Kesälomareissu

Tämän kesän autoreissu oli pieni Saksan-kiertue. Matkustimme autolla Pohjois-Saksasta Ruhrin alueelle ja sieltä itäiseen Saksaan.
Nukuimme muutaman yön teltassa ja pari yötä hotellissa Leipzigissä. Minusta teltassa oli ihan mukava nukkua. Pääsin isäntäväen kanssa samalle patjalle ja yhtenä yönä myös makuupussiin. Muina öinä oli aika lämmin, enkä kaivannut peittoa.

Ederseellä pääsin uimaan. Vesi oli todella vähissä eikä ihmiset voineet uida ollenkaan tässä matalassa kohdassa leirintäalueen vieressä, mutta minulle onneksi riitti vettä.

Kuuman päivän jälkeen mikään ei ole mukavampaa kuin päästä kastelemaan turkki ja vetreyttämään lihaksia vedessä.

Koko tämän laakson pitäisi olla veden alla, mutta nyt näkyy vain pieni puro.

Minua se ei haitannut. Poseerasin iloisena uinnin jälkeen Süd-Aser-nimisessä kylässä, jossa nukuimme yhden yön leirintäalueella.

Jatkoimme matkaa Ederseen padolle, jossa pidimme pienen lounastauon varjoisalla näköalapaikalla. Minusta oli tylsää olla ihmistungoksessa, mutta oli niin kuuma päivä (noin 30 astetta), että en minä olisi autoonkaan voinut jäädä. 

Onneksi olimme pian perillä Leipzigissa! Nukuimme hotellissa ja nautin viileämmästä illasta. Seuraavana päivänä jäin hotelliin nukkumaan, kun isäntäväki kävi katsomassa paikallisia nähtävyyksiä. Illalla menimme kaikki uimaan Cospudener Seelle. Vesi oli ihanan virkistävää, mutta ei liian kylmää. Juuri sopivaa meille kaikille.

Yksi matkan nähtävyyksistä oli Salzwedelin pikkukaupunki. Kävelimme pitkin vanhoja katuja ja isäntäväki joi kahviloissa kahvia ja söi Baumkuchenia. Minä sain vettä ja kävin kahlaamassa pienessä purossa. 

Heti tämän reissun jälkeen lähdin hoitoon tutulle hoitajalle täällä Hampurissa ja isäntäväki lähti Suomeen muutaman päivän lomalle. He kävivät myös katsomassa Sipiä ja pentuja, mutta siitä lisää myöhemmin.

Itämeren rannassa

Viikonloppuna kävin Itämeren rannassa viettämässä rantalomaa. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, joten kävin monta kertaa uimassa. Vesi oli ihanan kirkasta ja virkistävän viileää.

Isäntä heitteli minulle keppiä veteen ja noudin innokkaasti.

Kirkkaassa vedessä oli mukava kahlata.

Maisemissa ei ollut valittamista. 

Isännän urheilukilpailun aikana kävin torkkumassa peltoparkkipaikalla autojen välissä.

Pennut 4 viikkoa

Pennut ovat jo neliviikkoisia ja ne kasvavat hurjaa vauhtia.
Tässä muutama kasvattajan ottama kuva.

Sipi huolehtii, että kaikki saavat riittävästi ruokaa, lepoa ja lämpöä.

Pennuilla on palaveri kesken. Tai ehkä tässä selvitetään kuka on kaikkein vahvin ja suurin.  

Pennut söpöilevät. 

Nyt näyttää sille, että kahdeksasta pennusta vain kolme on lyhytturkkista ja loput viisi (!!) pitkätukkaisia. Kasvattaja aina toivoo lyhyttukkaisia pentuja, mutta eihän pennut sille mitään voi millaisen turkin he saavat. Se otetaan mikä sattuu tulemaan. Ja onhan se pitkä turkki monien mielestä aika komea kyllä!
Itse olen tyytyväinen omaan lyhyeen turkkiin. Helppo kuin mikä, ja kauniskin.

Vieraita Suomesta

Aiemmin tällä viikolla minulla kävi täällä Hampurissa vieraita Suomesta asti. Pitkästä aikaa sain koirakaverin kotiin, kun collie Tinka kävi tervehtimässä meitä ohikulkumatkallaan. Tinkalla on pitkä liuta titteleitä ja lista oli kasvanut reissun aikana, kun eräästä matkan varrella olevasta koiranäyttelystä tuli kotiinviemisiksi uusi muotovalion titteli.
Minä en titteleistä välitä enkä katso koiraa karvoihin.

Tinkan kanssa tulimme hyvin juttuun. Tinka oli aika rauhallinen ja ystävällinen tapaus, eikä minun tarvinnut kovistella sille yhtään.

Pitkästä aikaa minäkin söin hyvällä ruokahalulla ruokani, kun asunnossa oli toinenkin koira. Sipin lähdön jälkeen olen ollut tosi huono syömään... Minusta ei vain ole mukavaa syödä yksin.

Kävimme Tinkan kanssa iltalenkit ja aamulla vielä yhdessä aamukävelyllä, mutta sitten se jo jatkoikin matkaa kohti Suomea.

Koskakohan se Sipi tulee takaisin? Minusta tuntuu, että olen jo ollut ihan tarpeeksi kauan yksin.