Retkellä Maarian altaalla

Talvi on jo loppunut; kaikki lumet ovat sulaneet ja lämpötila nousi tänään +5 asteeseen. Kävimme Maarian altaalla pitkästä aikaa. Olen viimeksi ollut siellä pari vuotta sitten Rekun kanssa, Sipi ei ollut siellä vielä aikaisemmin käynytkään.

Oja oli vielä jäässä ja polku osittain hyvin liukas ja jäinen. Onneksi nelivedolla pääsee. 

Minä jouduin tietenkin heti alkuun näyttämään Sipille, kenen pillin mukaan tanssitaan. 

Sipi innostui laukkamaan kehää metsässä. Ja minun oli pakko koittaa saada se kiinni. 

Pitkospuut olivat osittain hyvin huonossa kunnossa. Niiden korjausprojekti näytti olevan työn alla reitin loppupäässä. 

Tässä koitamme tavata kylttiä. Sen mukaan olemme Rajakalliolla eli Liedon ja Maarian rajalla. 

Parkkipaikalta pitää kävellä tätä pitkää siltaa  pitkin polulle. Sipiä se vähän jännitti, kun molemmilta puolilta näkyi korkea pudotus jäälle. 

Olimme melko kuraisia kun pääsimme autoon ja kotona jouduimme pyykkiin. Retki oli kuitenkin sen arvoinen.

Suru-uutisia

Tänään sain kuulla, että ystäväni Bertta on kuollut. Minun tulee Berttaa ikävä (vaikka meillä oli välillä vähän erimielisyyksiäkin), olemmehan tunteneet ihan pennusta asti. Lohtua suo se, että kaikkein paras ystäväni ja isoveljeni Rekku on Berttaa vastassa. Hyvää matkaa Bertta!

Tutustuin Berttaan jo pentuna.

Rekku ja Bertta olivat erityisen hyvät ystävät. Heille ei tullut riitaa palloistakaan.

Bertta veneilemässä.

Rekun edeltäjä Billy näytti pikku-Bertalle, miten kattilasta voi juoda vettä.

Bertta ja minä oltiin joskus näinkin hyviä ystäviä.

Kaunis Bertta.

Sairastuvalta, päivää!

Terve! Minä olen nimittäin ainoa terve meidän laumassa tällä hetkellä. Isäntäväki on kuumeessa ja flunssassa ja Sipillä on kennelyskä.
Kaikki vaan lorvii ja lepäilee (paitsi isäntä, koska jonkunhan on meidätkin vietävä ulos ja tehtävä ruokaa ja käytävä kaupassa ja töissä). Sipi köhii ja niiskuttaa.
Onpas kurjaa! Onneksi minä olen terve ja voin pelata pallopelejä olohuoneen matolla.

Kuntoilua

Rakas treenipäiväkirja,
Viime viikonloppuna olimme kuntokuurilla. Lauantaina oli kestävyyspäivä ja sunnuntaina maksimivoimapäivä.
Aloitetaan lauantaista: Lähdimme pitkälle kävelylenkille Raision Petäsmäestä. Kävelimme Petäsmäen kuntoradan, sieltä Rekun haudalle ja sieltä Raision ABC:n ohi Kerttulaan ja takaisin autolle Petäsmäkeen. Lenkki kesti yhteensä 2 tuntia 20 minuuttia ja kävelyä tuli varmaan noin 10 kilometriä. Olin melkein koko ajan vapaana, mutta Sipi ei koska sillä on juoksut ja koska se on niin pönttö ettei sitä voi pitää vapaana.
Olimme aika uupuneita kun tulimme kotiin. Uni maittoi koko illan.
Sunnuntaina sitten teimme lyhemmän lenkin, mutta sitäkin vauhdikkaamman: menimme Naantaliin Luolajanjärven jäälle. Siellä isäntäväki puki jalkaan luistimet ja Sipille vetovaljaat. Minä sain taas kekkuloida vapaana. Sipi alkoi vetää emäntää luistimilla ja voi pojat että vauhti oli kova! Minä laukkasin rinnalla minkä pystyin ja hyökkäilin Sipin kimppuun aina kun isäntä tai emäntä kehui Sipin vetoa. Minusta se vetäminen on niin tylsää, ja kivempaa olisi ollut, jos Sipikin olisi ollut vapaana niin oltaisiin voitu painia.
Juoksimme kaksi kertaa radan ympäri, yhteensä noin 3,5 kilometriä. Tosin rata oli ihan piilossa koska jään päällä oli noin 5 senttiä uutta lunta. Olimmea aivan poikki kahden kierroksen jälkeen.
Lenkin jälkeen saimme hyvällä omallatunnolla rouskuttaa poron kylkiluita, nam.