Koivuluodossa sunnuntailenkillä

Sunnuntaipäivän kunniaksi päätimmme lähteä Koivuluotoon. Siellä isäntä ja emäntä vain poimivat vadelmia. Se oli meidän mielestä niin tappavan tylsää puuhaa, että aloimme painimaan.

Poljen sinut niittyyn, Rekku. Painu sinne vaan heinän sekaan!

Ja pysykin siellä. Ei mitään asiaa ylös.

Apua, nyt se nousee! Kylläpäs Rekku kiivastuikin pienestä pomotuksesta.

Huh, nyt saa kyllä riittää painiminen. Jätetään nuo kaksi rypemään vadelmapensaissa ja lähdetään rantaan.

Rekku kysyi minulta jaksaisinko uida vastarannalle asti. Vastasin että tietysti jaksaisin, ja vielä paljon nopeammin kuin hän!

Uinnin jälkeen minä haastoin Rekun nousemaan kiven päälle kuivattelemaan. Yllätyksekseni Rekku pääsi ylös jopa ketterämmin kuin minä, mutta ei meinannut uskaltaa tulla alas!

Ai niin, isäntä piilotti tulomatkalla tennispallon tien viereen. Mutta minä muistan TARKALLEEN minne se jäi!

Pitkällä lenkillä

Kävimme eilen isännän ja Rekun kanssa vähän pidemmällä lenkillä. Lähdimme kotoa liikkeelle puolen päivän jälkeen ja kävelimme metsäpolkuja Raision, Maskun ja Ruskon takamailla yli neljä tuntia. Isäntä käveli noin 20 kilometriä, mutta me säntäilimme Rekun kanssa tietysti paljon enemmän. Ja uimme, ainakin kolme kertaa! Uimalenkkien ansioista jaksoimme reippaasti koko matkan, vaikka välillä olikin todella kuuma. Rekku löysi tennispallon, jonka minä tietenkin pian varastin. Lenkin lopuksi poimimme reilun kasan kanttarelleja ja sitten emäntä tuli meitä vastaan. Illalla ruoka ja uni maistuivat.

Rauhoita häntä

Turun kaupunki on antanut viralliset ohjeet pelastuskoirille. Niissä sanotaan, että kun koira näkee pelastettavan henkilön, on kiireellisintä aivan ensiksi keskeyttää hännän heiluttaminen. (Mikäli hädässä olevasta on vasta kuulo- tai hajuhavainto, on hännän heilutus edelleen sallittua.) Ohje on oikeastaan varsin järkevä, sillä jos pelastuskoiran häntä heiluu kiivaasti pelastettava henkilö saattaa luulla, että pelastuskoira on iloinen toisen pulassa olemisesta. Muistakaa siis varsinkin kaikki vesipelastuskoirat ja muutkin veden äärellä viihtyvät hännälliset, että hädässä olevan nähdessänne on ensimmäinen tehtävänne rauhoittaa häntä.

Vihreä pullo

Eilen aamulenkillä näin kadulla vihreän muovipullon. En tiennyt aivan tarkalleen mitä se aikoi, joten varmuuden vuoksi nostin KAIKKI karvat pystyyn ja haukuin koko pullon aivan matalaksi. Jossain välissä enemmänkin ulvoin kuin haukuin. Pullo vaan röyhkeästi jatkoi oleskeluaan keskellä minun reittiäni. Kun pääsimme pullon luo nuuhkaisin sitä pari kertaa ja otin sen suuhuni. Kannoin sitä jonkin matkaa ja jätin sen sitten tien viereen säikyttelemään muita koiria. Siitäs sai mokoma pullo.

Rekun häkissä

Olen päättänyt tuoda vähän vaihtelua elämääni loikoilemalla välillä Rekun häkissä. Emäntä ja isäntä eivät jostain syystä pidä siitä, että minä menen Rekun häkkiin. He luulevat, että se on juoni jolla pomotan Rekkua (missä he harmillista kyllä ovat aivan oikeassa). Niinpä he komentavat minut heti huomatessaan pois Rekun häkistä ja menemään omaan häkkiini. Joskus olen kyllä saanut olla Rekun häkissä pitkäänkin, kun isäntäväki ei ole huomannut mitään. Rekku ei tunnu välittävän aluevaltauksestani, tai ainakaan hän ei ole tehnyt asialle mitään.

Eilen kun isäntä komensi minut siirtymään Rekun häkistä (joka on musta sinisellä matolla) omaan häkkiini (joka on hopeinen vihreällä matolla), en suostunut heti siirtymään. Sen sijaan Rekku änkesi myös omaan häkkiinsä! Siellä me olimme vähän aikaa hölmistyneinä molemmmat. Isäntä komensi meidät sivulle ja sitten menemään takaisin häkkiin. Minä menin omaan häkkiini, mutta nyt Rekku tuli MINUN häkkiini! Hyvin me sinne mahduimme, minä takaseinälle ja Rekku oviaukon ääreen. Isännälle ei kelvannut sekään: komento kuului taas sivulle ja sieltä omiin häkkeihin. Ihme sekoilua!

Luonnetesti

Kävin tänään testauttamassa luonteeni. Minut vietiin Kaarinaan, jossa odotti pari tuomaria, runsaasti yleisöä ja muutama kanssatestattava.
Kun vuoroni tuli, alkoi melkein heti kamala rankkasade ja ukkonen. Testi keskeytettiin ja menimme latoon pitelemään sadetta. Minua se ei haitannut lainkaan, vaan kävin ladon soralattialle pitkäkseni ja otin pienet torkut.
Kun testiä jatkettiin, satoi vielä rankasti. Mutta ei minua sadekaan haitannut! Panin vain korvat kaksinkerroin luimuun ja suoritin testin loppuun.
Testin jälkeen suoritukseni todettiin hyväksytyksi pistemäärällä +206! Se oli päivän paras suoritus. Kasvattaja ilahtui valtavasti ja muutkin taputtivat minulle.

Tässä esittelen kohtuullista taisteluhaluani tuomarille. Sade ei ollut vielä alkanut.

Tässä vielä tulokset:
- Toimintakyky: Kohtuullinen (+1)
- Terävyys: Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+1)
- Puolustushalu: Pieni (+1)
- Taisteluhalu: Kohtuullinen (+2)
- Hermorakenne: Tasapainoinen (+2)
- Temperamentti: Kohtuullisen vilkas (+2)
- Kovuus: Kohtuullisen kova (+3)
- Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (+3)
- Laukaisupelottomuus: Laukausvarma (+++)

Yhteensä: +206 p.


Testin jälkeen sain palkinnoksi peuhata Rontin ja Feon kanssa.