Val(k)oisten iltojen ulkoiluja

Hurraa! On kesäaika ja valoisat illat! Ehdimme iltapäivällä vielä pitkälle kävelylle ilman otsalamppua.
Olemmekin hyödyntäneet päivänvalon ja ulkoilleet paljon.
Tässä vähän kuvia lenkeiltä:

Sipi luulee, että olen kiinnostunut hänen kepistään ja luimistelee valmiiksi. Minä taas katson isäntää, joka varmaan antaa minulle jonkun kivan homman, esimerkiksi noutotehtävän.

Kivaa tehtävää odotellessa.

Noutohommien jälkeen tietenkin hiekkarannalla riehumassa!

Lopuksi poseeraus ison kannen päällä. Pieni lepohetki ei koskaan tee pahaa.

Cuxhavenissa Pohjanmeren rannalla

Tänään oli kevään tähän mennessä lämpimin päivä, joten lähdimme Cuxhaveniin Pohjanmeren rannalle nauttimaan ulkoilusta ja lämpimästä merituulesta.
Siellä on samanlainen hiekkaranta kuin esimerkiksi Sankt-Peter-Ordingissa, jossa olen käynyt kahdesti.

Kävelimme rantaa pitkin kohti pohjoista, jossa on Kugelbaken merimerkki.

Oli laskuvesi ja vesiraja oli niin kaukana, ettemme saaneet lähteä sinne juoksentelemaan. Sipi olisi tahtonut juoda merivettä, ja veden puutteessa hän haki itselleen ensin tällaiset hienot savisukat.

Sen jälkeen hän koitti syödä merenpohjaa, mutta siitä tuli vain naama kuraiseksi.

Onneksi hiekka putsasi tassut ja mahanalusen. Naaman Sipi putsasi minun turkkiini, haukkaamalla uudestaan ja uudestaan minua niskasta ja selästä leikkisästi.

Teimme reilun viiden kilometrin lenkin, mutta isäntäväki piti kaksi evästaukoa! Toisella tauolla mekin saimme maistaa eväspannukakkua.
Kun tulimme autolle, olimme aivan poikki, kuten arvata saattaa tällaisen kivan rantapäivän päätteeksi.

Vieraita

Meillä oli tänään täällä ystävämme Baijerista kylässä koko päivän. Henri ja Vroni asuvat nykyään Hampurissa ja heidän piti mennä koirahoitajalle viikonlopuksi, kun heidän isäntäväellä oli koko päivän kestävä reissu. Valitettavasti koirahoitaja sairastui eikä voinutkaan ottaa heitä, joten he tulivat meille.
Meille sopi oikein hyvin, että kaksi kaveria tuli viettämään lauantaita meidän kanssamme. Kävimme heti aamusta pienen aamulenkin nelistään ja sen jälkeen söimme aamupalan. Tosin kaverit olivat jo syöneet ja joutuivat odottamaan eri huoneessa kun minä ja Sipi söimme.
Sitten lepäsimme ja harjoittelimme rentotumaan toistemme seurassa. Se menikin ihan hyvin. Henri tykkäsi kauheasti meidän lelukorin pohjalla olleista luista ja otti ne kaikki esiin. Hän järsi jokaista hetken, ja sen jälkeen Vroni sai maistella niitä. Me tietenkin myös kiinnostuimme luista nyt, vaikka osa niistä on niin vanhoja että ne on tuotu Suomesta emmekä ole kajonneet niihin kertaakaan pitkään aikaan.
Luutalkoiden jälkeen menimme ulos. Kävimme Volksparkissa temmeltämässä. Sipi ja Henri lähtivät juoksemaan kauheaa lenkkiä peräkkäin pitkin ja poikin. Minä yritin vähän pysyä vauhdissa pikku-Vroni keskittyi haukkumaan kaikille.

Maltoimme myös pysähtyä poseeraamaan kuvaa varten.

Ulkoilu otti niin voimille, että kotiin palattuamme otimme taas päiväunet.
Söimme eri huoneissa päiväruokamme (Vroni hotkaisi koko annoksensa salamannopeasti, noin kolmessa sekunnissa!), ja sen jälkeen seurustelimme hetken olohuoneessa, kunnes kaikkia alkoi taas väsyttämään.

Vieraat nukkuivat omissa pedeissään, jotka oli tuotu heille kotoa. Tosin Vroni tykkäsi kamalasti meidän pedeistä ja varasi toisen itselleen.

Molemmat lyhytkarvaiset vieraamme myös tykkäsivät lämmitellä lampaantaljan alla.

Ilta tuli nopeasti ja kävimme vielä pienen iltalenkin. Sitten vieraat lähtivätkin jo omaan kotiinsa nukkumaan.
Mekin olemme aivan poikki tämän erikoisen päivän jälkeen.

Viikonloppu hoidossa

Viime viikonloppuna isäntäväki oli reissussa. Ilman meitä.
Se oli ensimmäinen kerta, kun olimme hoidossa täällä Saksassa (jos minun viime kesäistä pientä hoitoreissua ei lasketa).
Tällä kertaa menimme koirahoitajan kotiin kahdeksi yöksi. Siellä asuu myös nuori australianpaimenkoira. Olimme tutustuneet toisiimme aikaisemmin jo pariin otteeseen ulkona lenkillä ja olimme myös vierailleet hoitopaikassa aiemmin.
Meillä oli kiva viikonloppu! Teimme pitkiä ulkoilulenkkejä ja hoitotäti lähetti kuvia ja videoita emännälle, jotta se pysyisi rauhallisena. Me juoksimme ja leikimme ja söimme jäätä rannassa. Nukuimme omissa pedeissämme, jotka oli tuotu viikonlopun ajaksi hoitopaikkaan. Ensimmäisenä yönä Sipi tosin lainasi omaa petiään aussille ja nukkui itse pikkukoiralle tarkoitetulla minipatjalla.
Kaikki meni tosi hyvin siihen saakka, kun emäntä tuli hakemaan meitä kotiin.

Sipi oli niin järkyttynyt siitä, että isäntäväki hylkäsi meidät viikonlopuksi, että hänen vatsansa meni sekaisin sillä hetkellä kun emäntä tuli takaisin. Koko viikonloppu meni hyvin, mutta sunnuntai-iltana Sipille ei maistunut enää vesi eikä ruoka, ja hän oli tosi vaisu. Kaiken huippu oli kyllä se, että Sipin toinen takajalka oli kamalan kipeä. Sille ei voinut varata ollenkaan painoa, eikä siihen saanut koskea. Kun emäntä kuitenkin varovasti tutki jalkaa, siinä ei näkynyt mitään. Ei haavaa, ei turvotusta tai mitään muutakaan.
Seuraavan päivän Sipi lepäili sisällä ja teki vain pakolliset pikkulenkit kolmella jalalla konkaten. Minä pääsin yksityislenkille Jenischparkiin ja se oli hirmuhauskaa! Maanantai-iltana Sipi söi päiväruokansa normaalisti ja piristyi selvästi.
Illalla satoi lunta ja ulkona oli tosi kiva talvisää. Menimme yhdessä pienelle iltalenkille ja kas kummaa, Sipin jalka ei ollut enää lainkaan kipeä!
Emme oikein tiedä, mikä Sipillä oli jalassa. Vai oliko mitään. Ehkä vika olikin korvien välissä.
Joka tapauksessa kaikki on nyt kunnossa ja olemme ulkoilleet paljon. Nautimme pakkasista, koska se tarkoittaa sitä että turkkimme eivät kuraannu ollenkaan!