Meistä tehtiin hampurilaisia

Kulunut viikko on ollut kamalan stressaava. Maanantaina heti aamusta me jouduimme parvekkeelle, ja sillä aikaa jotkut miehet kävivät kantamassa kaikki meidän tavarat isoon autoon. Kun tulimme parvekkeelta, koko asunto oli tyhjä! Se oli aika outoa ja ehkä hieman pelottavaakin. Minä menin makaamaan siihen kohtaan, jossa häkkini oli aiemmin.
Sitten hyppäsimme autoon, kävimme Vartsalassa hieman lepäämässä ja syömässä, ja illalla nousimme laivaan. Hytissä nukuimme sängyissä (tietenkin) ja kuuntelimme moottorin kolinaa ja viereisessä hytissä haukkuvaa pikkukoiraa.
Tiistaiaamuna heräsimmekin Ruotsissa! Emme olleet koskaan aiemmin olleet ulkomailla, joten se oli jännittävää. Meillä oli tietenkin asianomaiset passit ja paperit, mutta kukaan ei halunnut katsoa niitä. Olimme hieman pettyneitä.
Ajoimme Tukholman ulkopuolelle ja teimme hyvän aamulenkin ja söimme normaalit aamusapuskat. Se oli muuten ihan hauskaa, mutta minusta löytyi kolme punkkia lenkin jälkeen. Onneksi ne näkyvät vaaleassa turkissani nopeasti, niin ne nypittiin pois.
Matkustimme autossa koko päivän. Iltapäivällä menimme pitkää siltaa pitkin Ruotsista Tanskaan, eikä taaskaan kukaan kysynyt passejamme.
Illalla nousimme taas laivaan, joka vei meidät Saksaan. Tämä on kuulemma uusi kotimaamme. Matkustimme vielä pari tuntia autossa, kunnes olimme perillä hampurilaisessa hotellissa. Hotellihuone oli kuuma, mutta oli mukava nukkua pehmeissä sängyissä isäntäväen vieressä.
Seuraava päivä oli hellepäivä, jonka vietimme Sipin kanssa pääosin hotellissa isäntäväen hoitaessa muita asioita. Se oli ihan mukavaa, koska olimme aika väsyneitä matkustamisesta ja kuumuudesta.
Nyt olemme muuttaneet uuteen kotiimme. Meidän kaikki tavarat kannettiin sisään sillä aikaa, kun me olimme kylpyhuoneessa lepäämässä. Minä sain mennä häkkiini ja se oli aivan ihanaa. Löysimme myös fudiksen ja saamme loikoilla tutulla villamatolla.

Tahkon huipulla!

Viikko sitten kiipesimme Tahkon huipulle. Sieltä oli hyvät näköalat ja mahduimme hyvin Sipin kanssa juoksentelemaan rinteillä.

Komentoja ja kavereita

Meillä oli viikonloppuna täällä vieraana pari poikaa, jotka pitivät meille kovaa kuria. Käskyjä sateli: Maahan! Paikka! Istu! (Ja ainakin yhden kerran kuulimme myös "Itsu!")
Meidän hampaitamme ihmeteltiin ("Ou mai gaad miten isot hampaat näillä on! Onko nää sellaisia lampaanraatelijakoiria?") ja kynnetkin leikattiin.

Ulkoilimme ja pidimme hauskaa. Illalla kävimme yhdessä uimassa meressä. Minusta oli aika kamalaa, kun lauma hajosi eri suuntiin ja välillä lapset menivät pinnan alle. Koitin koko ajan pelastaa kaikkia ja pitää laumaa kasassa. Sipi vaan roikkui rannan tuntumassa isolla kivellä ja haukkui kovaan ääneen.

Sunnuntaina matkasimme kaikki yhdessä autolla ensin Ruskolle, jossa saimme lekotella ja leikkiä lasten kanssa. Sitten Sipi lähti Halistenkoskelle tapaamaan siskoaan Kuuttia. Edellisistä treffeistä olikin kulunut jo noin pari vuotta, mutta hyvin siskot tulivat keskenään toimeen. Heillä oli hurjan hauskaa kun he jahtasivat toisiaan, hyppivät heinikossa ja kahlasivat Aurajoessa. Sipi oli aika poikki, kun hän tuli minua hakemaan.

Sieltä lähdimmekin heti seuraavaan paikkaan, nimittäin tapaamaan Urpoa ja Kärsää! Laitoin pojat heti ojennukseen, ja Sipi taas haukkui kovaan ääneen. Kävimme takapihalla syömässä marjoja suoraan pensaista.

Se visiitti oli aika lyhyt, ja menimme sieltä vielä Vartsalaan, jossa tapasimme tuttuja ja muutamia tuntemattomiakin ihmisiä.

Lopulta ajoimme vielä illaksi kotiin. Koko päivä oli niin hektinen, ettei meille muistettu antaa päivällisruokaa ollenkaan! Kun tulimme kotiin, oli kello jo melkein kymmenen ja isäntäväen mielestä oli liian myöhä syödä enää. Siis liian myöhä meille, kyllähän he itse vetivät hampurilaiset iltapalaksi. Niin törkeää.