Tassuterapeutit

Olimme viime viikolla yhtenä päivänä taas antamassa tassuterapiaa Vartsalassa. (Oikeasti sekä isäntä että emäntä olivat reissussa ja me olimme hoidossa. Mutta on kivempi kuvitella olevansa tärkeä tassuterapeutti kuin hoitoa vaativa koira.)

Mehän olemme monesti olleet kylässä eri paikoissa isäntäväen kanssa ja keskenämmekin. Olemme tällaisia sopeutuvaisia ja asetumme kodiksi uusiinkin paikkoihin nopeasti.

Näin mukavat oltavat  meillä oli Vartsalassa:

Minä otin rennosti ruokailutilan pehmeällä matolla. 

Sipi nukkui työhuoneessa, samassa huoneessa jossa nukumme yöt. Sipi varmaan ajatteli, että emännän laukkua pitää vahtia.
(Kuvat E.M.)

Lauantaisauna

Isäntäväellä on tapana saunoa noin kerran viikossa. Muutaman kerran mekin olemme pääässeet nauttimaan jälkilöylyistä. Kun sauna on viilentynyt noin 50 asteeseen, me menemme hetkeksi ylälauteille. Ensin emäntä houkutteli Sipin saunomaan, ja koska se oli Sipin mielestä kivaa, niin minäkin pääsin kokeilemaan.

Saunassa me makoilemme ihan rauhallisina ja annamme lämmön mennä luihin ja ytimiin. Emme koskaan sauno niin kauan, että alkaisi ahdistamaan. Ja me pääsemme kyllä heti pois kun haluamme. Muutaman minuutin saunominen on meidän mielestä ihan kivaa!

Reissuviikonlopun ulkoilut

Kävimme taas vähän reissussa viikonloppuna, nimittäin Vartsalassa yökylässä. Emme ikävä kyllä päässeet juhlimaan Urpon synttäreitä Sipin juoksujen vuoksi.

Lauantaina oli lämmin ja aurinkoinen päivä ja meistä oli kiva ulkoilla. Ensin kävimme Rekun haudalla katsomassa, että kaikki oli kunnossa. Kevät oli tullut haudallekin, joten viemme kynttilän pois.

Tarkkailemme parkkipaikkaa; siellä on jotain mielenkiintoista.

Sen jälkeen kiersimme tuttua metsälenkkiä ja nautimme linnunlaulusta. Emäntä halusi, että olisimme poseeranneet kyltin edessä, mutta ei meitä huvittanut yhtään.

Sovimme, ettei kumpikaan katso kameraan.

Iltapäivällä kävimme Vartsalassa lenkillä, mutta emäntä sekosi reitissä ja hölkkäsimmekin hieman pidemmän lenkin kuin oli tarkoitus. Minusta lyhyempikin lenkki olisi riittänyt, mutta Sipin mielestä oli hauskaa ravata auringonlaskussa. 

Iltapissan jälkeen olimme niin poikki, että Sipi käveli suoraan makkariin omalle peitolleen ja kävi yöunille. Minä kävelin ruokapöydän alle pehmeälle matolle ja kävin myös nukkumaan. Kevätväsymystä varmaan.

Sunnuntaina emäntä vei meidät vain pienelle kävelylle, kun olimme niin kauheasti riehuneet lauantaina. Kävimme venerannassa ja siellä otamme aina pienet painit. Sipi meinasi juosta jäälle, mutta ei se olisi varmaan enää kestänyt.

Minun täytyy koko ajan pitää Sipiä silmällä.

Automatkalla kotiin isäntä ajoi meidän perässä moottoripyörällä. Me valvoimme takaikkunasta, että kaikki meni hyvin. 

Kevät tuli

Meidän talon pihalta on sulaneet kaikki lumet, onkin aika hauskaa nähdä, millainen piha meillä on. Emme ole nähneet sitä sulana ollenkaan, sillä kun muutimme tammikuussa, olivat lumet jo maassa.
Kevät saa meidätkin iloisemmiksi, minä ainakin olen ihan villinä kun pääsen ulos. Meidän on pakko riehua koko ajan! Eilenkin kun isäntä koitti furminoida meidän turkkeja, me keskeytimme harjauksen monta kertaa, kun oli vaan ihan hirveä tarve riehua.

Nyt Sipi ei pääse riehumaan vapaana vähään aikaan, sillä hänellä alkoivat eilen juoksut. Meidän oli tarkoitus mennä juhlimaan Urpon synttäreitä viikonloppuna, mutta katsotaan nyt pääseekö Sipi juhliin ollenkaan.

Retkellä

Talvi alkaa muuttua kevääksi, sillä lumet sulavat kovaa vauhtia ja ilma tuntuu lämpimälle. Talviturkkejakaan ei enää kauaa tarvita. (Juuri kun Sipi sai kasvatettua omat pohjavillansa takaisin!)
Kävimme vielä talvisella retkellä Lempäälässä sunnuntaina.

Polulla oli ahdasta, kaksisuuntainen liikenne ei onnistunut. 

Sipi joutui valitsemaan ohituskaistan.

Pieni paini on aina paikallaan. Tässä Sipi lempiasennossaan: etutassut ojossa ja suu ammollaan.

Tilanne oli täysin hallinnassani, Sipin ilmeestä huolimatta.

Aurinkokin paistoi hetken ja minun silmiä alkoi särkeä. Minä en pidä liian kirkkaasta auringonpaisteesta, se käy minun silmiini.

Sipi kaivoi kuoppaa.

Laavulle tuli pieni koira nimeltä Lilli. Me olimme hyvin kiinnostuneita toisistamme.

Tutustuimme alkujärkytyksen jälkeen ihan ystävällisissä merkeissä. Lilli käveli minun altani pari kertaa. Outoa!