Herkkä ruokailija

Sipistä alkaa tulla iso. Se on jo esimerkiksi siirtynyt samaan ruokailurytmiin meidän isompien kanssa. Minulle on vähän liikaa, sillä minusta on kamalaa syödä yhtäaikaa pennun kanssa. Niin kamalaa, että jätän mieluiten koko ruuan syömättä. Sitten olen nälkäinen ja kyttään ruokakuppiani, mutta vaikka saan sen eteeni, en voi koskea ruokaan. Ellei sitten emäntä helly ja ruoki minua. Jos saan nappulan kerrallaan kädestä ruokittuna, voin syödä. Siis siinä tapauksessa, että Rekku on muualla ja Sipi teljetty häkkiin.
Ei ole helppoa olla näin herkkä.

Birgitan polulla

Eilen kävimme isännän Rekun ja Sipin kanssa koko päivän kestäneellä kävelyllä metsässä. Aamulla ajoimme Lempäälään, missä jätimme auton metsätien varteen ja lähdimme kävelemään Birgitan polulle. Aluksi Sipillä oli niin paljon energiaa, että se juoksi sinne ja tänne pysähtymättä hetkeksikään ja minulla oli täysi työ sen paimentamisessa. Kävelimme rauhallisesti n. tunnin metsäpoluilla, kallioilla ja pitkospuilla. Kun pidimme taukoa laavulla, sinne saapui 4 kuukauden ikäinen saksanpaimenkoira Miska, josta tuli heti Sipin kaveri. Minä pidin Miskalle niin kovaa kuria, että jouduin jäähylle. Pennut vaan leikkivät ja minua harmitti olla kytkettynä. Takaisin kävellessämme Sipi ja kaikki muutkin olivat paljon rauhallisempia emmekä juosseet enää juuri ollenkaan. Illan pimetessä isäntä paistoi makkaraa toisella laavulla ja me saimme tietenkin jakaa yhden makkaran kolmeen kuonoon (Sipi sai pienimmän palasen). Illalla minua ja Rekkua väsytti aika paljon, mutta Sipillä oli vielä energiaa jäljellä touhuta tuttuun tapaansa. Meillä oli oikein mukava päivä, joten taidan mennä Birgitan polulle vielä joskus uudestaan.

Sipin laulu: Pissaa lattialla

Tiedän että on yö ja pitäisi mennä nukkumaan
Mutta hätä kun on, on vaikea olla paikallaan
Liian myöhään lirinän kuulet
ja lätäkön näät jota vedeksi luulet

Kuljen ulkona sateessa ja kehotuksesi pissaamaan kuulen
Ei sitä kuulunut talossa johon palaa en koskaan, luulen
Ei ole kiire mun minnekään
Ei pissa tule sun vuoksesi, vaikka haluisit

Vain pissaa lattialla älä siis suutu, ei siitä asiat miksikään muutu
Ei se, että tulimme just ulkoa, eikä se etten taaskaan käynyt pissalla
Se on vain pissaa älä siis pelkää, älä koskaan suutu tai anna mulle selkään
Laita valot päälle mutten sukkasi vain kastuvat, taas
Muista katsoa, minne jalkasi nyt astuvat

(Sävel: Eppu Normaali - Tahroja paperilla)

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Sipillä ja minulla on alkanut sujua oikein hyvin. Meistä on tullut hyviä ystäviä. Usein painimme ja leikimme niin, että Rekkua alkaa ärsyttää. Tänäänkin otimme aamulla ensin pihalla hurjat painit, jahtasimme toisiamme ja riehuimme aivan tosissaan. Sisällä aamupalan jälkeen jatkoimme painia. Katsokaa vaikka, miten hyvin meillä sujuu!

Sipi nappaa minua yleensä poskesta tai korvasta.

Mutta minulla on isommat hampaat. 

Sipi mielistelee minua kauheasti ja nuolee suupieliäni.

Välillä laitan Sipin selälleen.

Mutta vaihteeksi on kiva olla myös itse altavastaajana.

Tasa-arvon vuoksi olemme joskus molemmat kyljellämme.

Sipin kuono mahtuu kokonaan minun suuhuni.

Painin jälkeen väsyttää.

Törkeä aamulenkki

Tänä aamuna oli satanut vähän lunta. Se on minusta ja Rekusta aina mukavaa ja aamulenkin aluksi päädyimmekin painimaan hetken, kun Rekun piti piehtaroida lumessa. Vähän myöhemmin tein kuitenkin jotain tosi törkeää, jollaista en juuri koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Metsässä lähdin omille teilleni, enkä tullut takaisin vaikka isäntä kutsui. (Rekku arvasi minun olevan pahanteossa, koska hän tuli heti kiltisti isännän luo.) Kun sitten kohta suvaitsin tulla isännän luo, tulin aivan eri suunnasta kuin missä isäntä oletti minun olevan. Mutta se ei ollut vielä kovin törkeää. Kaikkein törkeintä oli se, että olin syönyt kakkaa, ja vieläpä hieronut sitä leukaani ja kaulaani! Isännällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hieroa kaulaani ja leukaani lumella, kunnes lumi ei enää värjäytynyt ruskeaksi. En tiedä mikä minuun meni, sillä yleensä en ikinä koskaan tee mitään noin törkeää.

Treenit

Päivät menevät nyt todella nopeasti. Tuntuu, että koko ajan on pimeää.

Sipi on kasvanut ihan silmissä jo aika isoksi, viime keskiviikon punnituksessa se painoi jo 12 kg. Minä olen jo ottanut muutaman painimatsin Sipin kanssa ja hyvältä vaikuttaa! Siitä taitaa tulla ihan mukava riehuntakaveri. Me yleensä riehaannumme aina kun pääsemme yhdessä ulos. Sipi on koko ajan minun kimpussani ja minut on aika helppo yllyttää leikkiin.

Olin viime torstaina ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan tottelevaisuustreeneissä emännän kanssa. Rupeamme käymään palveluskoiraharrastajien treeneissä. Päästin ensin Sipin kentälle, kun yhtäaikaahan me ei voida treenata. Sipi harjoitteli monta uutta juttua, mm. perusasentoa, seuraamista ja istumista. Se oli niin uuvuttavaa pienen koiran pienelle päälle, että 25 min jälkeen Sipin oli paras mennä autoon lepäämään. Sitten minä pääsin kentälle. Emäntä oli riemuissaan ja niin olin minäkin! Meistä on niin hauska treenata yhdessä, kun molemmat tykkäämme siitä. Tein parhaani seuraamisessa ja liikkeestä istumaanmenossa.

Meillä oli viikonloppuna taas vieraita. Kaikki haluavat tavata ihanan Sipin. Oli mukavaa, päästiin metsään kävelylle ja saatiin paljon huomiota. Alkaa kyllä vähän ärsyttää kun kaikki paijaavat Sipiä koko ajan, ja minä olen sentään meidän lauman johtaja! Onneksi olen lauhkea ja ymmärtäväinen. Onhan se Sipi aika suloinen.