Aamulenkki jäällä

Tänään pääsimme lauantain kunniaksi pitkälle aamulenkille. Lähdimme jäälle jo ennen auringonnousua. Tosin aurinko nousi tänään vasta kello 9.17, joten kovin aikaisin emme joutuneet heräämään.

Heti kun pääsimme jäälle, alkoi armoton paini ja takaa-ajo. 

Sipi ei jätä minua hetkeksikään rauhaan, vaan juoksee perässäni haukkuen ja kiljuen.  

Rekkua koko touhu kyllästyttää, eikä hän jaksa seurata meidän juttuja ollenkaan.

Minut on hyvin helppo yllyttää riehumaan.

Sipi on jo tarpeeksi iso pystypainiinkin.

Välillä annan Sipin luulla, että olen alakynnessä.

Tässä asennossa Sipi on suurimman osan ajasta, kun ulkoilemme: etutassut ilmassa valmiina hyökkäämään ja suu auki. 

Sipi hyppäsi kivelle jo mennessä. Yleensä hyppäämme vasta paluumatkalla, kun kuljemme kiven ohi rannassa olevaa polkua pitkin.

Välillä jolkottelemme. 

Jäällä riittää tilaa.

Miten niin oranssi turkki?

Sipi poseeraa. 

Rekku ihmettelee, koska oikein mennään kotiin aamupalalle. 

Ammatinvalintakysymykset

Nyt kun Sipi alkaa olla jo melko iso, on aika miettiä tulevaisuudensuunnitelmia ja ammatinvalintaa. Yhtenä vaihtoehtona Sipin ammatiksi voisi olla elintarvikeviranomainen. Rekku ja minä olemme jo vähän yrittäneet neuvoa Sipille, miten elintarviketarkastuksia tehdään. Se on oikeastaan aika helppoa kotona: aina kun joku ihminen syö, käydään vaivihkaa nuukaisemalla varmistamassa pöydän reunalta, että ruoka on syömiskelpoista. Useimmiten ihmiset syövät tuoretta ruokaa emmekä ole vielä törmänneet laiminlyönteihin tuoreudessa tai elintarvikkeiden säilytyksessä.
On myös tärkeää tarkastaa, että keittiössä pidetään huolta hygieniasta. Kun roskiskaappia avataan, voi käydä tarkastamassa roskiksen ja kompostijätteen silmämääräisesti sekä haistamalla. Tässä Sipi onkin jo todella hyvä. Myös keittiön lattia täytyy pitää puhtaana eikä lattialla saisi olla ruuantähteitä tai murusia. Ne voi heti käydä siivoamassa pois, jos sellaisia huomaa. Me kolme olemme niin hyvä valvontatiimi, että keittiön lattialle harvoin jää mitään pitkäksi aikaa.
Ura elintarvikevalvojana voi olla hyvinkin antoisa, olemme Rekun kanssa huomanneet. Itsehän mietin aikanani myös kampaajan ja suurtilallisen uraa. Täytyy sanoa, että elintarvikeviranomaisen työ on minusta ollut kaikkein hauskinta.

Puolivuotias Sipi

Sipi täyttää tänään puoli vuotta. Siitä on jo tullut aika iso tyttö. Välillä kun katsoo nopeasti, ei välttämättä heti huomaa, kumpi meistä on kysessä.

Minä olen kyllä vähän tummemman värinen ja turkkini on lyhempi, mutta muuten olemme aika saman näköisiä. 

Molemmilla meistä on isot korvat ja punertava kirsu. Kyllä, Sipinkin kirsu on isäntäväen harmiksi alkanut punertaa. 

Onneksi minä olen vielä meistä se, joka määrää kaapin paikan ja Sipi on se, joka mielistelee minulle.

Lenkkeilyä kotikulmilla

Vuodenvaihteen jälkeen olemme pyörineet melko lailla kotinurkilla. Pääsemme ulos ainakin kolmesti joka päivä, yleensä kolmestaan. Silloin tällöin käymme kyllä erikseen lenkillä, mutta siihen menee isäntäväeltä helposti tunti tai pari pidempään, joten yleensä ajan säästämiseksi käymme yhdessä.
Viime viikolla pääsin isännän kanssa juoksulenkille. Isännällä oli uudet nastalenkkarit, jotka piti ajaa sisään. Minä olin ihan vain paljain tassuin liikenteessä, mutta nehän pitävät hyvin kelissä kuin kelissä. Kiertelimme hieman lähiseudun pyöräteitä ja lenkkipolkuja, siis niitä joilla ei ole latua. Meidän lähiladulla on koiravuorojakin, mutta toivon, ettei isäntä saa päähänsä viedä minua taas vetolenkeille. En pidä vetämisestä silloin kun siihen on lupa. Onneksi vetovaljaani ovatkin Mossella lainassa.

Uudenvuodenjuhlissa

Me juhlistimme vuoden vaihtumista menemällä Jyväskylään, jossa yövyimme hotellissa. Hotellin väki otti koiravieraat hyvin vastaan, sillä meille oli vastaanotossa varattu jokaiselle tervetuliaislahjaksi paperipussi, missä oli kolme erilaista herkkua. Isäntäväki sai vain tavanomaiset minttukarkit. Kävimme hotellin ympäristössä kävelyllä uudenvuodenyönä monta kertaa, emmekä pelänneet ilotulituksia ollenkaan. Sisällä hotellihuoneessa Sipiä jännitti aluksi vähän, mutta hän rauhoittui pian kun näki miten rauhallisia minä ja Rekku olimme. Aina kun liikuimme hotellin käytävillä saimme paljon ansaittua huomiota, erityisesti hotellin lukuisilta venäläisvierailta. Keskiyöllä kun isäntäväki oli kaupungilla juhlimassa, me katselimme uudenvuodenohjelmaa hotellin telkkarista.

Hotellissa saimme tehdä jotain sellaista, mistä emme kotona voi edes uneksia: pääsimme yöksi isäntäväen kanssa samaan sänkyyn! Tässä rentoudumme hotellisängyssä vielä aamupalan jälkeen ennen lähtöä. Erityisesti Rekku nautti lakanoiden välissä loikoilusta. Sipi nukkui koko ajan samalla tyynyllä isännän kanssa, mutta minä viihdyin parhaiten sängyn jalkopäässä.

Hotelli oli nimetty Sipin mukaan, ja siellä oli Sipille ihan oma maailma.

Sipin maailmassa meno on aivan päätöntä seitsemästä kymmeneen joka päivä, kuten kuvasta näkyy.

Uusi vuosi alkoi mukavissa tunnelmissa, vaikka ulkona olikin sateista ja märkää. Kotiin palattuamme Sipi päätti luopua viimeisestäkin maitohampaastaan, mikä oli oikea yläkulmahammas. Kyllä se silti vielä pentu on.