Everin kanssa iltalenkillä

Sipi lähti tänään iltapäivällä BH-treeneihin, niin kuin jo muutamana tiistaina peräkkäin. Treenit eivät oikein etene, sillä Sipillä on suuria vaikeuksia saada seuraaminen kuntoon. Heti kun emännän käsi (joka on tietenkin täynnä herkkuja) siirtyy Sipin kuonon edestä vähänkin kauemmas, lähtee Sipi huitelemaan. Tämä asia on saatava kuntoon ennen kuin voi ajatellakaan BH-koetta.
Onneksi itse olen mallioppilas, jolla ei tosiaankaan ole ollut tuollaisia vaikeuksia!

Tänään Sipin treenit kuitenkin loppuivat lyhyeen, sillä kentän laidalle ilmestyi veljeni Everi emäntineen. Päätettiin jättää tyhmät treenit ja lähteä kiertämään Haunisten allas. Se oli Sipistä paljon hauskempaa, sillä Everihän on todella hyvää seuraa. Everin teki monta kertaa mieli mennä altaaseen uimaan, mutta koska lämmintä oli vain 8 astetta, päättivät ihmiset, ettei tällä kertaa kukaan ui.
Lenkki meni hyvin ja emännillä oli hauskaa. Oi jospa oisin saanut olla mukana.

Hoitotäteinä

Olimme viikko sitten hoitamassa "serkkujamme" Urpoa ja Kärsää. Heidän isäntäväkensä oli reissussa, joten me pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme viikonlopuksi sinne. Oli aika lämmin keli, joten oli mukava olla pihalla ja vaan köllötellä. Kovin pitkään emme tosin malttaneet köllötellä, sillä hyvin usein meidän piti ryhtyä painimaan poikien kanssa. Minä painin Urpon kanssa ja Sipi Kärsän. Se oli mielestäni hyvä ja toimiva työnjako.



Välillä olimme sisällä, jottei meno olisi mennyt ihan päättömäksi. Silloin menimme kaikki neljä sohvalle, eikä ihmisille jäänyt yhtään tilaa.



Tottakai emäntä laittoi meidät myös poseeraamaan. Se tosin oli tuplasti hankalampaa, koska Kärsä ei meinannut pysyä paikallaan niin kauaa, että kamera olisi saanut tarkennettua. Tässä siis epätarkka, heilahtanut kuva meistä neljästä.

Supikoira!

Eilen normaalilta päivälenkiltä palatessamme minä äkkäsin supikoiran! Se on melko epätavallista, sillä yleensä Sipillä on tarkempi supikoiratutka. Säntäsimme kuitenkin molemmat supikoiraa kohti, mutta se ei lähtenytkään karkuun, vaan vetäytyi pensaaseen ja alkoi sähisemään meille. Sähinä ja rähinä kuului selvästi Sipin haukunnan lomasta, ja taisin minäkin vähän äännähtää. Isäntä ehti kuitenkin nopeasti meidän luo ja saimme molemmat kuulla kunniamme: meidät käskettiin pois supikoiran luota ja maahan odottamaan. Supikoira ei pelännyt isäntääkään, se vain seistä tapitti pensaan juuressa kuin täytetty.

Jatkaessamme päivälenkkiä kotiin asti minä meinasin sännätä jokaiseen pensaaseen tarkistamaan, ettei siellä vaan ole enempää supikoiria.

Vapun juhlinta

Vappuna meille tuli monta vierasta. Ensin ovesta tulivat Urpo ja Kärsä, ja sen jälkeen tasaiseen tahtiin isoja ja pieniä ihmisiä. Yhteensä meitä oli seitsemän aikuista, neljä lasta ja neljä koiraa. Oikein mukavat juhlat! Meille ei tullut riitaa edes leluista. Ainoastaan se oli hiukan tylsää, kun lapset huijasivat meidät leikkimään ilmapalloilla, jotka tietenkin sitten pamahtivat kun otimme niitä suuhun.
Kaikkein väsynein juhlija oli Kärsä, joka simahti milloin mihinkin.
Isäntä grillasi pihalla nakkeja ja makkaraa, ja Sipi kävi varastamassa yhden maahan pudonneen hiiltyneen nakin. Muuten emme saaneet mitään erityisiä vappuherkkuja.
Kylläpä meitä väsytti seuraavana päivänä. Ja vielä sitäkin seuraavana päivänä.