Stressaava joulu

Joulunvietto on nyt ohi. Tänä vuonna meillä oli paljon vieraita, yhteensä seitsemän aikuista, neljä lasta ja kolme koiraa. Yhtenä päivänä vieraita tuli vielä viisi lisää! Ja joulupukkikin kävi meillä. Olimme suoraan sanottuna aivan puhki kaikesta vahtimisesta.

Joulupäivänä kävimme metsässä katsomassa, mihin se joulupukki oikein hävisi. Emme nähneet siitä enää vilaustakaan.

Kun vieraat olivat lähteneet, kävimme Kullaanvuorella pitkällä tapaninpäivän kinkunsulatuskävelyllä. Pysähdyimme laavulle pitämään taukoa ja ihmiset söivät eväitä. Me vahdimme laavua sillä aikaa, ettei kukaan pääse yllättämään meitä.

Tämän lenkin jälkeen me nukuimme koko loppuillan samassa asennossa, emme jaksaneet liikauttaa evääkään. 

Seuraavana päivänä meille tuli taas vieraita. Eräät puolivuotiaat belgialaiset vetokoirasisarukset tulivat meille ja menimme yhdessä pitkälle kävelylenkille. Se oli mukavaa, koska sain olla kaikkien pomo ja kukaan ei uskaltanut ryppyillä minulle. Koiravieraat olivat ulkokoiria, joten he eivät onneksi tulleet ollenkaan meille sisälle. 

Hyvää joulua!

Rauhallista joulua lukuisille blogini lukijoille!
Olemme vetäytyneet metsän rauhaan nauttimaan talvisesta säästä ja joulusta. Tänään  meille kuulemma tulee paljon vieraita, joten voi olla että metsä on ainoa rauhallinen paikka tänäjouluna.

Lunta piisaa kuten kuvasta näkyy.

Lunta naamassa mutta ei haittaa!

Sipin totinen jouluilme.

Rauhaisaa joulua!

Lunta!

Vihdoin olemme päässeet kunnon talven makuun! Lunta on tupruttanut useampana päivänä ja ilman lämpötila on reilusti pakkasen puolella. Olen nauttinut lumesta todella paljon. On niin ihanaa kävellä pakkaslumella, kun tassun anturat painautuvat pehmeään puhtaaseen lumeen. Lumi tekee hyvää myös turkille, jos pääsee kierimään lumessa.

Olemme käyneet ulkoilemassa mielellään ja minäkin aina pyydän, että mennään pidemmän lenkin kautta, eikä aina suorinta reittiä kotiin.

Rekun haudalla

Eilen oli kamalan sateinen päivä. Satoi vettä aamusta iltaan kaatamalla. Koska meidän täytyy kuitenkin joka päivä käydä ulkoilemassa, lähdimme käymään Kullaanvuorella. Se hyvä puoli sadesäässä on, ettei lenkkipoluilla ollut juuri ketään muita.

Kävelimme koko matkan lemmikkieläinten hautausmaalle asti. Siellä on "veljemme" Rekun hauta.
Meillä oli näin surkeat ilmeet, mutta se johtui enimmäkseen siitä, että olimme märkiä ja kuraisia.

Kun olimme tarkistaneet, että haudalla oli kaikki hyvin, palasimme takaisin vähän eri reittiä.
Yhdellä polulla meitä vastaan tuli nuori flättipoika. Ilahduimme siitä suuresti, sillä se oli ihan samannäköinen kuin Rekku! Se olikin isäntineen ainoat vastaantulijat koko lenkin aikana.

Yllättävä ohitus

Tänään päätimme Sipin kanssa yllättää emännän positiivisesti aamukävelyllä.
Oli sateinen ja todella synkkä aamu, ja oikeastaan kukaan meistä ei olisi halunnut lähteä ulos ellei olisi ollut pakko.
Pimeässä vastaan tuli eräs pieni koira, jonka olemme aiemminkin ohittaneet samoilla seuduilla. Muiden koirien ohittaminen on aina ollut meille vaikeaa, ja varsinkin nyt kun joudumme enimmäkseen olemaan kytkettyinä, on toisten koirien näkeminen aina kovaäänisen rähinän paikka.
Tänäänkin nostimme kauhean mekkalan, kun näimme pienen vastaantulevan koiran. Haukuimme äänekkäästi (ja varmasti herätimme koko naapuruston samalla). Emäntä suutahti meille ja käski olemaan kunnolla. Yllätyksemme emännälle oli, että vaikenimme täysin ja kävelimme toisen koiran ohi suut supussa, ilman inahdustakaan. Saimme asiaankuuluvat runsaat kehut palkinnoksi ja kaikilla oli hyvä mieli.

Kangenmiekan kierroksella

Kävimme tänään adventtikävelyllä Kangenmiekan kierroksella. Teimme täsmälleen saman lenkin täsmälleen neljä vuotta sitten. Tänään teimme lenkin aika paljon nopeammin, alle kahteen tuntiin.

Oli mukava tyyni ilma ja kuiva maa. Me säntäilimme aluksi aika paljon eestaas, mutta melko pian muistimme, että tämä on aika pitkä lenkki ja kannattaa säästellä voimia.

Sipillä oli alkuviikosta jalka kipeä ja hän pystyi kävelemään vain lyhyitä lenkkejä, mutta tänään kivusta ei ollut tietoakaan ja Sipi pääsi kulkemaan lenkillä ihan normaalisti. Hän tuli tosi nätisti meidän muiden mukana, eikä häippässyt minnekään, vaikka hän haistelikin peurojen jälkiä tarkkaan.

Halkokanniston laavulla isäntäväki söi eväitä ja me koirat maltoimme myös hieman levätä. Saimme rauhallisuudesta palkinnoksi pienet palat rosvopaistia.

Metsässä oli ihanaa! Juuri tällaisia metsiä ja rauhallista luontoa meillä oli ikävä Saksassa.