Uimakoulussa

Pari viikkoa sitten kävimme uimakoulussa, tai oikeastaan vaan tutustumassa sellaiseen. Emäntä löysi netistä Tampereen koirauinti -nimisen yrityksen, jonka allas on Nokian puolella Tamperetta. Ensin kävimme tietysti toimittamassa tarpeemme pikku lenkillä ja sitten nousimme autoon. Matka uimalaan ei kestänyt kauaa.

Uimahallissa altaaseen mennään aina suihkun kautta. Pestäväksi joutuivat ainakin massu ja tassut, runsaan veden ja koirasampoon kanssa. Sitten päälle puettiin pelastusliivit sillä ne pitävät takapään paremmin pinnalla.

Altaaseen mentiin kuvioidulla kumilla päällystettyä ramppia pitkin. Se oli niin uutta ja outoa, että emme kumpikaan meinanneet ensin uskaltautua veteen - ei edes tennispallojen perään. Tämä oli tietysti hiukan noloa minulle, joka olen sivumennen sanoen varsinainen vesipeto.

Mutta eipä aikaakaan kun olimme jo molemmat vedessä. Ensikastautumisen jälkeen rampilta lähdettiin pitkällä loikalla pallojen perään! Vesi oli mukavan lämmintä. Isäntä pääsi kiertämään allasta pallo kädessään, ja houkutteli näin meidät uimaan monta kierrosta kovaa vauhtia.

Onneksi palloja oli useampia, niin meille ei tullut riitaa. Molempien suuhun mahtuu muuten todistetusti kaksi tennispalloa. Tässä Sipi näyttää, että on vihdoin oppinut uimaan ilman että itse roiskuttaa etutassuilla vettä korviinsa. Minä olen silti nopeampi uimari!

Puolen tunnin uinnin jälkeen meidät vielä huuhdottiin ja kuivattiin kuin kuninkaalliset kylpylässä. Kotiin päästyämme olimme aika puhki. Hyvä allastreeni siis tulevaa avovesikautta ajatellen!

Poseeraus

Isäntä vei meidät tänään lenkille Santaharjulle, jossa on BMX-temppupyöräilyyn tarkoitettu rata. Mekin kävimme vähän testailemassa sitä, tai siis hyppäsimme tämän aloitushyppyrin päälle. Isäntä otti meistä kuvan, kun kelikin oli niin nätti.

Tampere tutuksi

Kävimme tänään tutustumassa Pyynikkiin. Olemme toki olleet siellä aikaisemminkin monta kertaa, mutta aina löytyy uusia nurkkia. Siellä on paljon polkuja, joita emme ole vielä tutkineet. 

Meitä leikitytti koko ajan alkumatkasta. Olisimme halunneet painia uimarannalla, Pyynikin kesäteatterilla ja harjujen poluilla. Koska kytkettynä painiminen on kiellettyä, eikä meitä voinut päästää irti, jouduimme kärvistelemään. 

Viimein saavuimme eräälle puoliksi aidatulle hiekkakentälle, jossa voimme olla hetken aikaa vapaina. Ja sitten alkoi paini. 

Minä esitin kalaa ja Sipi oli ihmeissään.

Pystypaini on aina kivaa kun on samankokoinen painikaveri.

Kaulakarvoissa roikkuminen on minusta erityisen kivaa.

Hymyilin Sipille.

 Sitten jatkoimme lenkkiä Pyhäjärven rantoja pitkin. Tulimme Varalan urheiluopistolle, josta ainoa reitti on portaat ylös.

Kiipesimme nämä portaat ylös ihan leikiten. 

Näköalapaikalla poseerasimme kameralle.

Pyynikin näkötornilla emäntä otti kahvin ja munkin, me odottelimme sillä aikaa syrjemmässä. Eräs päiväkotiporukka meni ohi ja kaikki lapset huusivat: "Katsokaa noita söpöjä koiria!"

Kesän ensimmäinen lomareissu

Tänä kesänä aloitimme lomailun ajoissa. Lähdimme jo toukokuun alussa Vierumäelle mökkeilemään.
Menomatkalla kävimme ensin Lahdessa, jonne tuli paljon ihmisiä. Ilmassa tuoksui kahvi ja kakku. Tapasimme pikaisesti myös Miska-koiran, josta olemmekin kuulleet paljon juttuja.

Kun pääsimme Vierumäelle, minä päätin ensitöikseni ottaa torkut.

Sipi ei malttanut nukkua, vaan keräsi lähelleen leluja ja ryhtyi vartioimaan niitä.

Herättyäni hauskuutin emäntää tekemällä hassuja ilmeitä.

Yöllä Sipi hiipi isäntäväen makuuhuoneeseen, vaikka se on kiellettyä. No, mikäs minä olen tuomitsemaan, kun itse menin ilman lupaa sohvalle. Jäimme molemmat kiinni tekosistamme, ja olimme noloina. Aina kannattaa kuitenkin yrittää.

Seuraavana päivänä mökille saapuivat Urpo ja Kärsä. Lähdimme käymään luontopolulla. Ihmiset tekivät nuotion ja paistoivat makkaraa. Saimme mekin onneksi pienet makkaranpalaset.

Sipiä nauratti vaan.

Urpo ja Kärsä haistelivat ilmassa leijuvia hyviä ruokien tuoksuja. 

Minä en jaksanut enää vahtia, joten päivystysvuoro siirtyi Sipille. 

Urpo oli sitä mieltä, että makkaraa on ehdottomasti saatava lisää. 

Nuotio alkoi hiipua ja oli aika lähteä takaisin mökille.

Seuraavana päivänä ulkoilimme paljon. Sää oli sateinen, mutta ei se meitä haitannut. Minä kävin jopa uimassa, kun isäntä heitti veteen kepin. Vesi oli aika lämmintä. Tai siis en ehtinyt tunnustella, ajattelin vaan sitä keppiä.

Viimeisenä iltana isäntäväki heltyi ja päästi minut sohvalle. Voi että, he eivät tajunneet, että olin nukkunut siinä joka yö. Tein oloni heti mukavaksi hyvin tottuneesti. 

Aamulla ennen lähtöä Sipikin tuli sohvalle kokeilemaan, miltä se tuntuu. Hyvin mahduimme siihen kahdestaan, vaikka kyllä minä meinasin lähteä kun näin että Sipi lähestyy. 

Vappuhulinaa

Vappuna matkustimme Kankaanpäähän. Sinne tulivat myös Urpo ja Kärsä sekä muutama ihminen.

Koitin ottaa päivätorkkuja pehmeällä matolla toipuakseni matkustamisen rasituksista, mutta Kärsä halusi tulla ihan minun viereeni. 

Se tuntui aluksi aika kauhealle ajatukselle, mutta päätin etten anna sen häiritä. 

Heräsin ihan pöllämystyneenä. Kärsä tuijotti minua. 

Urpon mielestä paras nukkumapaikka oli emännän sängyssä, mieluiten tyynyllä. 

Sipi meni aina tilaisuuden tullen lymyilemään pöydän alle. Siellä oli hyvä rauhoittua.

Rauhasta ei ollut tietoakaan, kun lähdimme metsään ulkoilemaan. Me koitimme Sipin kanssa saada Kärsää kiinni, mutta emme onnistuneet siinä kovin hyvin. Se on niin vikkelä poika.

Urpo nautti juoksemisesta!

Loppumatkasta jättäydyimme muista jälkeen ja kävelimme rauhallisemmin. 

Teimme myös malttiharjoituksen. Isäntä jätti meidät tänne kauas, mutta Sipi ei oikein malttanut olla maassa vaan nousi puoleenväliin istumaan. Hyvin se harjoitus lopulta kuitenkin meni.