Kyynpurema

Eilen olimme isännän ja Rekun kanssa päivälenkillä Kerttulan luontopolulla. Lenkki sujui ihan normaalisti touhuten ja nuuskien melkein loppuun asti, kunnes yht'äkkiä minä aloin aristamaan vasenta takajalkaani. Isäntä ihmetteli mikä minun oli ja tutki jalan huolellisesti. Siinä ei näkynyt mitään muuta omituista kuin aivan pienen pieni verijälki, kuin neulan pisto, vasemmanpuoleisen varpaan ulkosyrjässä. Minä en kuitenkaan aluksi halunnut astua jalalle ollenkaan enkä enää ollut yhtään pirteä oma itseni. Hitaasti laahustaen kävelimme kotiin.

Kotona isäntä huomasi, että jalka oli alkanut turvota ja antoi minulle varmuuden vuoksi kyytabletin maksamakkaraan leivottuna. Rekkua on kuulemma joskus pistänyt ampiainen, ja turvotus on laskenut kyytabletilla. 

Yllä pari kuvaa jalastani n. tunti tapahtuman jälkeen, kun olin jo saanut kyytabletin.

Myöhemmin illalla, kun emäntäkin oli saapunut kotiin totesimme kaikki yhdessä, että jalka oli jatkanut turpoamistaan ja oli edelleen kipeä. Päätimme lähteä eläinlääkärin vastaanotolle. Eläinlääkäri epäili, että minua olisi purrut kyykäärme. Sain etutassuuni kanyylin ja jouduin tiputukseen. Tarkoituksena oli laimentaa myrkkyä, etteivät munuaiseni vaurioituisi. Sain myös kipulääkettä ja antibioottia. Minun piti päästä kotiin jo samana iltana, mutta illalla eläinhoitajat totesivat minun olevan edelleen niin vaisu ja jalan niin kipeä, että he halusivat pitää minut tarkkailussa yön yli.

Tänä aamuna emäntä haki minut kotiin. Kuten ylläolevista kuvista näkyy, jalka on edelleen erittäin turvoksissa. Olen hieman tokkurassa kipulääkkeestä, mutta muuten voin olosuhteisiin nähden hyvin (tosin ruokahalu on tiessään, eikä minulle kelvannut edes makkara). Sain eläinlääkäristä tarkat hoito-ohjeet, joita noudattamalla toivoittavasti tulen taas pian kuntoon.

Juhannuspuuhat

Tänä juhannuksena olen ulkoillut ja uinut paljon. Yritin piiloutua koiranputkiryteikköön, mutta kameramies onnistui bongaamaan minut.



Tapasin myös vanhaa tuttuani Nemoa, mutta hän oli mielestäni niin pelottava, että leikistä ei tullut mitään. Minä kiljuin varmuuden vuoksi aina kun Nemo lähestyi tai edes katsoi minuun päin.



Koivuluodossa pääsin purkamaan stressiä ja pulahdin mereen uimaankin. Emme voineet jäädä tähän, koska samassa rannassa oli joutsenia. Ehdin kuitenkin kastautua ja vilvoitella.

Juhannusterveiset

Hauskaa juhannusta! Olimme iltakävelyllä Maskun Rivieralla ja näin hauskaa meillä oli:

Rähinää

Kävin emännän kanssa juoksulenkillä. Me juoksimme melko pitkään, junanradan toisella puolella asti. Kun tulimme takaisinpäin pururataa pitkin niin siinä pururadan varressa asuvat kaksi koiraa ryntäsivät omasta pihastaan minun luokseni pururadalle hurjasti haukkuen. Minä vastasin haukkuun ja rähinähän siitä tuli. Syyttäkööt itseään mokomat - mitäs menivät niin hanakasti puolustamaan omaa pihaansa vaikka minä olin vain viattomasti juoksemassa ohi. Ei meillä ole aikaisemmin mitään kränää ollut, vaan olemme leikkineetkin yhdessä (vaikka nämä koirat eivät aina ole kovin leikkisiä), mutta tällä kertaa minä en vain pitänyt siitä tavasta miten pihasta rynnättiin haukkuen minua kohti.

Onneksi minun emäntäni ja niiden toisten koirien emäntä tulivat hätiin ennen kuin kukaan ehti loukkaantua. Minä pidin hyvin puoleni, vaikka niitä oli kaksi yhtä vastaan, ja me jatkoimme juoksulenkkiämme jotakuinkin sopuisin mielin. Samalla lenkillä näin myös ketunpennun, jota puolestani minä yritin lähestyä parhaani mukaan, mutta kettu ei halunnut leikkiä vaan luikki pakoon. Onneksi Rekku on sentään melko helppo houkutella leikkimään, eikä hän rähise minulle juuri koskaan.

Kesäilta

Kesä on siitä mukavaa aikaa, että myöhään illalla on vielä valoisaa ja voi lenkkeillä metsässä. Eilen kävimme myöhäisiltalenkillä.

 

Tuo musta möykky kaukana takanani on Rekku. Hän aina tutkii kaikki pensaat ja ojat niin tarkkaan, että minä en jaksa odottaa. Sen sijaan minä tykkään tutkailla kaikkea, mikä liikkuu. Esimerkiksi kettuja ja jäniksiä. Peuraakin olen kerran ajanut takaa, mutta vain pienen matkan.



Minusta on vaikea ottaa kuvia edestäpäin, sillä olen aina joukon etummainen. Minä tahdon aina nähdä ja kuulla kaiken ensimmmäisenä. 




Selkäluukku näkyy vielä.

 Istuimme kivelle, koska käskettiin. Palkaksi poseeraamisesta saatiin vielä yhdet lisänamit.

Lopulta olimme melkein kotona jo, ja silloin alkaa painit! Me emme halua mennä sisälle iltalenkin jälkeen, joten melkein joka ilta aloitamme hurjat painit vähän ennen kotipihaa. Isäntäväki kutsuu sitä viivytystaktiikaksi.