lauantai 29. helmikuuta 2020

Terveisiä sairastuvalta

Tämä viikko on mennyt sairastaessa. Ensin Sipi alkoi voimaan pahoin; hänellä oli mahakipuja eikä ruoka pysynyt sisällä. Hän ei alkuviikosta halunnut syödäkään mitään, mikä on pieni ihme. Yleensä Sipi ei jätä ruokaa syömättä, vaikka olisi millainen olo.
No Sipi alkoi voida paremmin jo parin päivän päästä, kun hän oli ollut levossa ja riisi-piimä-dieetillä ja ruoka alkoi pysyä sisällä. Voimat palasivat nopeasti ja nyt hän on jo ihan ennallaan.
Mutta nyt se vatsatauti iski minulle! Yhtenä päivänä minun mahaani alkoi kivistää ja oksensin pari erittäin isoa lammikkoa sisälle - matolle ja sohvalle tietenkin. Yhden kerran sentään tähtäsin parketille ja osuin, mutta valitettavasti kynnyksen kohdalle ja oksennusta meni lattialistojen alle.
Mikään ruoka ei maistu minulle tällä hetkellä, ei edes riisivelli. Olen sentään juonut riittävästi ja niinpä olen suhteellisen hyvissä voimissa. Eiköhän tämä tästä.
Ulkona olen jaksanut käydä lähes normaalit lenkit. Tänään aamulla meille satoi vähän lunta ja tietenkin menimme Sipin kanssa takapihalle painimaan.


Sipi luulee olevansa niskan päällä.


Hän tekee kaikkensa saadakseen minut mukaan leikkiin.


Pienen suostuttelun jälkeen alan lämmetä.


Painan Sipin maahan!


Mutta hän nousee sieltä nopeasti ja lähtee vastahyökkäykseen.


Annan hänen halata minua.


Ja lopulta Sipi tekee kuitenkin yllätyshyökkäyksen.

Tällaisia meidän painit on. Ihan samanlaista kuin kaikki nämä vuodet, mutta nykyään painimme vähän harvemmin ja painit kestää lyhyemmän aikaa.


PS. Tänään on kuulemma karkauspäivä. Tarkoittaako se sitä, että pitää karata??

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Ruissalon luontopolulla

Eilen oli taas myrsky, mutta tänään paistoi aurinko. Menimme aurinkoisen sään kunniaksi Ruissaloon ulkoilemaan. Siellä oli tosi paljon porukkaa, mutta onneksi luontopolulle mahtuu. Meillä oli kaverina mukana Nipsu.


Vesi oli vielä tosi korkealla merenrannassa. Tuokin kaislikko näyttää olevan keskellä merta.


Olimme iloisia kun vihdoin oli kiva ulkoilusää.


Nipsu oli vauhdikkaalla päällä ja meillä oli tosi kivaa yhdessä. Emme yhtään räyhänneet toisillemme.


Kävelimme enimmäkseen rauhallisina ja ryhdikkäinä. Nipsu kulki meidän mukana ihan pokkana.


Kuuvannokassa oli tuulista, mutta oli silti ihana nähdä ja haistaa meri.


Meinasimme vähän riehaantua, mutta kalliot olivat aika liukkaat.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Myrskyn jälkeen paistaa aurinko

Viikonloppuna oli kova myrsky. Onneksi minun ei tarvinnut mennä pitkälle lenkille, vaan sain lämmitellä omassa pedissä pehmeillä patjoilla vällyjen alla.


Sipi sen sijaan kävi emännän kanssa hölkkäämässä 8 km lenkin kauheassa kaatosateessa ja kovassa tuulessa.


Lenkin jälkeen Sipikin lepäsi raukeana.

Tänään oli aurinkoinen päivä. Nykyään on valoisaa vielä puoli kuuden maissa iltapäivällä, joten ehdimme hyvin käydä metsässä päivänvalossa isäntäväen työpäivän jälkeen.


Myrsky oli kaatanut puita metsässä.


Vanhan padon luona vesi pauhasi niin kovaa, että meitä melkein alkoi pelottaa.


Joissakin kohdissa puita oli kaatunut polun päälle, niin että jouduimme oikein miettimään, mistä pääsee etenemään.


Lenkin loppupuolella mennään pellon poikki, ja eikös Sipi bongannut pellon laidalla peuroja! Me halusimme nähdä ne lähempää, mutta emmehän me niitä kiinni saaneet. Juoksimme äkkiä takaisin.
Olimme aivan kuraisia, kun pääsimme kotiin, mutta kaikki oli sen arvoista.

torstai 6. helmikuuta 2020

Talvikelit

Vihdoin meille on tullut vähän lunta ja pakkasta. Minä niin tykkään, kun ulkona on kuivaa ja turkki pysyy puhtaana. Eilen illalla maahan oli jopa satanut vähän lunta! Arvatkaa ilahduimmeko!

Tykkään kovasti talvisäästä, mutta siinä on se huono puoli, että minua alkaa paleltaa niin helposti. Siksi en vastustele, vaikka emäntä laittaa minulle paksun ulkoilutakin, vaikka pakkasta olisi vain 5-10 astetta. Aikaisemmin olin niin säänkestävä, että tarvitsin takkia vain tosi kovilla pakkasilla, mutta nyt minusta on ihanaa lämmitellä paksun takin sisällä. Ei haittaa viima ja pakkanen, kun on toppatakki suojana.

Sisällä hakeudun usein takkahuoneen sohvalle siihen kohtaan, mihin ilmalämpöpumppu puhaltaa lämmintä ilmaa. Toinen hyvä suosikki on oma petini, jossa on korkeat reunat ettei kylmä ilma pääse sinne. Joskus emäntä laittaa päälleni lampaantaljan ja silloin voin olla pedissä vaikka kuinka kauan. Kun nousen sieltä, olen ihan lämpöinen ja pehmeä.


keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Moniongelmainen Sipi

Sipillä on ollut vaikea alkuviikko. Maanantaina hänen vatsansa meni aivan sekaisin jostain syystä. Aamulenkillä kaikki oli vielä hyvin, mutta sitten päivällä vatsa oli ihan kuralla. Mikään ei pysynyt sisällä ja peräpäästä suihkusi nestemäistä ulostetta.
Sipi joutui riisi-piimä-dieetille ja minäkin sain siitä vähän. Sehän on ihan hyvää, ainakin minun mielestäni. Kyllä Sipin vatsa siitä alkoi rauhoittua ja nyt se on jo selkeästi parempi.

Sitten eilen illalla teimme pitkän kävelylenkin lähimetsissä. Tarkoitus oli kävellä vain sen verran kuin minä jaksan ja kääntyä sitten takaisin jos alkaisin väsyä. Mutta keli oli niin kiva, pitkästä aikaa oli pakkasta ja maa oli kuiva, että kävelimmekin yli puolitoista tuntia. Minä jaksoin tosi hyvin ja kävelin edellä vielä ihan loppumatkastakin.
Lenkin jälkeen Sipi alkoi ontua toista etujalkaa. Se on vanha vaiva, joka aina välillä uusii. Liikkeessä kaikki on hyvin, mutta liikunnan jälkeen jalkaa sattuu.
Jalkaa särki niin paljon, että Sipi meni omaan petiin nukkumaan ja oli siellä pari tuntia täydessä levossa.
Kun oli aika lähteä pienelle iltakävelylle, Sipi alkoi aristaa toista silmää. Mitään erikoista ei ollut tapahtunut, sillä Sipihän oli vaan makoillut pedissä, mutta toinen silmä oli aivan sikkurassa eikä Sipi halunnut pitää sitä auki. Luultavasti silmään oli mennyt joku roska tai ripsi ja se ärsytti.

Päätimme seurailla tilannetta - sekä tassun että silmän - aamuun asti. Se oli oikea päätös, sillä aamulla kaikki oli paremmin. Tassu ei vaivannut enää ja silmäkin alkoi parantua.

Taas on ollut kaikenlaista vaivaa, mutta onneksi nyt asiat on taas hyvin.