keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Happy Gotcha Day!

Tänään on kulunut tasan 9 vuotta siitä, kun isäntäväki haki minut pentulaatikosta kotiin.
Se oli mukava päivä, muistan sen kuin eilisen. Tai no, jos totta puhutaan niin en muista siitä mitään. Meillä koirilla on tapana elää hetkessä, eikä muistella menneitä.

Yhdeksän vuotta on mennyt hurjan nopeasti. Enpä olisi arvannut silloin 8-viikkoisena pentuna, kun Raisioon lähdin, että jonain päivänä asun Saksassa valkkarisiskoni kanssa.

Jos nyt kuitenkin katsotaan taaksepäin, niin yhdeksään vuoteen on mahtunut monta ilon hetkeä. Esimerkiksi hauskat leikit ja painit Rekun kanssa. Kaikki kivat reissut, joille olen päässyt mukaan.

Myös ikäviä asioita on tapahtunut, niin kuin elämässä kai yleensäkin. Kyynpurema, erilaiset sairastelut ja tassuhaava ovat onneksi enää huonoja muistoja vain.

Tällä hetkellä minun vointini on oikein hyvä, mitä nyt vähän alan vanhentua. Elämä on rauhallista ja leppoisaa.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Vanha käppänä

Viime sunnuntaina kävimme Sankt-Peter Ordingin rannalla taas. Minullehan se on jo aivan tuttu paikka, mutta Sipi oli siellä ensimmäistä kertaa. Sipi tietenkin riehaantui rannasta aivan täysin, roiskutti vettä ja kaivoi kuoppia, ja siinä samassa yllytti minutkin riehumaan.






Painimme ja juoksimme avoimella rannalla koko sydämen kyllyydestä, sateesta ja tuulesta huolimatta. Emäntä ja isäntäkin kävelivät mukana kokonaiset 10 kilometriä, mutta Sipin kanssa tietenkin juoksentelimme niin, että meille matkasta tuli paljon pidempi.


Näimme myös monta muuta koiraa ja yhden hylkeenkin, mutta sitä emme päässeet tervehtimään.


Tällaiset reissut ovat minusta tosi mukavia ja henkisesti virkistäviä, mutta niistä seuraa minulle usein tiettyjä fyysisiä vaivoja. Jos jään tällaisen liikunnan jälkeen pidemmäksi aikaa lepäämään (mikä tietenkin on tarpeen), saattavat niveleni jäykistyä ja tassut puutua. Joudun kävelemään vesikupille aivan hitaasti ja lyhyin askelin. Vetreydyn kyllä siitä aika nopeasti, mutta jäykkyys palaa helposti kun taas seuraavan kerran nousen makuulta. Iltalenkilläkin tykkään enimmäkseen kävellä perässä ihan rauhallisesti vain.


Minä taidan olla oikeasti tulossa vähän vanhaksi jo. Aikaisemmin eläinlääkärikin sanoi että sydämeni käy kuin sporttipumppu, mutta nyt isäntäväki on jo alkanut kutsua minua vanhaksi käppänäksi. Sipille kuitenkin pystyn vielä näyttämään kaapin paikan aina tarvittaessa!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Mitäs me mallit

Muistatteko, kun kerroin että meitä on kuvattu erään yrityksen malleiksi?
No, nyt voitte nähdä tuloksia! Ensimmäinen kuva julkaistiin Instagramissa pari tuntia sitten.


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kuvia päivälenkin varrelta

Eilen oli aurinkoinen lauantai ja lähdimme pitkälle lenkille Elben rantaan.
Me osaamme käyttäytyä nykyään niin hienosti että saamme olla aika pitkät pätkät vapaana, vaikka ei oltaisikaan  puistossa tai rannassa.


Esimerkiksi tällä kadulla liikennettä ei ole paljon ja saamme yleensä kulkea ihan vapaana. Tiedämme reitin niin hyvin, että voimme mennä edellä. Tästä kohtaa käännytään oikealle, pienelle kujalle, joka vie lähemmäs rantaa.


Rannassa! Tietenkin väkeä oli paljon liikkeellä, edessä oleva kahvila on ihan täynnä ihmisiä ja monilla on koira mukana. Minuun halusi tutustua ihan pieni flättipentu, mutta minä en kauheasti innostunut siitä.



Tässä olemme hieman ihmeissämme, sillä toinen vesilelu oli juuri hävinnyt kokonaan. Se vaan katosi Elben aallokkoon, emmekä löytäneet sitä enää. 


Mahanaluset menivät aivan kuraisiksi, mutta sille ei vaan voi mitään. Kotona pyyhittiin sitten pyyhkeellä sekä mahanaluset että rappukäytävä. 

Hyvä lenkki ja hyvä lauantai!