Rankka joulujuhla

Joulu on juhlittu ja voin vihdoin huokaista helpotuksesta. Tänä vuonna me juhlimme samalla porukalla kuin viime vuonna. Minä olin vielä stressaantuneempi kuin vuosi sitten. Jotenkin se meteli ja ihmispaljous kävi minun hermoilleni, joten päätin vetäytyä kodinhoitohuoneen perälle omaan rauhaan. Vietinkin siellä lähes koko joulun ihan yksin. Ihmiset olivat minusta aika huolissaan, mutta minä olin vaan iloinen että keksin rauhallisen paikan, jossa kukaan ei häirinnyt minua.

Miska-koiran kanssa meni ihan kivasti alun jälkeen. Ensimmäisenä iltana Miska nimittäin päätti kokeilla, voisiko hän hypätä minun selkääni! No, hän yritti kerran ja minä annoin niin tiukkaa palautetta, ettei tarvinnut kokeilla enää toista kertaa. Meidän välit ovat viileän asialliset.

Tapaninpäivänä lähdimme porukalla Kervan laavulle. Minä en välittänyt sielläkään muiden seurasta, vaan vetäydyin kauemmas omiin oloihini. Se sai ihmiset taas huolestuneiksi.
Mutta illalla, kun kaikki olivat lähteneet koteihinsa ja meillä oli huonekalut taas normaalissa järjestyksessä, minä muutin kodinhoitohuoneesta takaisin muiden seuraan ja kaikki oli ihan hyvin taas.

Kävimme vielä iltakävelyllä belgialaisten kavereidemme kanssa. Ne olivat kasvaneet viime vuodesta, mutta olivat mielestäni vieläkin ihan pentuja.

Nyt joulu on ohi ja voin elää taas normaalia rauhallista elämää.

Minä inhoan

Lista asioista, joita inhoan:

- Pitkospuita ja kapeita siltoja. Yleensä kierrän ne, jos vaan mahdollista, varsinkin jos pitkospuissa on rako tai jos ne liikkuvat muiden kävelijöiden painosta.
- Kännykän merkkiääniä (erityisesti Facebookin tykkäysääntä). Isäntäväki on ottanut kännyköistään kaikki merkkiäänet pois päältä minun takiani.
- Kun emäntä mankeloi lakanoita. Pelkkä mankelin käynnistäminen saa minut levottomaksi.
- Kun joku yrittää paijata ja helliä minua. Lähden heti pois. Sallin sen vain siinä tapauksessa, että saan jonkun erityishyvän palkinnon.
- Jos ulkona joku risu koskettaa minua kylkeen kun kävelen. Kiljahdan aina kun näin käy.
- Kun ulkona tuulee niin kovaa että nurkissa vinkuu ja liesituulettimen pelti rämisee. Silloin hakeudun ihmisten seuraan ja minua pitää lohduttaa.

Sen sijaan tykkään tosi paljon näistä:
- Kaali (erityisesti kyssäkaali, mutta myös keräkaali).
- Omassa pedissä torkkuminen ja takkahuoneen sängyllä nukkuminen.
- Ruuan kerjääminen. Olen tullut tässä tosi hyväksi vanhemmiten.
- Nurmikolla loikoilu omissa oloissani. Sillä ei ole väliä onko nurmikko kuiva, kurainen vai lumen alla, pääasia että se on nurmikko.

Ystävä karussa

Huomio lukijani Lohjan seudulla! Saksanpaimenkoiraystäväni on karannut tiistaina ja havaintoja kaivataan. Kaikki silmät auki.

Viikonloppuvierailu Lahteen

Lähdimme viikonloppuna käymään Lahdessa. Olemme käyneet siellä monen monta kertaa ja muistamme paikat hyvin.

Lahdessa oli ollut aivan talvista aiemmin viikolla, mutta nyt lumet olivat sulaneet. Vain vähän kuuraa oli maassa. Ei se meitä tietenkään haitannut, me iloitsimme silti pitkästä metsälenkistä tutuilla poluilla.

Sipi hyppäsi meidän vakiotemppukiven päälle. Minä en viitsinyt, koska minun ei enää tarvitse hyppiä turhanpäiten mihinkään. Sipi sai tästä tempusta tietenkin asianmukaisen palkkion.

Ystävämme Miska käy välillä myös Lahdessa ja hänen pieni lempipallonsa löytyi lelukorista. Sipi otti sen välittömästi hallintaansa.

Adventtikävely Maskun Rivieralla

Tänä vuonna teimme ensimmäisenä adventtina reippaan kävelylenkin Maskun Rivieralla. Mukana oli myös Nipsu.
Edellisenä päivänä oli satanut lunta maahan ja keli oli tosi talvinen.

Oli mukavaa ulkoilla valoisassa ja poutaisessa säässä pitkästä aikaa.

Karevansuon pitkospuilla kuljimme peräkkäin arvojärjestyksessä. Minä edellä, sitten Sipi ja viimeisenä pieni Nipsu punaisessa manttelissaan.