Kettugether!

Eräällä iltalenkillä juuri kotiin palatessamme näimme ketun! Se oli puistossa joka on ihan kotipihamme lähellä. Sipi aloitti kauhean metelin ja kettu lähtikin lipettiin. Mutta se suuntasi suoraan meidän kotipihallemme! Sipi meinasi seota aivan totaalisesti ja minun piti puuttua peliin. Näykkäsin Sipiä pari kertaa poskesta niin että se tajusi vähän rauhoittua. Mutta kun lähdimme kulkemaan kotia kohti kettu tuli meitä vastaan. Se oli kai huomannut että ei se oikeastaan voi oikaista MEIDÄN pihamme poikki. Kun kettu huomasi että me olemme kytkettyinä niin sillä ei ollut enää minnekään kiire. Siinä se seisoi puiston reunassa vain muutaman kymmenen metrin päässä meistä esitellen tuuheaa häntäänsä. Sipi olisi kyllä rökittänyt sen jos vain olisi saanut olla vapaana. Sitten kettu jolkotti jonnekin ja me pääsimme haistelemaan sen jälkiä. Se oli käynyt kääntymässä vain muutaman metrin päässä meidän pihastamme. Uskallapas tulla uudestaan, niin pidetään oikea kettugether!

Villa 11,5 vuotta!

Tänään on minun 11,5-vuotispäiväni. Emäntä sanoi, että nyt aletaan jo laskemaan puolikkaitakin vuosia.

Perjantaina olimme viimeistä iltaa pohjoisessa ja pääsimme kivalle iltalenkille metsään. Lumi narskui kun pakkanen paukkui ja yllämme loistivat revontulet.

Tulimme eilen kotiin reissusta. Koko päivä meni autossa ja se oli aika rankkaa. Kun olimme lähdössä ja koitin hypätä autoon, liukastuin ja jäin roikkumaan auton reunalle. Se sattui aika paljon.
Kun matkaa oli taitettu noin tunnin verran, minulla alkoi vatsassa kuplia ja oli pakko päästä ulos tarpeille. Onneksi se järjestyi nopeasti, kävimme Pellossa Torniojoen jäällä pitämässä pienen tauon.

Raahessa pidimme pidemmän tauon Kekkospuistossa. Isäntäväki söi take-away-kebabia Kekkosen patsaan vieressä ja me pääsimme vähän jalottelemaan ja vetreyttämään lihaksia.
Raahen jälkeen matka jatkui emmekä pitäneet enää pitkiä taukoja. Pääsimme tietenkin käymään tarpeillamme aina sopivassa paikassa.

Kun tulimme kotiin, olimme aivan poikki. Matka kesti yhteensä melkein 14 tuntia. Onneksi nyt olemme voineet levätä omalla pihalla ja ennen kaikkea omassa pedissä!

Näin olen juhlinut tätä merkkipäivää.

Postikortteja Lapista

Nyt on kuulemma joku poikkeuksellinen aika menossa, mutta me olemme täällä Lapissa mökissä hyvässä turvassa.

Käymme ulkoilemassa lähimaastoissa, emmekä ole nähneet oikein ketään. Lenkkipolun varrella on hyviä lappilaisia keppejä, joita olen maistellut.

Meillä on paljon energiaa, jota käytämme mm. riehumiseen ja juoksemiseen.

Sipi koittaa hyökkäillä minun kimppuuni.

Mutta en minä hämäänny, vaikka hän näyttää käyvän kimppuun.

Lopulta Sipi rauhoittuu ja ehtii nauttia lumimaisemista paremmin.

Lunta on paljon, ainakin metrin verran. Me uppoamme hankeen, jos lähdemme polulta sivuun.

Nautimme kyllä tästä talvisäästä.

Uskon, että isäntäväki nauttii myös.

Lomalla Lapissa

Olen päässyt lomareissuun! Eilen matkasimme autossa yhteensä 14 tuntia ja se oli todella rankkaa. Yöllä minun selkääni särki ja vinguin vähän väliä.
Mutta kaikki oli sen arvoista, koska täällä on ihana talvisää. Mökkimme on mukava ja ulkona on yli metrin verran lunta ja pientä pakkasta.

Aurinko ei paistanut tänään, mutta lumi heijastaa niin kirkkaasti, että minä joudun pitämään silmiä sikkurassa.

Kattojen päällä on paljon lunta ja lumipenkat ovat niin korkeat, ettemme näe niiden yli.

Olemme aivan innostuneita talvesta ja ulkoilusta. Teimme pitkän lenkin eräälle laavulle ja riehuimme kauheasti.

Uusimmat kuulumiset

En ole muistanut päivittää kuulumisia pitkään aikaan. Oikeastaan meille ei kuulu mitään ihmeellistä. Olemme parantuneet mahataudista ja elämä on muutenkin ollut ihan normaalia.

Viime lauantaina teimme pitkän lenkin uusilla poluilla. Siellä oli todella hauskaa ja me juoksimme Sipin kanssa innostuneina ja tutkimme uusia hajuja. Koko lenkki kesti noin pari tuntia ja jaksoin sen oikein hyvin, mutta seuraavana päivänä se kostautui. Olin aivan poikki ja jaksoin oikeastaan vain nukkua. Pari päivää meni palautumiseen, mutta nyt olen jo ihan kunnossa. Pitää jatkossa muistaa, etten lähde tekemään tuollaisia äärisuorituksia enää.

Kaikista eniten tykkään siitä, kun saan lämmitellä omassa pedissä lampaantaljan alla. Talja tuo sellaisen syvälämmön, joka menee luihin ja ytimiin. Voin olla taljan alla monta tuntia ja nautin siitä.