torstai 29. joulukuuta 2011

Myrskyn tuhoja

Meilläkin riehui tapaninpäivänä myrsky. Onneksi olimme sisällä melkein koko päivän, sillä metsässä oli kaatunut paljon puita ja siellä ei olisi kuulemma ollut turvallista. Eilen kävimme katsomassa myrskyn tuhoja lähialueilla.






Meidän täytyy nyt vähän muuttaa reittejä metsässä, sillä polun päälle on kaatunut paljon puita eikä siellä pääse enää kävelemään samoja reittejä. Tai kyllähän minä tietysti mahtuisin puikkelehtimaan runkojen yli ja ali ja välistä, mutta ihmiset on niin kömpelöitä.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Pahaa joulua

Olen tällä viikolla tehnyt kaikenlaista hauskaa. Sunnuntaina olin Kaarinassa tapaamassa veljeäni Everiä sekä Hallia. Aluksi minä tietysti pistin Everin ojennukseen rähisemällä hänelle aivan suotta. Hän onneksi on lauhkea tapaus, ja tämän pienen välikohtauksen jälkeen meillä olikin ihan kivaa. Hallin kanssa myös leikin jahtaamisleikkiä useamman kerran.


Koska koko treffien ajan satoi ihan kaatamalla vettä, emme viipyneet kovin kauaa.

Kotona minua odotti kuitenkin seuraava yllätys: Bertta tuli meille! Alkuhässäkän jälkeen rupesimme kaikki nukkumaan. Minua väsytti jo ihan oikeasti. Mutta kovin pitkään en ehtinyt loikoilla, kun Urpo liittyi seuraamme! Urpon kanssa piti tietysti painia ja riehua ihan vallattomasti. Bertta ja Rekku vain katsoivat toisiaan sen näköisinä, että pitäisiköhän tuohon puuttua vai ei. Onneksi he antoivat meidän leikkiä.


Tällä viikolla olen myös käynyt töissä. Eilen olin joulun kunniaksi isännän kanssa hänen työpaikallaan koko työpäivän. Minä hurmasin koko päivän työihmisiä. Kävin erään työkaverin kanssa pihalla tupakkatauolla ihan ilman isäntää! Isännän mielestä en olisi saanut maistaa joulupiparia, maistoin kuitenkin erään toisen mukavan työkaverin joulupiparista palasen, kun isäntä katsoi muualle.

Tänään on jouluaatto ja kohta Urpo tulee meille joulun viettoon. Sitä ennen käymme kävelyllä Karevansuolla.

Toivotan kaikille blogini lukijoille mahdollisimman pahaa ja villiä joulua (niin totta kuin nimeni on Safe Keeper's Evil Power eli Villa)!

torstai 15. joulukuuta 2011

Villis villitsee

Kuten tiedätte, minulla riittää paljon faneja. Olen erittäin suosittu sekä oikeassa elämässä että virtuaalimaailmassa. Nyt se on huomattu myös laajemmin kotikaupungissani.
Raisio tiedottaa -lehti otsikoi etusivullaan viimeisimmässä numerossa näin:


Ehkä minun olisi syytä perustaa fanikerho, jotta kaikki halukkaat voisivat fanittaa minua. Tällä hetkellähän fanilaumaani kuuluu paitsi isäntäväki, myös Rekku, Urpo, Bertta sekä ystäväni lähialueella: Emma, Tyyne, Roni, Santtu, naapurin mopsit sekä monet muut, joiden nimiä en nyt muista.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Hotellissa

Isäntäväki lähti jonnekin reissuun muutamaksi päiväksi, joten me pääsimme Rekun kanssa koirahotelliin! Hotelli on nimeltään Pia's Dreamdogs ja sijaitsee Piikkiössä. Meillä oli oma huone, uusia leluja ja saimme ulkoilla vapaana metsässä monta kertaa päivässä. Kun kaiken lisäksi viime viikolla satoi lunta voi vain todeta, että hotelliloma silloin tällöin pitää mielen virkeänä. Voit käydä katsomalla lomakuviamme Dreamdogsin Facebook-sivuilta.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Eläinkokeita

Rakkaat blogini lukijat! Muistanette, että minulla on joskus nuorempana ollut paha tapa pureskella mattoja. Tästä johtuen isäntäväellä on ollut tapana rullata olohuoneen iso matto rullalle joka kerta kun minä jään yksin tai Rekun kanssa kahdestaan kotiin. Tällä he ovat arvatenkin pyrkineet siihen, että minulle ei vahingossakaan tulisi kiusausta pureskella mattoa. Keino on toistaiseksi tepsinyt.

Nyt isäntäväki on kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että olen jo kyllin vanha ja kypsä vastustamaan moisia mielitekoja ja mattojen houkutuksia. He ovat jo useampana päivänä jättäneet maton paikalleen, vaikka olemme joutuneet olemaan koko pitkän syyspäivän yksin kotona. He ovat kutsuneet näitä päiviä "eläinkokeiksi". Minä olen läpäissyt kaikki eläinkokeet puhtain paperein, sillä en ole langennut kiusaukseen! Totta puhuen enää edes tarkalleen muista, miksi maton pureskeleminen olikaan niin mukavaa. Täten lupaan, että en aio enää koskaan pureskella mattoa, ainakaan ilman lupaa.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Reenit

Kävin eilen taas esittelemässä taitojani tottelevaisuuskentällä. Tällä kertaa Urpo ei ollut mukana, mutta minulla oli silti ihan hauskaa. Harjoittelimme seuraamista ja liikkeestä istumista. Minä kyllä pidän enemmän liikkeestä maahanmenosta, joten tarjosinkin enimmäkseen sitä ja ihan ilman erillistä käskyä.
Luoksetulo meni myös ihan kivasti. Unohdin että minulla oli treenipanta (eli ketju) kaulassa ja heilautin päätäni niin vauhdikkaasti, että panta lensi huitsin nevadaan. Kyllä se onneksi sitten löytyi.


Emäntä on hyvin tyytyväinen minun treeneihini, mutta ihmettelen vaan että koskahan me alamme tehdä niitä oikeita treenejä... Perusjuttujenhan pitäisi olla jo hallussa.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Reissussa

Eilen tapasin kasvattajani pikaisesti kun olin emännän kanssa reissussa. Minusta se kasvattaja haisi epäilyttävän paljon koiranpennulta. Emännässäkin oli sitä pennun hajua. Todella epäilyttävää!
Kävin myös tapaamassa veljeäni Everiä hänen kotitontillaan, mutta minulla oli kurja päivä enkä yhtään jaksanut sitä. Kiukuttelin Everille ja haastoin riitaa. Aika noloa näin jälkikäteen ajateltuna.
Tapasin myös Hallin, mutta hän taas oli niin pelottava, että en uskaltanut juuri katsoa Hallia päinkään ja kiljahtelin aina kun Halli yritti lähestyä minua.


perjantai 11. marraskuuta 2011

Pakkasyö

Toissapäivänä oli ensimmäistä kertaa pakkasta illalla. Lämpötila oli vain muutaman asteen miinuksella, mutta vesipisarat jäätyivät jo puiden oksille. Maassa ruoho ja kuolleet lehdet olivat valkoiset kuurasta ja ne rapisivat hauskasti tassujen alla. Pidän kaikista vuodenajoista, mutta talvesta ja pakkasesta minä pidän erityisen paljon, varsinkin kun lähiaikoina varmasti sataa LUNTA! Sitä odotan innolla. Pakkasella kaikki hajujäljet tulevat paremmin esiin. Rekkukin on pakkasella pirteämpi ja lähtee helpommin leikkiin mukaan. Eikä minua haittaa vaikka tassuja ja korvia vähän palelisikin, kun iltalenkin päätteeksi pääsen sisään lempipaikalleni matolle, siihen sohvan päätyyn loikoilemaan.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Vauhtiviikonloppu

Viime viikonloppuna meillä riitti vauhdikkaita tilanteita.

 Lauantaina olimme koko päivän yhden pikkupojan paimennettavina.
 
Se oli aika stressaavaa. Purimme stressiä riehumalla pihalla kauheasti.




Metsälenkillä kiven päältä löytyi iso pääkallo. Se oli erittäin epäilyttävä!

Sunnuntaina kävin Urpon kanssa koirakoulussa Haunisissa. Minut pistettiin penturyhmään ja sainkin siellä esittää muille miten seurataan nätisti ohjaajaa.

Koirakoulun jälkeen kävimme Haunisten altaalla. Minä vaan pulahdin altaaseen tietämättä, että siellä ei koirat saa uida. Urpo tuli myös veteen. Mutta ei kerrota kenellekään.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Jänis!

Tänään iltapäivälenkillä sain vainun jäniksestä. Ensin sinkoilin sinne, tänne ja tuonne kuono maassa kiinni, kun piti varmistaa, että minnepäin jänis oli viimeksi mennyt. Sitten jänis lähti juoksemaan, aivan kuononi edestä! Melkein säikähdin itsekin kun se ampaisi liikkeelle, mutta lähdin välittömästi perään minkä tassuista pääsin. Jänis oli niin hölmö, että se lähti juoksemaan hiekkakentän poikki, ja keskellä kenttää minä MELKEIN sain sen kiinni. Vingahtelin juostessani, koska yritin niin kovasti päästä kovempaa, ja kovin kovaa minä kyllä pääsinkin. Sitten jänis suuntasi mäkeä ylös ja pensaikkoon, enkä enää pysynyt sen perässä. Kun jänis oli päässyt minulta karkuun juoksin HETI takaisin isännän luo, missä sain kehuja ja herkkupalan. Minua varmaankin kehuttiin jäniksen jahtaamisesta, ei luoksetulosta - ainakin luulen niin.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kavereiden kanssa lenkillä







Kävin tänään ulkoilemassa Haunisten altaalla Rekun, Bertan ja Urpon kanssa. Urpo parka on vielä niin säälittävä rukka, että sai koko ajan huutia meiltä vanhemmilta. Minä tietysti etunenässä olin ojentamassa Urpoa, kun kerrankin en ollut porukan nuorin.


On Urpo jo seitsemänkuukautinen, mutta kuitenkin ihan kakara vielä. Hän jaksoi juosta ihan täysillä koko lenkin, vaikka meiltä muilta alkoi jo loppumatkasta vähän puhti loppua. Bertta ja Rekku varsinkin himmasivat vauhtia heti alkuriehan jälkeen.

Minusta on kivaa, kun joku jaksaa riehua!

Vaikka sitten tietysti joudun muistuttamaan, kuka määrää.

Välillä me vain tuijotimme toisiamme ja otimme mittaa henkisestä kantista.


Pakollinen poseerauskuva. Urpoa ei huolittu isojen joukkoon.


Ehkä Urpo ajatteli hieman kokeilla rohkeuttaan, kun meni varastamaan keppiä Rekun suusta. Yleensä ainoastaan minä pystyn siihen, ja niin tälläkin kertaa. Urpo joutui luopumaan ajatuksesta, kun Rekku vähän murahti.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Hellänä

Tänään minulla on ollut hoivavietti korkealla. Ensiksi pesin aamurähmät pois Rekun molemmista silmistä hyvin huolellisesti. Sitten nuolin isännän tukan jakaukselle kun hän yritti lukea lehteä lattialla ja pesinpä siinä samalla myös hänen naamansa. Lenkille lähtiessämme nuolin kuratahrat pois emännän ulkoiluhousuista. Eihän sitä nyt sunnuntaina voi kuraisissa housuissa ulos lähteä!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Synttäreillä

Paras kaverini ja "isoveljeni" Rekku täytti myös vuosia äskettäin. Rekun synttäreitä juhlimme Kuhankuonon retkeilyreitistön Töykkälän laavulla, jossa riitti ohjelmaa ja herkkuja. Saimme pureskella siankorvia ja noutaa Rekun lahjaksi saamaa solmulelua suosta monta kertaa. Sade ei haitannut ja lähdimme kotiin vasta hämärän tullen.

Noudimme narulelun yhtä monta kertaa kuin synttärivieraat jaksoivat sen heittää.

Seuraavana päivänä menimme emännän kanssa kävelemään tutun luontopolun. Vaikka eilisten juhlien rasitukset tuntuivat vielä tassuissa, onnistuimme sentään viivyttämään kotiinpaluuta painimalla hieman.

Rekku olisi hyvä teline pukkihyppelyyn jos se ymmärtäisi pysyä paikallaan.

Harmi vain että Rekku pujahtaa aina sivulle kun olen pääsemässä kunnolla niskan päälle.

Painileikkimme on aina vain leikkiä, oikeasti olemme parhaita kavereita.

Syksy tuoksuu erilaiselta kuin mikään muu vuodenaika.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Täti

Minusta tuli eilen täti, kun siskoni Oikku synnytti 12 (!!!) pentua. Valtavan kokoisesta masusta tuli 9 uros- ja 3 narttupentua. Täytyy vaan todeta, että siinä riittää siskolla hoitamista ja vilskettä joksikin aikaa. Onnittelut perheenlisäyksestä!

lauantai 1. lokakuuta 2011

Lihotuskuurilla

Muutama viikko sitten leirillä kasvattajani tuumasi, että olen vähän liian hoikka. Niinpä isäntäväki alkoi tarjoilemaan minulla energiapitoisempaa nappulaa. Aluksi sain sitä vain päivälliseksi, mutta koska siedin sitä niin hyvin (vatsa meni vain vähän kovalle aluksi) ja se maistuikin hyvältä (en nirsoillut yhtään), saan energianappuloita nykyään myös aamupalaksi. Lisäenergia uudessa ruoassa muodostuu suuremmasta osuudesta rasvaa ja proteiineja, joten eiköhän minulla kohta ala massa kasvaa.

torstai 22. syyskuuta 2011

Kolme vuotta!

Tänään on tarkalleen kolme vuotta siitä, kun ilmestyin maailmaan kaikkien elämää sulostuttamaan. Kolme vuotta on mennyt hurjan nopeasti. Tuntuu siltä kuin vasta ihan vähän aikaa sitten olisin ollut pieni pentu, joka ei osannut vielä yhtään mitään paitsi hurmata kaikki vastaantulijat. Nykyään osaan jo yhtä ja toista eikä hurmaavuuteni ei ole vuosien varrella kadonnut minnekään, mutta pennuksi minua ei taida enää oikein voida kutsua.

Riehakkaat onnentoivotukset kaikille sisaruksille ympäri Suomea ja Ruotsia, eli Oikulle, Onnille, Daikille, Everille ja Assille!!!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Suohullu

Tänään isäntä vei minut ja Rekun taas vähän pidemmälle lenkille. Kävelimme n. 19 kilometrin lenkin Vaskijärven luonnonpuistossa ja sen lähimaastoissa. Kesken lenkin kävimme ruskeavetisessä ojassa uimassa. Oja olikin syvempi kuin miltä se näytti joten kastuimme molemmat haisevaan suoveteen kaulaa myöten. Sen jälkeen suohulluus valtasi minut. Aloin juoksemaan ympyrää ja hyppimään edestakaisin. Hetkeä myöhemmin hepuli tarttui Rekkuunkin ja hän alkoi juoksemaan ympäriinsä. Onneksi suohulluuskohtaus meni melko nopeasti ohi niin että meille jäi vielä voimia kävellä takaisin autolle.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kasvattajan leirillä

Viime viikonloppuna menimme kasvattajani Safe Guardian's kennelin leirille. Se on tarkoitettu vain valkoisillepaimenkoirille, joten Rekku ei päässyt mukaan. (Rekku pääsi sen sijaan hoitopaikkaan joka on hänen mielestä paljon kivempi kuin leiri , ja sitäpaitsi viime vuonna leirillä vieraili muitakin koiria kuin valkkareita, joten ei se niin tarkkaa taida olla.)

Leirillä oli huippuhauskaa! Meitä oli yhteensä 17 valkoistapaimenkoiraa. Tapasin paljon tuttuja, mm. emäni Minton, sisarukseni Oikun ja Daikin, Rontin, Biten, Chilin ja monta muuta kaveria. Ehkäpä hauskinta oli kuitenkin tavata vanha kaverini Rafu, sillä hänen kanssa leikkiessäni en malttanut olla kiljahtelematta toistuvasti.

Vaikka tuttujen tapaaminen, leikki ja riehuminen veivät suurimman osan ajasta, oli leirillä järjestetty monenlaista muutakin ohjelmaa: pääsin valokuvaukseen, tottelevaisuusharjoituksiin ja näyttelyharjoituksiin. Näyttelyharjoitus, josta käytettiin nimeä "mätsäri" (eli Match Show) meni minulta niin hyvin, että voitin koko näyttelyn! Sain merkiksi kauneudestani asiaankuuluvan pokaalin ja BIS-ruusukkeen (Best In Show), joka on nyt kiinnitetty häkkiini sinisen nauhan viereen. Hauskanpidon ja treenaamisen lisäksi sain leirillä myös uida Keravanjärvessä ja syödä hyvin (mm. makkaraa, spagettikastiketta ja vanilijakiisseliä!)

Kiitokset kasvattajalle hyvin järjestetystä ja huippuhauskasta leiristä! Tässä muutamia tuokiokuvia viikonlopun ajalta:


Jälleennäkemisen riemua kavereiden kanssa. Miksi minä jään yleensä aina aluksi alakynteen?


Rontille on parasta varmuuden vuoksi mielistellä vähän myöhäisemmässäkin vaiheessa.


Muistatkos minua Minto-emä? Olen se pinkkiä pantaa käyttänyt pentu sieltä pentulaatikosta.


Rafu bongasi minut sviittinsä ikkunasta. (Hän ei päässyt minua heti tervehtimään, kun pihalla oli muita uroksia vapaana.)


Nyt on sinun vuorosi ajaa minua takaa, Rafu!

Takaa-ajon jälkeen vaihdoimme Rafun kanssa kuulumiset


Emäntä ohjasi minua mätsärikehässä.


Tällä kertaa tuomari arvioi minut kaikkein sievimmäksi valkkariksi!


Tässä treenaan seuraamista isännän kanssa. Kyllä se kohta oppii seuraamaan minua!


Majoituksessa päätin omin luvin mennä sänkyyn nukkumaan. Aluksi isäntä komensi minut omaan häkkiin, mutta hän luovutti kolmannen kerran jälkeen.


Tässä poseeraamme kaikki kiltisti ryhmäkuvassa. Tai yritämme poseerata, sillä ei ole niin helppoa saada seitsemäätoista koiraa pysymään paikallaan ja katsomaan samaan suuntaan.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kolmen päivän lenkki

Nyt väsyttää. Palasimme juuri isännän ja Rekun kanssa kolmen päivän lenkiltä. Saimme maanantaina autokyydin Pöytyälle, mistä kävelimme koko matkan kotiin Raisioon. Matkalla yövyimme kahdella eri laavulla. Kävelimme arviolta n. 50 kilometriä (tosin osan matkasta myös juoksimme, loikimme ja uimme). Välillä satoi rankasti mutta toisinaan paistoi. Yölläkin oli välillä kuutamo ja välillä sumua. Reitin varrella minä säntäilin erilaisten jälkien perässä ja pörhistelin oudoille esineille. Toisena yönä nostin kamalan mekkalan kun metsästä kuului jotain epäilyttävää, vaikka eihän siellä oikeasti mitään ollut. Kolmen päivän lenkki oli niin hauska, että loppumatkasta jaksoimme Rekun kanssa vain kulkea jonossa isännän perässä. Nyt menen omaan häkkiin enkä lähde vähän aikaan ulos ollenkaan.

lauantai 13. elokuuta 2011

Kesäpainit

Keskiviikkona olimme isäntäväen mukana hoitamassa asioita isännän työpaikalla. Meistä oli aika tylsää odotella auton luona, joten päätimme taas pistää pystyyn pienet kesäpainit. Ainahan paini piristää päivää!






sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Koivuluodossa sunnuntailenkillä

Sunnuntaipäivän kunniaksi päätimmme lähteä Koivuluotoon. Siellä isäntä ja emäntä vain poimivat vadelmia. Se oli meidän mielestä niin tappavan tylsää puuhaa, että aloimme painimaan.

Poljen sinut niittyyn, Rekku. Painu sinne vaan heinän sekaan!

Ja pysykin siellä. Ei mitään asiaa ylös.

Apua, nyt se nousee! Kylläpäs Rekku kiivastuikin pienestä pomotuksesta.

Huh, nyt saa kyllä riittää painiminen. Jätetään nuo kaksi rypemään vadelmapensaissa ja lähdetään rantaan.

Rekku kysyi minulta jaksaisinko uida vastarannalle asti. Vastasin että tietysti jaksaisin, ja vielä paljon nopeammin kuin hän!

Uinnin jälkeen minä haastoin Rekun nousemaan kiven päälle kuivattelemaan. Yllätyksekseni Rekku pääsi ylös jopa ketterämmin kuin minä, mutta ei meinannut uskaltaa tulla alas!

Ai niin, isäntä piilotti tulomatkalla tennispallon tien viereen. Mutta minä muistan TARKALLEEN minne se jäi!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Pitkällä lenkillä

Kävimme eilen isännän ja Rekun kanssa vähän pidemmällä lenkillä. Lähdimme kotoa liikkeelle puolen päivän jälkeen ja kävelimme metsäpolkuja Raision, Maskun ja Ruskon takamailla yli neljä tuntia. Isäntä käveli noin 20 kilometriä, mutta me säntäilimme Rekun kanssa tietysti paljon enemmän. Ja uimme, ainakin kolme kertaa! Uimalenkkien ansioista jaksoimme reippaasti koko matkan, vaikka välillä olikin todella kuuma. Rekku löysi tennispallon, jonka minä tietenkin pian varastin. Lenkin lopuksi poimimme reilun kasan kanttarelleja ja sitten emäntä tuli meitä vastaan. Illalla ruoka ja uni maistuivat.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Rauhoita häntä

Turun kaupunki on antanut viralliset ohjeet pelastuskoirille. Niissä sanotaan, että kun koira näkee pelastettavan henkilön, on kiireellisintä aivan ensiksi keskeyttää hännän heiluttaminen. (Mikäli hädässä olevasta on vasta kuulo- tai hajuhavainto, on hännän heilutus edelleen sallittua.) Ohje on oikeastaan varsin järkevä, sillä jos pelastuskoiran häntä heiluu kiivaasti pelastettava henkilö saattaa luulla, että pelastuskoira on iloinen toisen pulassa olemisesta. Muistakaa siis varsinkin kaikki vesipelastuskoirat ja muutkin veden äärellä viihtyvät hännälliset, että hädässä olevan nähdessänne on ensimmäinen tehtävänne rauhoittaa häntä.



tiistai 12. heinäkuuta 2011

Vihreä pullo

Eilen aamulenkillä näin kadulla vihreän muovipullon. En tiennyt aivan tarkalleen mitä se aikoi, joten varmuuden vuoksi nostin KAIKKI karvat pystyyn ja haukuin koko pullon aivan matalaksi. Jossain välissä enemmänkin ulvoin kuin haukuin. Pullo vaan röyhkeästi jatkoi oleskeluaan keskellä minun reittiäni. Kun pääsimme pullon luo nuuhkaisin sitä pari kertaa ja otin sen suuhuni. Kannoin sitä jonkin matkaa ja jätin sen sitten tien viereen säikyttelemään muita koiria. Siitäs sai mokoma pullo.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Rekun häkissä

Olen päättänyt tuoda vähän vaihtelua elämääni loikoilemalla välillä Rekun häkissä. Emäntä ja isäntä eivät jostain syystä pidä siitä, että minä menen Rekun häkkiin. He luulevat, että se on juoni jolla pomotan Rekkua (missä he harmillista kyllä ovat aivan oikeassa). Niinpä he komentavat minut heti huomatessaan pois Rekun häkistä ja menemään omaan häkkiini. Joskus olen kyllä saanut olla Rekun häkissä pitkäänkin, kun isäntäväki ei ole huomannut mitään. Rekku ei tunnu välittävän aluevaltauksestani, tai ainakaan hän ei ole tehnyt asialle mitään.

Eilen kun isäntä komensi minut siirtymään Rekun häkistä (joka on musta sinisellä matolla) omaan häkkiini (joka on hopeinen vihreällä matolla), en suostunut heti siirtymään. Sen sijaan Rekku änkesi myös omaan häkkiinsä! Siellä me olimme vähän aikaa hölmistyneinä molemmmat. Isäntä komensi meidät sivulle ja sitten menemään takaisin häkkiin. Minä menin omaan häkkiini, mutta nyt Rekku tuli MINUN häkkiini! Hyvin me sinne mahduimme, minä takaseinälle ja Rekku oviaukon ääreen. Isännälle ei kelvannut sekään: komento kuului taas sivulle ja sieltä omiin häkkeihin. Ihme sekoilua!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Luonnetesti

Kävin tänään testauttamassa luonteeni. Minut vietiin Kaarinaan, jossa odotti pari tuomaria, runsaasti yleisöä ja muutama kanssatestattava.
Kun vuoroni tuli, alkoi melkein heti kamala rankkasade ja ukkonen. Testi keskeytettiin ja menimme latoon pitelemään sadetta. Minua se ei haitannut lainkaan, vaan kävin ladon soralattialle pitkäkseni ja otin pienet torkut.
Kun testiä jatkettiin, satoi vielä rankasti. Mutta ei minua sadekaan haitannut! Panin vain korvat kaksinkerroin luimuun ja suoritin testin loppuun.
Testin jälkeen suoritukseni todettiin hyväksytyksi pistemäärällä +206! Se oli päivän paras suoritus. Kasvattaja ilahtui valtavasti ja muutkin taputtivat minulle.

Tässä esittelen kohtuullista taisteluhaluani tuomarille. Sade ei ollut vielä alkanut.

Tässä vielä tulokset:
- Toimintakyky: Kohtuullinen (+1)
- Terävyys: Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+1)
- Puolustushalu: Pieni (+1)
- Taisteluhalu: Kohtuullinen (+2)
- Hermorakenne: Tasapainoinen (+2)
- Temperamentti: Kohtuullisen vilkas (+2)
- Kovuus: Kohtuullisen kova (+3)
- Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (+3)
- Laukaisupelottomuus: Laukausvarma (+++)

Yhteensä: +206 p.


Testin jälkeen sain palkinnoksi peuhata Rontin ja Feon kanssa.