maanantai 28. toukokuuta 2018

Haunisten altaalla

Täällä Turun seudulla on ollut mukava lomailla, kun säät ovat suosineet meitä. Joka päivä on ollut lämmintä ja aurinkoista ja olemme viettäneet päivittäin monta tuntia ulkona pihalla loikoillen. Välillä käymme Urpon ja Kärsän kanssa lenkillä tai riehumme takapihalla.

Tänään lähdimme käymään iltalenkillä Haunisten altaalla. Maisemat siellä ovat aivan huiput ja aluetta oli hieman kunnostettu viime kerran jälkeen. Sinne oli rakennettu ainakin yksi uusi nuotiopaikka ja ihmisille puusee. Me koirathan emme mitään erillisiä vessoja tarvitse, kun metsässä on tilaa käydä tarpeilla.


Kuumana kesäiltana oli tietenkin ihan ässää päästä uimaan. Me käytimme tämän tilaisuuden hyväksemme - monta kertaa!


Kahlailimme vedessä ja hörpimme sitä. Oli niin ihanaa päästä raikkaaseen suomalaiseen veteen.


Haunisten altaan rapakivellä tietenkin pakollinen poseeraus.


Ja sen päälle taas pulahdus altaaseen.


Ilta-aurinko paistoi korkealla ja valaisi meidän retkemme.


Olemme niin kaivanneet suomalaista metsämaisemaa!
Tässä kuvassa näkyy myös ystävämme Nipsu, joka oli mukana ulkoilemassa.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Ystävämme Nipsu

Tutustuimme uuteen ystävään Nipsuun muutama päivä sitten, kun hän kävi tervehtimässä meitä täällä Paimiossa.
Tänään kävimme Nipsun kanssa lenkkeilemässä Turun suunnalla. Menimme tutuille poluille Raisioon, jossa olemme käyneet aiemminkin.

Meistä oli ihan mukava kävellä pikku-Nipsun kanssa, vaikkemme oikein jaksaneet seurustella sen kanssa, kun oli niin kuuma. Minua on muutenkin väsyttänyt melko paljon koko reissun ajan. Tykkään vaan nukkua ja levätä.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Automatka Suomeen

Lauantai oli todella erikoinen päivä. Ensin herätyskello herätti meidät keskellä yötä, jo kolmen maissa. Sitten isäntäväki lähti autolla jonnekin, kuulemma lentokentälle, ja takaisin tuli vain emäntä. Isäntä on ilmeisesti matkoilla jossain todella kaukana, emmekä näe häntä pitkään aikaan.
Me lähdimmekin sitten omalle matkalle.

Emäntä pakkasi auton ja me hyppäsimme kyytiin ja ajoimme Hampurista Tanskan autolautalle.


Tässä jonotamme lauttaan. Meillä oli autossa ihan hyvin tilaa ja mahduimme takakonttiin hyvin kahdestaan.

Ajoimme Tanskan läpi tukka putkella emmekä Sipin kanssa astuneet tassullakaan Tanskan maaperälle. Ajoimme pitkää siltaa pitki Tanskasta Ruotsiin, mutta sehän ei ollut meille ensimmäinen kerta.


Tämä kuva on Skånesta Etelä-Ruotsista, jossa pidimme vähän pidemmän tauon. Oli aurinkoinen ja lämmin ilma.
Ruotsissa emäntä kuunteli radiosta selostusta Englannin kuninkaallisista häistä sekä Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen ottelusta USA:ta vastaan. Matka sujui ihan mukavasti.
Kun lähestyimme Tukholmaa, alkoi olla jo vähän kiire ehtiä seuraavaan laivaan.
Ehdimme lauttarantaan juuri ajoissa. Ainoa ongelma oli, että minä ja Sipi emme suostuneet tekemään tarpeitamme satamaan, koska siellä ei ollut lainkaan nurmikkoa, vaan ainoastaan asfalttia.
Emme kyllä saaneet mitään iltaruokaakaan, koska ei kuulemma ollut oikein aikaa syödä. Ei meillä ollut kyllä kova nälkäkään.
Auton matkamittari näytti 1015 km kun saavuimme Tukholman satamaan. Oli aika rankka reissu ja kyllä meitä väsytti matkustaa niin pitkä matka.


Yö laivan hytissä meni hyvin. Minä nukuin emännän kanssa sängyssä ja Sipi sängyn alla. Kaikki olivat tyytyväisiä.
Illalla ja aamulla kokeilimme laivan kannella koirakäymälää, mutta se ei ollut oikein meidän juttu. Vasta aamulla pitkän jahkailun jälkeen suostumme kumpikin tekemään pienet pissat.

Helpotus oli sitä suurempi kun tulimme perille Turkuun. Menimme heti Ruissaloon aamulenkille ja nautimme suomalaisen metsän rauhallisesta tunnelmasta.

Ruissalosta ajoimme vielä pienen matkan Paimioon Urpon ja Kärsän luokse! Olemme olleet täällä nyt jo muutaman yön ja täällä on niin mukavaa että toivottavasti voimme olla täällä vielä monta yötä!
On niin mukavaa kun on kavereita ja iso piha.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Huh hellettä!

Viime päivät ovat olleet helteisiä emmekä ole viitsineet tehdä pitkiä kävelylenkkejä.
Sen sijaan olemme uineet paljon. Tänäänkin piti päästä pulahtamaan Wesselhorftteichissa.


Isäntä heitti meille vesilelut kauas rannasta ja me uimme. Tässä lammessa ei tarvitse pelätä virtauksia niin voimme uida vapaasti.


Minä olen alkanut tykkäämään uimisesta erityisen paljon ja teen pitkiä uintilenkkejä. Tänään toinen vesilelu hukkui jonnekin, joten tulin takaisin lenkiltä tyhjin suin.


Uinnin jälkeen on hyvä vähän levätä pusikon varjossa.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Sipi päänalusena

Minähän en tunnetusti välitä läheisyydestä kovinkaan paljoa. Eilen kutenkin kävi niin, että asetuimme kuin vahingossa Sipin kanssa parvekkeelle vähän turhan lähekkäin. Halusin kaiteen viereen varjoon mutta Sipi oli asettunut keskelle parveketta niin että ajauduin ahtaaseen rakoon.

Yritä tässä nyt sitten vilvoitella kun Sipin selkä kutittaa kuonoa. Ahtaan paikan kammo on aivan nurkan takana.

Päätin poistua ahtaasta pakkoraosta tekemällä ennennäkemättömän ratkaisun: nostin pääni Sipin päälle ja käytin Sipiä tyynynä! Isäntäväki aivan hämmästyi, sillä tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin.

Minun ja muiden läsnäolijoiden (ne vieraat olivat kuulemma Kanadasta) kummastukseksi Sipi ei ollut tilanteesta millänsäkään, vaan suostui tyynesti toimimaan tyynynäni siihen asti kunnes olin tyytyväinen. Ei Sipi niin mukava tyyny ollut että tästä tapaa tulisi, mutta juuri tuossa tilanteessa se oli vaihtoehdoista paras. Seuraavalla kerralla haen varmasti fudiksen leuanaluseksi, ettei kenenkään tarvi hämmentyä.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Hoitoviikonloppu

Viime viikonloppuna olimme taas hoidossa, koska isäntäväki oli reissussa emmekä päässeet mukaan.
Hoitopaikka oli sama tuttu, jossa olimme kerran aikaisemminkin. Silloin kaikki meni hienosti, mutta tällä kertaa oli vähän vaikeampaa.

Minä olin todella väsynyt koko viikonlopun. Oli lämmin ilma, mikä jo sinänsä aina väsyttää minua, mutta lisäksi minusta tuntui raskaalle jaksaa hoitopaikan omaa koiraa Kätheä. Minusta se oli aika ärsyttävä, enkä olisi jaksanut sen energiaa.

Kerran, kun olimme nukkumassa kaikki olohuoneessa, Käthe käänsi kylkeä niin että sen jalat hipaisivat minun jalkojani. Minä säpähdin täydestä unesta. Suutahdin, ja annoin suuttumuksen myös näkyä.
Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi, sillä nuoremmat koirat osaavat onneksi kunnioittaa minua. Hetken päästä jo nukuimme taas vierekkäin, ja kaikki oli hyvin.

Toinen pieni välikohtaus sattui, kun olimme ulkona lenkillä. Leikimme ensin Sipin kanssa hieman, ja sen jälkeen Käthe ajatteli, että hänkin kokeilisi leikkiä minun kanssani. Minusta se oli todella huono idea ja annoin vähän palautetta.

Tästäkin selvittiin ihan hienosti ja sen jälkeen meillä ei ollut enää mitään epäselvyyksiä välillämme. Pidimme sopivaa välimatkaa toisimme ja kaikki meni hyvin. Kävimme yhdessä uimassakin ilman mitään selkkauksia.

Sipi ja Käthe tulivat erinomaisesti keskenään toimeen ja tekivät yhdessä kaikkea hauskaa, kuten nuuhkivat tienpenkkoja ja juoksentelivat kahdestaan.

Minä olin hyvin väsynyt tämän raskaan viikonlopun jälkeen ja nukuin pari seuraavaa vuorokautta kuin tukki.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Huhtikuun viimeiset päivät

Hauskaa vappua kaikille lukijoilleni! Täällä on tänään sateinen, tuulinen ja kylmä päivä, joten muistelkaamme viime viikon lämpimiä päiviä. Huhtikuun loppu oli aurinkoinen ja sää suosi meitä ulkoilijoita.
Eräänä iltana lähdimme poikkeuksellisesti Volksparkiin tavallisen iltalenkin sijaan. Siellä ei ollutkaan juuri muita ja polut olivat lähes yhtä tyhjät kuin talvella. Talvisin koko puistossa ei ole yleensä ketään muita.


Tunnemme Volksparkin kuin omat taskumme, olemme olleet siellä niin monta kertaa.


 Volksparkissa on kaunis hoidettu puisto, jossa on muotoonleikattuja pensaita ja hienoja kukkaistutuksia.


Keväisin poseeraan mieluiten tämän runsaasti kukkivan kirsikkapuun alla.


Myös nämä hienot kaaret ovat valokuvauksellisia.


Volksparkissa on myös iso leikkikenttä, jossa ihmiset ja koirat voivat rentoutua. Tilaa on jokaiselle. Tässä Sipi maistelee pientä keppiä ja nuuhkii maata.


Minä mietin jo kotiinlähtöä.


Poseeraamme yleensä aina tässä kivellä vielä lenkin lopussa.