talven varalle. Oikeastaan sitä voisi kutsua villakarvaksi.
  

Hammasesittely

Meillä oli Rekun kanssa pieni matsi yhdellä lenkillä, joten jouduin näyttämään koko hammaskalustoni. Onneksi Rekku ymmärsi, että kyseessä on vain leikki, eikä siitä tullut sen kummempia seurauksia.


Näytin näitä samoja muuveja Bertalle viikonloppuna kun oltiin saaristossa mökkeilemässä, mutta Bertta ottikin sen ihan tosissaan! Minä hyppäsin Bertan niskaan ja yritin esittää, että tästä lähtien meistä kahdesta minä olen kovempi, mutta en ehtinyt kertoa sitä tarpeeksi selvästi ennen kuin meidät erotettiin.

Bertta häkeltyi minun käytöksestäni sen verran, että seuraavana päivänä hän pisti pään ampiaispesään! Koko Bertan turkki oli täynnä ampiaisia, ja Rekunkin kimpussa oli muutama. Onneksi minulla on aina päälläni tämä mehiläishoitajan puku, niin vältyin amppareilta.

Syyslenkki

Käymme Rekun kanssa lenkillä vähintään kolme kertaa päivässä. Koska lenkki on päivän kohokohta, tämä tarkoittaa, että meidän päivässämme on ainakin kolme kohokohtaa. Oikeastaan niitä kohokohtia on paljon enemmän, koska myös ruoan saaminen ja isäntäväen kotiinpaluu ovat aina kohokohtia.

Lenkki on aina paljon muutakin kuin pelkkää kävelyä. Jos puuhaa ei muuten tunnu riittävän, minä olen varsin etevä keksimään paitsi itselleni, myös Rekulle ja isäntäväelle kaikkea mielenkiintoista tekemistä. Voin vaikka kadota jonnekin etsimään sitä vähän parempaa keppiä.

Keppi suussa pitää tietenkin viilettää muiden edelle, että sitä ehtii käydä maaten vähäksi aikaa kaluamaan.

Tästä on selvästi mennyt hollanninpaimenkoira. Aistin gouda-juuston vienon aromin. Rekku syö joskus tämmöisiä - minä en (ainakaan tunnusta). Ai, se ei ollutkaan kakkaa, vaan kuollut rotta. Semmoisia Rekku ei kuitenkaan taida syödä.

Raisiossakin on ruska, ja mukavan viileää lenkkeillä. Toivon kuitenkin lumen tulevan pian, että voin kadota maastoon vieläkin paremmin talvisen suojavärini turvin.

Päivänsankari!

Tänään on jo toinen syntymäpäiväni. Kylläpä aika rientää. Taakse alkavat jäädä huolettomat pentuusvuodet - ja edessä ovat vieläkin huolettomammat nuoruusvuodet! Sain lahjaksi ManMat-merkkiset vetovaljaat ja runsaasti erikoisherkkuja. Juhlissa vieraanani oli kukas muu kuin Rekku.

Parhaat onnittelut kaikille sisaruksilleni Safe Keeper'sin E-pentueesta!

Varsaa tervehtimässä

Kävimme tänään taas tallilla moikkaamassa heppoja. Varsa oli syntynyt pari kuukautta sitten, ja pääsimme Rekun kanssa tervehtimään sitä ihan läheltä! Minä annoin varsalle pusuja sen pehmeään turpaan.
Olisin myös halunnut käydä tapaamassa tallikania, mutta meitä ei jostain kumman syystä päästetty satulahuoneeseen ollenkaan! Kissaa sentään pääsin jahtaamaan pihalla, kun Rekun kanssa kiskaistiin yhtäkkiä niin kovaa, että emännältä irtosi meidän remmit kädestä.

Tallivierailun jälkeen käytiin kiertämässä Haunisten allas, ja sitten tulikin väsy. Nyt unta pollaan!

Mahatupsu

Minulle on kasvanut mahaan omituinen karvatupsu. Ei se minua itseäni paljon häiritse mutta sivustakatsojia kylläkin, sillä se rikkoo solakan uumani linjoja hieman.


Urokseksihan minua ei kukaan silti voi luulla, siksi feminiininen olemus minulla on. Eihän? Ihan oikeasti, ei siellä ole kuin napa. Hmm. Pitäisiköhän silti pyytää isäntää leikkaamaan tuo tupsu varmuuden vuoksi pois?

Rottajahti

Toissapäivänä isäntä vei meidät myöhään iltalenkille. Satoi ja oli niin pimeää ja hiljaista, että saimme kulkea vapaana pyörätielläkin. Minä kuljin ensimmäisenä kuten yleensä. Yht'äkkiä tien yli juoksi rotta! Se yritti piiloutua tienreunan heinikkoon, mutta säntäsin perään villisti pomppien. Yritin saada rottaa suuhuni mutta se oli todella vikkelä. Välillä se kiersi minun taakseni ja jouduin tekemään täyskäännöksiä ilmassa, ettei rotta olisi päässyt puremaan tassujani. Rekkukin tuli auttamaan rotanpyynnissä. Säpinää kesti melkein minuutin, mutta lopulta siimahäntä eksytti minut ja katosi maassa olevaan rakoon. En olisi millään halunnut jättää rottajahtia kesken, sillä rotanlihaa en ole vielä maistanut, mutta isäntä käski minut jatkamaan iltalenkkiä tavalliseen tapaan.

Huippuälykäs julkkis

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli minun kuvani eräässä mielenkiintoisessa yhteydessä.

Katsokaa vaikka: siinä on valkkari, jolla on punainen kirsu ja se istuu nätisti. Sen täytyy olla minä! Minulla on itsevarmuutta vaikka muille jakaa, loogisia ratkaisuja on nähty mm. koulutuskentällä ja kateellisia ystäviäkin riittää. Tuota rillipäämiestä ja valkoista kleinspitziä en kyllä tunnista.

Aamulenkki

Tänään teimme vähän tavallista pidemmän aamulenkin sumuisessa säässä.

Minä mutustelin heinää ja ruohoa aamun ensimmäiseksi ateriaksi.

Sitten odottelin valppaasti, kun Rekku kävi tarpeillaan.


Riehumiseksihan se meni taas.

Aamun postien lukeminen on tärkeä osa aamurutiineja.

Kiipesin kalliolle!

Rekun kanssa kisa siitä, kumpi ehtii ensin lätäkölle juomaan.

Välillä täytyy huilia ja leikkiä vaikka kävyllä jos ei muita leluja ole mukana.

Pitkospuita pitkin eteenpäin. Seuratkaa johtajaa (eli minua)!

Loppulenkistä ei päähän mahdu enää muuta kuin kotona odottava aamupala. Kiireesti kotiin siis!

Lauantai-illan huvit

Kävinpä lauantai-illan kunniaksi morjestamassa kummitätiäni. Kaadoin punaviinit matolle, mutta onneksi Rekku putsasi sotkun.

Arjen luksusta

Joskus tekee mieli vähän piristää arkea. Silloin saatan mennä "ulos syömään". Se tarkoittaa sitä, että lenkillä pistän poskeeni kaikenlaista uutta, mitä polun varrelta sattuu löytymään.
Eilen tein taas niin. Oli niin synkkä sateinen päivä, ja olimme Rekun kanssa yksin monta tuntia kun emäntäkin oli vaan töissä. Iltapäivällä, kun teimme pitkän kävelylenkin, maistelin metsän herkkuja.
Mutta vatsani ei pitänytkään siitä! Yöllä mahassa alkoi kiertää niin paljon, että oli pakko päästä ulos vaikka kello näytti vasta aamuyötä. Pääsin onneksi helpotukselleni.
Ja parin tunnin päästä sama juttu.
Iltapäivällä vatsassa kiersi taas, mutta kukaan ei ollut kotona päästämässä minua pihalle. Onneksi kummitätini tuli päästämään minut pinteestä, ja niin pääsin taas metsään tekemään tarpeeni. Kolme kertaa.
Iltaruuan kanssa sain maitohappobakteereja, jotka toivottavasti rauhoittavat vatsan.
Pitää näköjään vähän suunnitella tarkemmin sitä arjen piristämistä.

Rokulipäivä

Vietimme Rekun kanssa pari päivää hoidossa, kun sekä emäntä että isäntä olivat matkoilla. Meillä oli kivaa hoidossa, olihan paikka tuttu ennestään. Siellä saa juosta vapaana metsässä ja nukkua omassa koiratalossa. Meistä on aina kiva mennä sinne, ja vähän tylsää lähteä kotiin. Ehkäpä emäntä ja isäntä voisivat muuttaa sinne myös, niin ei tarvitsisi koskaan lähteä sieltä.
Nyt olemme aivan rättipoikki, kun palasimme kotiin tänään. Koko päivä on mennyt nukkuessa. Paitsi se hetki, kun minun lavastani poistettiin punkki. Sen minä kyllä tunsin, vaikka se ei ollutkaan ensimmäinen minusta poistettu punkki.
Huomenna varmaan taas maistuu pidempi ulkoilulenkki, mutta tänään vietetään rokulipäivää.

Naapurissa

Minua vähän kyllästyttää välillä meidän emäntä, olisi kiva nähdä muitakin naamoja. Siksi meninkin viime viikolla käymään naapurissa. Takapihan kautta se onnistuu helposti! Naapurit olivat pihallaan, joten minä menin sinne rapsuteltavaksi.
Emäntä taitaa olla vähän erakko, kun se ei ymmärtänyt, että naapureiden kanssa kuuluu seurustella.

Bertta kylässä

Meillä on tällä hetkellä Bertta täällä yökylässä.

Rekulla oli kuuma ja minä yritin vähän hauskuuttaa häntä houkuttelemalla painiin, mutta Bertan mielestä se ei ollut hyvä idea.



Bertta ei pidä siitä, että kenelläkään on hauskaa ilman hänen lupaansa.

Tassupipi ja ihmeparantuminen

Vähän hävettää, kun yhtenä päivänä lenkillä säikähdin jotain niin paljon, että piti sännätä karkuun kauhealla vauhdilla. Siinä hötäkässä vasen etutassu kipeytyi! Minä raukka konkkasin ensin kolmella tassulla ja sitten kävin vain maahan makaamaan. Nuolin tassua surkeana. Ei siinä mitään voinut, emäntä koitti kantaa minua, mutta kotiin oli vielä matkaa, ja minä kuitenkin painan 27 kg. Lopulta me päätimme, että on pakko vain sinnitellä. Jatkoin konkkaamista, mutta yhtäkkiä kipu lakkasikin. Ensin vähän, ja sitten enemmän. Kotiin päästyämme tassua ei vaivannut enää mikään! Mikä lie kummallinen tassupipi ollut.

Kävimme kummitädin luona kylässä ja vähän ulkoilemassa. Se oli kivaa.

Tänään menimme pitkästä aikaa jäähallin pihalle katsomaan lunta! Se oli ihanan kylmää, minä söin sitä monta haukkausta ja hieroin kylmää lunta selkääni.

Kesäleiri

Palasin juuri kotiin Safe Keeper'sin, Safe Guardian'sin ja Portinvartijan kesäleiriltä.
Minulla oli hurjan hauska viikonloppu! Aivan ensimmäiseksi tapasin Rafun. Emme varsinaisesti ole tavanneet ennen, mutta tavallaan tunnemme toisemme virtuaalisesti. Sitäpaitsi paini sujui kuin vanhojen tuttujen kesken.
Rafun omistajat antoivat minulle fanilahjan! Heistä minun blogini on niin hauska, että he halusivat lahjoa minua ja vähän Rekkuakin. Saimme koiran herkkupaloja ja kaksi luuta, mikä on aivan mahtavaa.


Sitten lähdinkin riehumaan Tiinan koirien kanssa, ja tapasin siskoni Oikun, äitini Minton sekä muut. Oikku oli niin kiireinen, ettemme ehtineet oikein tervehtiä kunnolla, eikä äitikään välittänyt minusta juuri mitään. Sain juosta oikein kunnolla, sillä Tiinan laumasta ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Onneksi ihana Rontti oli minun kanssani välillä vähän loitommalla, niin sain leikkiseuraa. Ja mikäs siinä, Ronttihan on aivan upea komistus!


Huonekaverina minulla oli Ronja, jonka kanssa meillä oli kohteliaan viileät välit. Me emme kovin hyvin tulleet juttuun, mutta ei se haitannut. Ronja taitaakin viihtyä enemmän omassa seurassaan, ja sehän on hyvä, sillä silloin on aina hyvässä seurassa!


Ohjelmassa oli mm. leirimätsärit, joissa sain sinisen nauhan enkä sijoittunut. Ei ihme, sillä en osannut mätsärikäyttäytymistä ollenkaan. Miksi pitääkin yhtäkkiä seisoa, kun aina aikaisemmin herkun on saanut sivulla istumisesta?
Kokeilin myös agilityä, ja se oli oikeastaan ihan hauskaa! Menin putkestakin pienen suostuttelun jälkeen, ja lopulta myös pussista.


Varsinaista sirkushuvia tarjosivat leirillä olleet kaksi pentua: ne juoksivat putkesta eestaas monta kertaa ja ajoivat toisiaan takaa.


Minulla oli monta kivaa painikaveria, mm. Panda, Furi, Rontti ja veljeni Daiki.


En olisi millään halunnut palata vielä kotiin, kun oli niin monta kivaa kaveria ja paljon hauskaa tekemistä koko ajan.