Kesä ja kävyt

Kesässä on kärpästen lisäksi toinenkin riesa: kävyt! Kun kävelen metsässä ihan omissa ajatuksissani, saattaa anturoiden väliin jäädä käpy! Se on todella kivuliasta enkä melkein pysty ottamaan yhtään askelta.
Kävyn poistaminen tassusta on vaikeaa itse. Silloin minun täytyy pysähtyä ja nostaa tassu ilmaan, jolloin isäntä tai emäntä huomaa tilanteen ja poistaa kävyn.
Viimeksi näin kävi eilen kun olimme Urpon ja Kärsän kanssa metsälenkillä.

Hyvää juhannusta!

Eilen vietimme juhannusaattoa täällä kotona. Meille tuli kylään vieraita, mm. Urpo ja Kärsä.
Oli mukavaa, että saimme koirakavereita seuraksi! Olimme suurimmaksi osaksi ulkona, joten leluja ei tarvinnut takavarikoida tällä kertaa.
Ihmiset joivat kahvia terassilla ja sen aikaa Sipi ja poikakoirat olivat sisällä  ̶  minä sain onneksi olla ulkona ja nauttia lämpimästä kesäpäivästä varjoisalla nurmikolla.
Kahvin jälkeen oli krokettipelin vuoro ja siinähän meillä riitti ihmettelemistä, kun pihalla suihki palloja, mutta emme saaneet koskea niihin. Kyllä me pian opimme, että puupallot eivät ole meille, eihän ne edes tunnu kovin kivoilta suussa (tietenkin testasin).

Pelin jälkeen oli valokuvauksen vuoro. Me poseerasimme taas tottuneesti, vaikka se ei olekaan meidän lempihommaa.

Sipi ja Kärsä nuuhkivat toisiaan lempeästi.

Kyllä oli mukava juhannusaatto! Kaiken tämän jälkeen pääsimme vielä Sipin kanssa Haunisten altaalle uimaan ja ulkoilemaan. Se tekikin hyvää, kun oli niin kuuma päivä.

Sipi eläinlääkärissä

Tällä kertaa oli Sipin vuoro käydä eläinlääkärissä. Hänen takajalassaan on ollut jo jonkun aikaa pieni patti, luultavasti joku hyönteisenpurema tai vastaava, joka on kutissut ja sen takia Sipi on alkanut nuolemaan sitä. Nuolemisen seurauksena iho oli mennyt punertavaksi ja myös siinä kohtaa kasvavat karvat.

Jalka on aika kurjan näköinen ja Sipi ei voinut olla nuolematta sitä joka päivä. Tänään eläinlääkäri katsoi jalkaa ja sanoi, että siinä on hiivatulehdus. Iho on tulehtunut nuolemisesta.

Jalasta ajeltiin karvat (pieneltä alueelta) ja sitä pitää puhdistaa kaksi kertaa päivässä. Siihen myös laitetaan salvaa, joka auttaa tulehdukseen ja kutinaan.

Sipi oli eläinlääkärissä oikein reipas! Vastaanotolla oli ovessa kello, joka soi joka kerta kun joku meni ovesta sisään tai ulos. Sipi alkoi vahtia ovea ja haukkui kovaan ääneen aina kellon soidessa. Onneksi se oli kaikkien mielestä vaan hauskaa, eikä kukaan suuttunut siitä.

Eläinhoitaja tykkäsi Sipistä niin paljon, että antoi monta herkkupalaa. Jatkossa herkkuja tulee ehkä vähän vähemmän, sillä puntari näytti Sipille 33 kiloa! Sipi itse sanoo, että hän on vain lihaksikas eikä lihava. Minä luulen, että Sipillä alkaa nyt pieni laihdutuskuuri.

Kesä ja kärpäset

Kesä on ihanaa aikaa! Loikolemme takapihalla kaiket päivät ja joskus nukun nurmikolla pitkiäkin päiväunia. Sisälläkin on kivaa, kun ilmalämpöpumppu puhaltaa viileää ilmaa.

Yksi asia on kuitenkin kesässä ikävää: ötökät. Punkit tietysti, mutta myös kärpäset ja ampiaiset! Rekku opetti minulle, että pörisevät ötökät on kauheita. Minä olen vienyt tätä perintöä eteenpäin Sipille. Aina kun sisällä surisee kärpänen tai pörisee joku muu ötökkä, meitä alkaa ahdistaa. Kaikkein parasta olisi päästä ulos - joko ötökän tai meidän. Jos joudumme olemaan sisällä kärpäsen kanssa, meitä ahdistaa.

Eilen olohuoneessa surisi kärpänen ja Sipi koitti mennä emännän viereen sohvalle. Sipi tietää kyllä ettei sohvalle ole menemistä, mutta hätä kärpästen kanssa ei lue lakia.

Onneksi kotimme on niin iso, että voimme siirtyä toiseen huoneeseen jos kärpänen valtaa vaikka olohuoneen.

Veriripulissa

Juuri kun olimme palanneet matkalta kotiin, oli aika lähteä uudestaan reissuun. Isäntäväki lähti tällä kertaa matkaan ilman meitä ja me menimme tuttuun hoitolaan pariksi päiväksi.

Kaikki meni aluksi ihan hyvin, mutta sitten minua alkoi taas hermostuttamaan. Aloin stressata ulkona vallitsevaa hellettä ja koirahoitolan elämää. Vatsani meni aivan löysälle. Jopa niin löysälle, että verensekaista ripulia lensi huoneemme seinille ja meidän peteihin, jopa Sipin päälle.

Koirahoitajat säikähtivät pahemman kerran ja soittivat heti eläinlääkärille. Veriripuli voi olla tosi vaarallinen kuulemma. Olin kuitenkin aika pian jo paremmassa kunnossa - vatsani alkoi toimia paremmin ja olin koko ajan virkeä. Yleiskunto oli ihan hyvä ja söin ruokaakin ja join vettä.

Onneksi aika pian emäntä tuli jo hakemaan meidät kotiin. Kotona olin tosi väsynyt ja nukuin paljon. Sipi oli myös väsynyt, niin kuin me aina olemme kun palaamme hoidosta kotiin ja voimme rentoutua kunnolla.

Seuraavana yönä jouduin käymään pihalla kakalla. Aamulla kakassa oli vielä kirkasta verta, mutta vatsa toimi muuten normaalisti. Iltapäivällä verta ei enää ollut. Ilmeisesti veri oli peräisin ärtyneestä peräsuolesta. Niin voi joskus käydä, kun vatsa menee sekaisin.

Taisimme siis selvitä säikähdyksellä. Itsehän olin koko ajan suhteellisen hyvävointinen ja käyttäydyin muuten normaalisti, joten tilanne ei ollut minusta niin paha.

Helaloma Jämijärvellä

Helatorstaina jatkoimme matkaa Merikarvialta Jämijärvelle. Ensimmäiseksi hyppäsin loma-asuntomme sohvalle, vaikka en ollut varma oliko se sallittua.

Ensimmäisen yön jälkeen sohvalla oli niin paljon valkoisia karvoja, että isäntäväki joutui laittamaan pyyhkeen sohvan suojaksi. Eivät he hennonneet kieltää minua nukkumasta pehmeällä sohvalla.

Sipi sai nukkua sohvalla silloin kun minä en ollut siinä. Enimmäkseen varasin sen kyllä itselleni.

Jämijärvellä teimme kävelyretkiä harjulla ja menimme laavulle paistamaan makkaraa. Minäkin jaksoin aivan hienosti kulkea metsässä.

Kävimme myös katsomassa hienoja lähteitä. Kirkas vesi pulppusi pohjasta hienosti. Vesi oli niin puhdasta, että sitä saattoi juodakin.

Jämijärvellä meillä oli kiva loma, mutta vielä enemmän nautin siitä kun palasimme omaan kotiin! Rakastan omaa petiäni, takkahuoneen sohvia ja meidän takapihaa. Täällä minä voin rentoutua ja levätä.