Kirsikankukkia Aurajokirannassa

Kuulimme huhuja, että Turussa Aurajoen rannassa olisi kauniita kirsikkapuita kukassa juuri nyt. Lähdimme tarkistamaan tilanteen, koska olemmehan kokeneita poseeraajia.

Aurajoen rannassa oli hieman vapputunnelmaa, onhan huomenna vappuaatto. Muutama teekkari näkyi lakkeinensa ja siellä täällä oli muitakin opiskelijoita iltapiknikillä. Me hurmasimme aika monta ohikulkijaa kauniilla olemuksellamme.

Kirsikkapuut kukkivat aika paljon vaatimattomammin kuin Hampurissa. Muutama kukka näkyi sentään.

Kävelimme Aurajoen rantaa Tuomaansillalle asti ja sitten otimme taas kuvia. Eräät ohikulkijat sanoivat, että olemme hyvin kauniita.

Pentuusmaisemissa Naantalissa

Muistelin eilen puolivuotissynttäreitäni Naantalissa ja päätin lähteä uudestaan samoihin maisemiin.

Polut olivat melko samanlaiset kuin silloin pentuaikoina. Ehkä minä vaan olin vähän kasvanut isommaksi ja viisaammaksi. Reitti tuntui myös pidemmältä kuin silloin  ̶  tai ehkä minä vaan olin pentuna vähän energisempi?

Kuten muistatte, reitin varrella on kylttejä ranchilleni, jonka ostin puolivuotiaana.

Kävimme näköalapaikalla pitämässä evästaukoa.

Päätin ottaa pienet torkut siinä eväiden kerjäyksen lomassa. Tässä tuulensuojassa oli oikein lämmin ja mukava uinahtaa.

Ja mikäs tässä torkkuessa näin komeissa maisemissa.

Isäntä heltyi ja antoi minulle pienen palan keksiä. 

Kevätkävely Kangenmiekan kierroksella

Aamulla satoi kaatamalla vettä ja isoja räntähiutaleita, mutta iltapäivällä alkoi paistaa aurinko. Meillä on täällä kotona ihan kamala kaaos menossa, kuulemma joku keittiöremontti. Päätimme siis lähteä retkelle.

Menimme tuttuun paikkaan Kangenmiekan kierrokselle. Siellä oli melko märkää, niin kuin arvata saattoi. Me olimme iloisia, kun saimme kirmata luonnossa, eikä tullut ketään vastaan. Yksi koiraseurue tosin kulki meidän edellä, mutta me tiesimme reitin, joten eräässä mutkassa otimme oikopolun ja pääsimme niistä ohi huomaamatta.

Sipi halusi juoda jokaisesta purosta ja ojasta ja välillä hän pulahti ojaan ihan kahlaamaan.

Metsässä oli rauhallista, ei ketään missään. Vain lintujen äänet kuuluivat. (Ja erään enduroprätkän, mutta onneksi se kesti vain hetken.)

Meistä otettiin kuvia. Minä olin iloisella päällä, koska olin juuri saanut korvanappiin tiedon, että veljeni Everi oli selvinnyt eläinlääkärin tarkastuksesta puhtain paperein. Olin vähän huolissani hänestä, kun hän on kuulemma ollut melko vaisu viime päivinä. Kaikki on nyt kuitenkin ihan hyvin.

Sipi bongasi tällaisen kamalan taideteoksen, vai miksi tätä kutsuisi. Melko pelottavan näköinen.

Tässä kohtaa ylitsemme lensi kaksi kurkea. Sipi ihailee niitä taivaanrannassa.

Kun saavuimme autolle, olimme aika kuraisia ja siksi päätimme käydä hieman puhdistautumassa. Siinä on sopivasti koirien uimaranta, niin menimme muina koirina suoraan veteen. Minä kävin pulahtamassa ihan kokonaan, joten olen nyt tästä porukasta ainoa, joka on heittänyt talviturkin!

Kuulottimet

Kevätsäät ovat sallineet meidän ulkoilla takapihalla jo monena päivänä. Pihalla oleilu on tosi mukavaa, mutta myös yllättävän raskasta. Minun on vahdittava paitsi Sipiä, myös isäntäväkeä. Lisäksi pitää koko ajan tarkkailla, käveleekö joku kadulla tai puistossa. Jos jotain liikettä näkyy, pitää selvittää mistä on kyse.
Lisäksi meidän pitää siirrellä pihalla olevia keppejä ja tikkuja koko ajan. Ja jos sekään ei vielä riitä, terassilla olevassa laatikossa on kaksi pihalelua, joiden kanssa leikimme toisinaan. Sipi yleensä hakee laatikosta pallon ja kongin, ja sitten vaihtelemme niitä aina sopivan tilaisuuden tullen.
Kuten varmaan arvaatte, olemme pihapäivien jälkeen aina aivan uupuneita ja uni maistuu illalla.

Joskus käymme vielä pihahommien jälkeen kävelylenkillä. Tässä poseeraan vakavana ja esittelen hienoja korviani. Eipä uskoisi, että näin isoilla korvilla on vaikea kuulla. Mutta niin se vaan on, että minun kuuloni on heikentynyt viime aikoina. Onneksi Sipi aina hälyttää, jos on jotain mitä pitäisi huomata. 

Jos olemme kotona ja ovikello soi, minä jään omaan petiin istumaan ja ulvon kovaan ääneen. Sipi saa hoitaa ovella vahtimisen.

Viisas Villa

Kuten tiedätte, olen vanha ja hyvin viisas. Olen useasti saanut kehuja viisaasta katseestani ja muutenkin viisaasta olemuksesta.
Sen takia olen ajatellut, että jos minusta joskus tulee influensseri ja päätän perustaa oman YouTube-kanavan, sen nimeksi tulee @vviisas. Voisin siellä jakaa vinkkejä pitkän elämänkokemukseni perusteella.