tiistai 23. tammikuuta 2018

Blankenesen lenkki

Meillä oli vähän tylsä viikonloppu, koska isäntäväellä oli vieraita Suomesta eivätkä he ehtineet oikein viettää aikaa meidän kanssa.
Sen sijaan teimme eilen illalla pitkän lenkin. Menimme S-Bahnilla Blankeneseen ja kävelimme sieltä kotiin. Matkaa tuli10 km ja se kesti noin pari tuntia.

Sipin kanssa riemastuimme, kun tulimme Blankenesen Treppenvierteliin ja laskeuduimme portaita pitkin rantaan. Me pääsimme irti remmeistä ja juoksimme iloisina kapeita kujia. Aina kun joku ihminen tuli vastaan, menimme automaattisesti isännän tai emännän selän taakse. Sipi varsinkin on tosi hyvä tarjoamaan takana kulkemista ja yleensä tiedämme, että vastaantulijoiden kohdalla kuljemme jonossa (Sipi viimeisenä), jottemme tukkisi koko tietä.

Oli jo pimeää, mutta ei onneksi satanut vettä. Maa on sula eikä lunta näy missään, vaikka viime viikolla olikin yksi sankka lumisade ja lunta jäi muutamaksi tunniksi maahankin. Elben rannassa ei ollut juuri muita kulkijoita.

Kuvia ei lenkin varrelta saatu, koska oli niin kamalan synkkää. Rantareitillä ei ole katuvalaistusta, niin kuin ei myöskään puistoissa. Onneksi isäntäväellä on hyvät otsalamput ja meillä kaulapannoissa vilkkuvalot.

Oli niin kiva lenkki, että toivomme pääsevämme sinne uudestaan jonain toisena päivänä. 

maanantai 15. tammikuuta 2018

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Tänään ajattelin kertoa teille vähän Sipin ja minun välisestä ystävyydestä.

Meiltä kysellään usein, olemmeko sukulaisia. Emme ole. Olemme kyllä saman kasvattajan kasvatteja, mutta emme ole mitään sukua keskenämme.
Tykkäämme muuten vaan toisistamme!

Me emme ole koskaan tapelleet tosissaan. Joskus harvoin leikki yltyy liian villiksi ja tilanne näyttää pahemmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Silloin emäntä tai isäntä on saattanut tulla väliin ja keskeyttää leikin. Yleensä tulemme kuitenkin hyvin juttuun ja tiedämme tarkalleen, kuinka pitkälle leikin voi viedä.

Osaamme lukea toisiamme joka tilanteessa. Jos toinen on vähän huonolla tuulella tai esimerkiksi huonovointinen, toinen jättää sen rauhaan. Ja päinvastoin, jos toinen on iloinen (kuten esimerkiksi Sipi ulostamisen jälkeen), iloitsemme yhdessä.

Jos tapaamme muita koiria, liittoudumme Sipin kanssa heti tiimiksi, jottei kolmas koira mahda meille mitään. Aika usein siinä käy kuitenkin niin, että Sipi alkaa juoksemaan kolmannen koiran kanssa ja minä en viitsi osallistua siihen ollenkaan. Sekin sopii meille molemmille, emme ole mustasukkaisia. 

Olemme jakaneet vastuut niin, että Sipi pitää tarkkaa vahtia joka tilanteessa ja minä osallistun jos tarvitsee. Sipillä on koko ajan skannaus päällä ja korvat äärimmäisen tarkassa asennossa. Minä taas teen muita hommia ja havahdun vasta jos Sipi ilmoittaa jostain.

Kaiken kaikkiaan meidän yhteistyömme toimii saumattomasti, olemme lyömätön tiimi! Sipi on paras ystävä, jota tällainen Villa-koira voi toivoa.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Hyvää uutta vuotta 2018!

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! Me palasimme kotiin Tanskan-lomalta ja juhlistimme vuodenvaihdetta kotosalla. Ulkona paukkui aika paljon jo iltapäivällä, mutta onneksi ehdimme käydä pitkällä kävelylenkillä Elben rannassa ennen pimeän tuloa niin vältyimme pahimmalta. Illalla alkoi paukkua enemmän, mutta mehän emme siitä välitä.
Kun vuosi vaihtui, isäntäväki oli parvekkeella katsomassa ilotulitusta ja polttamassa tähtisadetikkuja, ja minä ja Sipi katselimme telkkarista Rammsteinin konserttia.

Meillä oli oikein kiva vuosi 2017. Tärkeimpänä tapahtumana täytyy tietenkin mainita Sipin pennut, mutta olihan meillä monta muutakin hauskaa juttua, kuten kesälomareissu, Hollannin-reissu ja minun synttärijuhlani Lyypekissä.

Vuodesta 2018 tulee varmasti myös hyvä!