Salaisia treenejä

Isäntäväki on viimein ymmärtänyt antaa meille vähän omaa aikaa päivisin. Olemme olleet pari viikkoa päivät ihan keskenämme kotona, kun emäntä ja isäntä käyvät ihan täysipäiväisesti töissä.
Nyt Rekulla ja minulla on ollut hyvä tilaisuus kouluttaa Sipiä. Tähän mennessä olemme käyneet läpi  käskystä istumista ja maahanmenoa. Niinpä emäntä ilahtui ja yllättyi todenteolla, kun keskiviikon tottelevaisuustreeneissä Sipi muina pentuina osasikin kaikki temput! Istuminen ja maahanmeno onnistuu jo melkein kuin konkarilta ja perusasentokin alkaa olla kunnossa. Seuraamista vielä täytyy hieman hioa, mutta kyllä se siitä. Sipistä taitaa sittenkin tulla yhteiskuntakelpoinen.

Valtion kyydillä

Sipin uintireissu

Viikonloppuna Sipi pääsi poikain kanssa ihanalle kesäretkelle. Mukana olivat Oiva ja Reno sekä Sipi. Ilma oli lämmin ja tarkoitus oli päästää koirat järveen polskimaan. Oiva tietysti konkarina kävi tekemässä monta uintilenkkiä ja haki keppiä ja lelua vedestä. Renokin uskaltautui kahlailemaan ja melkein kastautumaankin. Sipille riitti rannalta räksyttäminen. Varpaat kastuivat ja se oli ihan tarpeeksi Sipin mielestä.

Rannan lähellä oli iso tukki, jonka päälle Sipi loikki, jotta olisi päässyt lähemmäs vettä kastumatta.

Tukin päällä oli hyvä myös istuskella ja leikkiä olevansa vedessä. 

Sitten Reno keksi, että tukin päälle mahtuisi varmaan kahdestaankin. 

Sipi ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle.

Sipi yritti häätää Renoa kauemmas, mutta sepäs ei ollutkaan niin helppoa. 

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa iso loikka rantaan ja luopua tukkipaikasta. Ja niin alkoi taas hirmuinen takaa-ajo ja paini. 

Keväinen metsälenkki

Kävimme eilen koko laumani voimin kävelemässä pitkän lenkin Särkijärvellä. Aluksi kahlasimme ja uimme, jotta jaksaisimme kävellä lämpimässä kevätsäässä. Aurinko paistoi ja meillä oli niin mukavaa.
Välillä joudumme ottamaan korkeita loikkia tai ryömimään matalina, sillä polun päälle on kaatunut puita. Erään puunrungon kohdalla me ryömimme ali, mutta siitä olisi päässyt hyppäämäänkin jos olisi halunnut. Emäntä päätti harjoitella Sipin kanssa hyppäämistä. Samalla hetkellä minä olin päättänyt ryömiä rungon ali takaisinpäin. Ette arvaa kuinka säikähdin, kun Sipi hyppäsi puunrungon yli suoraan minun selkääni takaapäin! Kiljahdin säikähdyksestä, sillä en ollenkaan arvannut että pentu oli tulossa ilmasta kimppuuni.
No siitä selvittiin, kun tajusin että se oli vahinko. Hetkeä myöhemmin meidän piti ylittää mutainen oja. Sipi halusi jäädä nuuhkimaan kuravelliä ja kahlaamaan polviaan myöten viilentävässä mudassa. Minä en jaksanut jäädä sellaista katsomaan, joten halusin ohittaa Sipin. Hän kuitenkin seisoi tukkona ojan yli menevän lankun edessä. Päätin, että nyt on takaisinmaksun aika. Hyppäsin Sipin yli niin että nilkkani hipoivat pennun selkää. Hahhah, siitäs sai mokoma säikyttelijä!
Loppumatka meni leppoisissa tunnelmissa. Keräsimme monta punkkia, mutta punkkipantojen ansiosta ne eivät kiinnity iholle. Kotona lepäsimme reporankoina vielä monta tuntia muistellen mukavaa metsälenkkiä.

Tylsä viikonloppu

Viime viikonloppu oli todella tylsä. Lauantaiaamuna herätyskello herätti meidät aikaisin. Lähdimme tihkusateeseen kiertämään Peltolammia. Koko lenkkiin menee vajaa tunti. Minä pyöritin Sipiä taas kurassa ja mudassa, mutta en liannut omaa turkkiani (tietenkään).
Aamupalan jälkeen isäntäväki häippäsi. Puolenpäivän maissa isäntä kävi kotona lenkittämässä meitä reilun puolen tunnin lenkin, mutta lähti sitten taas. Ja sitten vain odotimme. Ja odotimme. Ruoka-aika tuli ja meni, ketään ei kuulunut. Vatsassa alkoi kurnia ja ulkonakin olisi pitänyt käydä, mutta kukaan ei tullut viemään meitä.
Oli jo melkein hämärää, eli kellon on täytynyt olla lähemmäs kymmenen illalla, ennen kuin emäntä tuli kotiin ja vei meidät ulos. Olimme urheasti odottaneet melkein koko päivän, jopa pikku Sipi jaksoi pidättää. (Isäntä kertoi minulle myöhemmin, että heillä oli ollut teknisiä ongelmia, eikä tarkoitus ollut pitää meitä keskenämme kotona niin pitkään.)
Sunnuntaina aamupäivällä saimme telmiä ulkona normaaliin sunnuntaiaikatauluun, mutta iltapäivällä isäntäväki häippäsi taas. Ottivat tällä kertaa Rekun mukaan. Sipi ja minä odottelimme ja taas meinasi tulla ilta, ennen kuin pääsimme ulos ja saimme iltapalaa. Emme sentään joutuneet ihan yhtä monta tuntia odottamaan kuin lauantaina, mutta aika kauan kuitenkin.
Todella omituista, että jouduimme olemaan niin kauan keskenämme. Yleensä viikonloput on pyhitetty koko lauman yhteiseloon ja hauskanpitoon. Tällä kertaa kävi kuitenkin näin.