perjantai 27. syyskuuta 2013

Tikkien poisto ja pitkä iltalenkki

Aamupäivällä isäntä vei minut Raision Vettoriin. Siellä tassuani taas väänneltiin ja käänneltiin ja lopulta hoitaja napsaisi tikit pois polkuanturoiden välistä. Sitten eläinlääkäri tuli katsomaan tassua. Hyvin se on kuulemma parantunut ja voin nyt juosta ja riehua normaaliin malliin. Ulkona pidän vielä tossua. Lisäksi iltaisin tassu putsataan Betadine-liuoksella ja haavaan laitetaan Vetramil-voidetta.
Tikkien poiston kunniaksi lähdimme porukalla Tikanmaalle pitkälle iltalenkille. Olen kahden viikon ajan joutunut pidättelemään menohalujani, joten nyt oli ilo juosta pellolla Sipin kanssa ja pistää lauma taas ojennukseen.
Sipille hämärässä liikkuminen on vaikeaa. Koko ajan se haluaa tarkkailla, liikkuuko jossain ihminen tai eläin. Ja heti kun näköpiirissä on jotain epäilyttävää tai edes pienenpieni vainu, on mentävä. Ja sitten se todellakin menee. Valkoinen viiva jää vaan horisonttiin, kun Sipi viilettää menemään. Tästä seuraa poikkeuksetta Sipin kytkeminen talutusremmiin.
Tänään Tikanmaalla Sipi löysi jostain jotain mustaa, jota se laittoi päähän ison laikun. Ennestään otsassa on öljyläikkä, joka tuli leirillä kun Minto ja Oikku työnsivät Sipin parkissa olleen auton alle. Nyt Sipin otsassa on kaksi mustaa laikkua. Varmaan Sipi on niin kiintynyt Rekkuun nyt kun minä olen ollut pari viikkoa pois pelistä, että se haluaa pikkuhiljaa alkaa näyttääkin samanlaiselle kuin Rekku.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Viisivuotias

Tänään on minun 5-vuotissynttärit. 

Ajatella, että olen jo keski-ikäinen. 

Tunnen itseni yhtä nuorekkaaksi kuin Sipi. Vaikka minulla onkin tällainen paketti tassun ympärillä juuri nyt. Onnea myös kaikille sisaruksille!

torstai 19. syyskuuta 2013

Sipi läpivalaistavana

Sipi lähti eilen Helsingissä käymään. Hänelle oli varattu aika silmäpeilaukseen sekä lonkka- ja nivelröntgeniin MEVET-eläinlääkäriasemalle Pitäjänmäessä. Minä ja Rekku jäimme kotiin sadetta pitämään, enkä muutenkaan olisi välittänyt lähteä mihinkään kipeän tassuni kanssa. Sipi oli varmasti ihan tyytyväinen, koska hän pitää matkustamisesta. Perillä oli monta tuttua valkkaria, muiden muassa Sipin siskot Kerttu ja Inja. Ensin Sipi sai katsoa kirkkaisiin lamppuihin, joiden läpi eläinlääkäri tähysti. Se ei ollut kovin mukavaa, eikä myöskään piikki, jonka hän sai heti peilauksen jälkeen. Sipiä alkoi nopeasti väsyttämään, siis todella paljon.

Kohta Sipi olikin aivan kanttuvei. Kieli roikkui ja silmät pyörivät päässä kuin hedelmäpeli.

Isäntä oli tyytyväinen, sillä Sipi ei ole koskaan aikasemmin ollut yhtä rauhallinen. Röntgen meni nopeasti eikä sattunut yhtään. Sen jälkeen seurasi herätyspiikki, joka sekin vaikutti Sipiin yllättävän nopeasti: hän nousi koirista ensimmäisenä tassuilleen, vaikka oli saanut herätyspistoksen kolmanneksi viimeisenä! Sitten isäntä talutti Sipin autoon ja jätti laskun herrasmiesmäisesti kasvattajan maksettavaksi. Kuvauksen tuloksista tiedotetaan myöhemmin Sipin sivuilla. Matkalla kotiin Sipi nukkui turvallisesti pomppaan käärittynä.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Tassuhaava

Sunnuntaina minulle sattui tassuonnettomuus. Jahtasin Sipiä metsässä niin kuin niin monet kerrat aikaisemminkin, ja yhtäkkiä tassuuni osui joku terävä. Kiljaisin, mutta jatkoin Sipin jahtaamista. Juoksimme vielä hyvän tovin, kunnes isäntäväki huomasi, että tassustani tippuu verta. Olin ilmeisesti astunut lasinsiruun tai muuhun terävään.



Minut kiidätettiin Turun Tuhatjalkaan päivystykseen, jossa todettiin, että tassu pitää tutkia kunnolla ja sen takia minut nukutettiin. Herättyäni kuulin, että tassussa oli 3,5 cm pitkä haava ja se oli ommeltu kiinni. Lisäksi varpaankoukistajan jänne oli poikki ja se pitäisi ommella seuraavana päivänä ortopedillä. Jalkaa särki vietävästi.
Maanantaina olin kuitenkin aika reipas, vaikka tassu olikin paketissa. Saimme ajan ortopedille tiistaiaamuksi. Ortopedi tutki jalan ja sanoi, ettei kannata leikata. Katkennut jänne on kuulemma niin pieni, ettei leikkaamisesta ole huomattavaa hyötyä. Varpaiden asento ei ollut muuttunut, joten toivun tästä kyllä, kunhan saan lepoa ja tassuside vaihdetaan riittävän usein. Minullahan on myös antibioottikuuri ja lisäksi saan kipulääkettä.
Olen aika masentunut. En ymmärrä, miksi Rekku ja Sipi pääsevät lenkille, mutta minun pitää jäädä kotiin. Toisaalta käveleminen kyllä sattuu, varsinkin kun sidettä vaihdetaan.



Tikkien poisto on ensi viikon lopulla, toivottavasti silloin on parempi olo jo.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Leiri

Viime viikonloppuna oli taas jokavuotisen kasvattajan leirin aika. Aikaisempina vuosina olen ollut yksin isäntäväen kanssa, mutta tänä vuonna laumassani on kolme koiraa. Jopa Rekku lähti mukaan, vaikka hän on aivan väärän värinen.
Meidän kämppiksenä oli pieni 16-viikkoinen Milo-pentu, joka oli minusta aivan ällöttävä. Ensimmäisenä näytin sille taivaan merkit. Kyllä se hyvin nopeasti oppi kunnioittamaan arvokkaampaansa.

Siskoni Oikku sekä Milon sisko Fuula.

Ensimmäisenä iltana totuttelimme leirielämään ja toisiimme. Meitä nukutti ja saimmekin onneksi levätä illan.

Lauantaina alkoi äksöni. Paikalle oli kutsuttu arvostettu kouluttaja, joka neuvoi meidän omistajia, miten saadaan koiran viettiä nostettua ja miten käytetään viettiä hyväksi koulutuksessa. Minä olin tietysti aivan huippuhyvä esimerkki muille, koska minulla on korkea vietti ja sitä on helppo nostaa esimerkiksi narupallolla tai purupatukalla. Osasin heti kaikki temput, mitä siellä piti kokeilla. Isäntä oli minusta ylpeä - ja syystä!




Myös Sipi pääsi esiintymään. Sipi on vielä niin nuori, että hänen osuutensa oli hieman erilainen. Lähinnä vietin herättelyä. Hyvin sekin meni, vaikka emäntää jännittikin jostain syystä.


Sunnuntaina oli leirimätsärit, joissa sijoituin jälleen. Sain kunniamaininnan "Valioyksilö". En ole vielä kertaakaan palannut leiriltä ilman ruusuketta! Sipi sai lohdutuspalkinnoksi possunkorvan ja purutikun.

Tottakai leirielämään kuului myös riehuminen. Sipi ja minä emme riehuneet muiden kanssa yhtä aikaa, sillä me olemme joskus aika mustasukkaisia toisistamme ja siitä saattaa tulla riitaa vieraiden koirien kanssa. Niinpä pääsimme erikseen tutustumaan vieraisiin koiriin. Tässä Sipi tutustuu emääni Mintoon ja siskooni Oikkuun. Sipi parka on aivan alakynnessä! Minto ja Oikku halusivat koko ajan nähdä Sipin matelevan. Mutta ei se tuntunut Sipiä haittaavan. Oikku ei myöskään tykännyt siitä, kun Sipi yritti pomottaa Fuulaa, joka on Oikun lapsi.


Kasvattaja tarkisti Sipin hampaat. Kaikki näytti olevan kunnossa.


Myös minun silmääni tutkittiin. Kasvattaja kertoi, että silmässäni on todennäköisesti kolesterolikertymä, joka on vaaraton ja menee itsestään ohi jossain vaiheessa. Tämä tieto helpotti isäntäväkeä, sillä he luulivat että silmässäni on kaihi.

Kaikenkaikkiaan hyvä leiri! Kotiin palattuamme olimme totaalisen poikki, niin ihmiset kuin koirat.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Melkein ulkomailla

Tein laumani kanssa uuden aluevaltauksen, kun käväisin tässä eräänä viikonloppuna ulkomailla. Tai ainakin siltä tuntui, koska sinne paikkaan piti mennä isolla laivalla ja siellä puhuttiin ruotsia. Paikan nimi oli Ahvenanmaa eli Åland, kuten paikalliset sanovat.

Meillä oli oma mökki Degersandissa Eckerössä. Mökin taso oli mielestäni kiitettävä. Terassikin oli riittävän iso ja siitä pääsi suoraan metsään pissalle.

Mökin lähellä oli myös upea hiekkaranta, jossa menimme isännän kanssa uimaan. Aallot olivat niin korkeat että ne löivät pään yli.

Kävimme ennen kotiinpaluuta luontopolulla kävelyllä ja tietenkin halusimme kokeilla myös Eckerön pohjoisrannan vettä.

 Laivassa meillä oli tietenkin oma hytti sekä meno- että paluumatkalla.

Valitettavasti hytissä ei ollut kuin kaksi sänkyä, joten jouduimme Rekun kanssa huolimaan myös pennun samaan sänkyyn. (Pitäähän isäntäväelläkin olla tilaa levähtää jossain.)