Ensilumi

Ensilumi tuli aikaisin tänä vuonna. Sipille se oli erityisen hauskaa, sillä hänhän ei ollut nähnyt lunta aikaisemmin. Onneksi Rekku oli Sipin kanssa ulkona, kun maa oli ensimmäistä kertaa valkoinen. Rekku rakastaa lunta ja Sipillekin tuli lämmin suhde lumeen, jos nyt näin voi sanoa.

Kävimme Särkijärvellä ulkoilemassa heti iltapäivällä ja minun oli aivan pakko rökittää Sipiä koko ajan.

Tänään kylässä kävi Bertta. Sipi alkoi heti fanittaa Berttaa seuraamalla hyvin tarkkaan Bertan jokaista liikettä ja matkimalla kaikkea. Minua se alkoi vähän ärsyttää, joten hyökkäilin Rekun kimppuun.

Laumanjohtaja

Minusta on nyt tullut laumanjohtaja. Minun laumaani kuuluvat Rekku, Sipi, ja tietysti minä itse. Isäntäväki ei varsinaisesti kuulu laumaan, vaan he hoitavat ihmisten hommia. Tietysti heidän on varmuuden vuoksi syytä aina olla lauman mukana, jos nyt ihmisiä sattuisi johonkin tarvitsemaan.

Laumanjohtajan tehtävät ovat vaativia. Ehkä tärkeintä on vahtia, että kaikki pysyvät tallella. Siinä työssä auttavat paimenkoiran paimennusvaistoni. Tärkeää on myös, että laumassa säilyy sopu eikä kukaan tee mitään kiellettyä tai muuten innostu liikaa. Laumanjohtajan pitäisi aina olla valppaana ja mennä ilmoittamaan isäntäväelle, jos esimerkiksi Sipi on tekemässä jotain sopimatonta, kuten pissaamassa lattialle tai järsimässä eteisen hyllyä.

Aina ei vaan jaksa pysytellä valppaana, mutta olen keksinyt hyvän keinon valvoa asioita levätessäni: odotan, kunnes Sipi on eteisessä tai työhuoneessa ja Rekku olohuoneessa, tai toisin päin. Sitten asettaudun käytävälle tassut ja takapää seiniä vasten niin, ettei kukaan koira pääse kulkemaan huomaamatta ohitseni. Näin voin valvoa kaikkea liikettä laumani kotipesässä, ja samalla pystyn hetken lepuuttamaan kaikesta vastuusta uupuneita aivojani. (Ihmiset tietysti saavat kulkea ylitseni, mutta rapsutukset olisivat silloin kyllä mukavia.)

Härdelli

Meillä oli viikonloppuna melkoista hulinaa, kun täällä kävi kaksi pikkupoikaa yökylässä. Meitä komennettiin koko ajan eri käskyillä, emmekä enää tienneet ketä ja mitä totella.

Kävimme poikien kanssa Särkijärven rannassa kävelyllä. Sipikin pääsi mukaan, vaikka me teimmekin Sipin mittakaavassa aika pitkän lenkin. Näytin Sipille, miten järvestä voi juoda vettä, jotta jaksaa paremmin.

Tänään olemme levänneet. Sipi ei kyllä jaksanut koko päivää levätä, vaan päätti järsiä eteisen kenkähyllyä. Sillä oli varmaan tylsää.

Ulkona sataa ja myrskyää...

...mutta vessassa on lattialämmitys.



Se on varattu minulle, pentu saa nukkua kylmällä lattialla.

Sitä paitsi vessaan ei ole varastoitu kilpapyöriä, joihin voi noustessaan osua, niin että kaunis kermatoffeenvärinen turkkini likaantuu.

Valkkaritreffit Kirkkonummella

Veljeni Everi laumoineen järjesti eilen valkkaritreffit kotipihallaan Kirkkonummella. Tarkoituksena oli treenata tottelevaisuutta ja vaihtaa kuulumiset. Everille sattui onnettomuus viime viikonloppuna ja sen takia koko treffit meinattiin joutua perumaan, mutta onneksi hän selvisi säikähdyksellä ja on jo hyvässä kunnossa.

Lähdin treffeille Sipin ja emännän kanssa, emme viitsineet ottaa Rekkua mukaan kun hän ei ole valkoinen. Rekku nauttikin yksinolosta koko lailla ja pääsi vielä isännän kanssa pitkälle yksityislenkille illalla.

Perille päästyämme Sipi aloitti hurjat painit siskonsa Pihkan kanssa. Ensin se näytti hauskalle, mutta sitten Sipi kävi Pihkaan kiinni ja alkoi rähisemään niin kovaa, että se ei ollutkaan enää hauskaa ja pennut piti erottaa toisistaan. Paikalla oli myös Sipin veli Max, joka lymyili auton alla eikä halunnut aluksi leikkiä siskojensa kanssa ollenkaan. Pihka ja Sipi pantiin jäähylle ja me aikuiset koirat aloitimme treenit.

Ensin Justus ja Halli esitteli taitojaan. Sen jälkeen Bite ja Bipa ja sitten oli minun vuoroni. Emäntä ei oikein enää muista miten treenataan, koska meillä on ollut aivan liian pitkä treenitauko. Hän saikin hyviä vinkkejä. Minä tietysti osaan jo kaiken. Minun jälkeeni Tiinan koirat Minto, Oikku ja Pokka pääsivät kentälle. Sitten vielä Mervin koirat. Ihan lopuksi Everin "velipuoli" Acu piti pienen hakunäytöksen.

Treenin jälkeen pennut pääsivät taas temmeltämään. Pentujen seuraksi tuli Pokka, johon Sipi ihastui taas. Pokkahan hoiti Sipiä ja muita pentuja jo pentulaatikossa ja nyt Sipi ei jättänyt Pokkaa rauhaan hetkeksikään. Pokka leikitti pentuja hienosti.

(Emäntä pahoittelee kuvien laatua, hyperaktiivisista pennuista on vaan niin vaikea ottaa tarkkoja kuvia.)

Max-rukka putosi ojaan ja kastui yltäpäältä ja meni ihan kuraiseksi. 

Kotimatka oli hiljainen. Sipi kuukahti heti ja minuakin nukutti aika lailla. Olipa mukava päivä, lisää tällaisia!

Pieni tuholainen

Olemme joutuneet olemaan keskenämme päivisin muutamia tunteja, koska isäntäväellä on jotain työvelvotteita. Rekulle ja minulle yksinolo ei ole mikään ongelma, sillä me vaan nukumme ja lepäämme koko päivän. Sipi sen sijaan ei ole vielä niin pitkälle koulutettu, että osaisi hyödyntää näitä hetkiä. Sipi vaan riehuu ja haluaa tuhota kaiken. Tällanen näkymä isäntää yleensä odottaa, kun hän saapuu kotiin meidän luoksemme:

Tiistai

Keskiviikko

Torstai

Onneksi Sipi osaa olla myös hellyttävä ja suloinen, eihän sitä muuten kukaan jaksaisi.

Joka päivä

Stor och liten

Olen joutunut vähän lämpenemään Sipille. 

Tänäaamuna suostuin makaamaan sen vieressä hetken ihan lähekkäin.

Sipin yksi suosikkinukkumapaikoista on kenkähylly eteisessä.

Se menee itsekseen sinne nukkumaan, kun se haluaa olla omassa rauhassa.

Siivouspäivä

Meillä imuroitiin lattiat tänään. Oikeastaan meillä imuroidaan melkein joka päivä (jatkossa varmasti joka päivä, kun meitä koiria on nyt kolme).

Rekku ja minä emme enää välitä imurista mitään, mutta Sipi vähän pelkäsi sitä ja meni verhon taakse piiloon.

Kun imuri sammutettiin, Sipi tuli piilosta!

Siivouksen jälkeen leikimme hetken. Rekku ja minä vedimme solmua.

Sipi halusi leikkiä kongilla.

Eipä aikaakaan, kun kongi päätyi Rekulle.

Sipi luopui kongista suosiolla ja oli nuuhkivinaan mattoa tärkeän näköisenä.

Onnea Urpo!

Kai te olette jo kuulleet, että Urpo, joka on useasti esiintynyt minunkin blogissani, on nyt Suomen mestari! Hän osallistui metsästyskoirien Junkkari-kilpailuun ja voitti koko kisan! Lisää Urpon hienosta suorituksesta voi lukea esimerkiksi sanomalehdestä tai Urpon omasta blogista, johon on aina ollut linkki tuossa minun blogini oikeassa reunassa.

Lohdutusta

Meidän elämä on muuttunut aika paljon sen jälkeen, kun pentu tuli taloon. Rekkua ahdistaa ja minä koitan vain vältellä Sipiä. Ulkona meillä tosin on ihan kivaa; minä komennan Sipiä koko ajan enkä anna sen liikkua mihinkään. Minusta se on hauskaa!

Tässä lohdutan Rekkua, kyllä se pentu varmaan pian lähtee takaisin kotiinsa.

Sipi saapui

Eilen kävimme kasvattajani  Tiinan luona. En kyllä oikein meinannut uskoa todeksi, kun otimme sieltä mukaan yhden pienen pennun. Sipi matkusti etupenkillä emännän sylissä ja Rekku ja minä normaalisti takakontissa. Matkalla pysähdyimme Hämeenlinnassa pitämään taukoa ja vasta silloin oikeastaan ymmärsin, että se rääpäle on vieläkin mukana.

Kotona se otti heti käsittelyyn kaikki meidän lelut ja minä koitin kulkea sen perässä ja vahtia sen tekemisiä.

Rekku ei ollenkaan tykkää Sipistä vaan murisee sille vain. Minäkin olen kyllä pari kertaa joutunut näyttämään hampaita ja murahtamaan, kun ei se kakara muuten tajua. Tänäänkin se tuli aamulla seikkailemaan meidän ruokakuppien luo kesken meidän ruokailun! Sipi itse syö vielä neljä kertaa päivässä (todella hyvällä ruokahalulla), joten ei luulisi olevan varaa tulla meidän ruokia kyttäämään.

Ulkona minä koitin vähän leikkiä sen kanssa, mutta se vaan keikahti kumoon eikä uskaltanut leikkiä.

Kyllä meistä vielä kaverit tulee, kunhan Sipi kasvaa isommaksi.