Rauasvuoren retki

Tänään on sunnuntai, joten halusimme tehdä jotain hauskaa. Ulkona oli aamupäivällä tosi kuuma, mittari näytti 29 astetta, joten se hieman rajoitti tekemisiämme. 

Isäntä ehdotti Rauasvuoren polkua Mynämäellä. Se on sopivan lyhyt polku mukavassa metsässä. Kallion päällä on lintutorni, jossa emme päässeet käymään, vaikka isäntäväki kävi. 

Metsässä oli tosi kuuma ja meidän kielet venyivät ennätyspitkiksi. 

Varsinkin Sipin.

Polku olisi jatkunut vielä pidemmälle, mutta päätimme kääntyä takaisin ensimmäisestä tienhaarasta, koska ilma oli niin kuuma.

Kotimatkalla pysähdyimme pulahtamaan Mynäjoessa. Se virkisti ihanasti. 

Kun saavuimme kotiin, alkoi ukkostaa ja sataa. Ehkä ensi viikolla pääsee taas ulkoilemaan normaalimmin, kun sää viilenee. 

Juhannusjuhlat

Tänä vuonna vietimme juhannusta Urpon ja Kärsän vieraina. Ulkona oli niin kuuma, että me saimme olla enimmäkseen sisällä ilmalämpöpumpun viilentämässä olohuoneessa. Siellä olikin kivaa, kun ei tarvinnut koko ajan läähättää. Urpon ja Kärsän pedit ovat mukavia ja siellähän saa myös olla sohvalla. 

Illalla grillasimme pihalla ja kävimme pienellä kävelylenkillä. Tosin minulla oli niin kova hätä, että en ehtinyt kuin etupihan kukkapenkin äärelle, kun iso hätä tuli jo. Ja sama kävi myöhemmin uudestaan! Aika noloa, mutta onneksi kummitäti ei hermostunut. 

Meistä otettiin myös kuvia, kun järjestäydyimme riviin terassin reunalle. 

Kuumia kesäpäiviä

Kesä on alkanut ja päivät ovat olleet kuumia. Niin kuumia, että olemme tehneet selvästi tavanomaista lyhempiä lenkkejä, koska kuumuudessa emme vaan pysty kävelemään kovin pitkään. 

Eilen meillä kävi vieraana Nipsu. Teimme pienen ulkoilulenkin ja sen jälkeen vietimme iltaa meidän pihalla. Tosin Sipi ja minä hipsimme sisälle omiin peteihin jo nukkumaan, kun Nipsu vielä kekkuloi pihalla ja tutki paikkoja (välillä jopa naapurin pihalla). 

Tänään oli taas kuuma päivä ja päätimme lähteä Vahdon hiekkakuopille uimaan. Se olikin tosi hyvä päätös! Märkä turkki virkistää aina ja lisäksi uiminen on hyvää liikuntaa hellepäivinä. 

Kun me olimme uineet tarpeeksi, menimme autoon odottamaan kun isäntäväki kävi toisella hiekkakuopalla tekemässä omat iltauinnit. Kyllä on niin, että uiminen on kesässä parasta!

Eläinlääkärikäynti

Olin eilen eläinlääkärin tarkastuksessa, koska minun kipulääkkeeni olivat loppumassa. Reseptin uusiminen ei enää onnistunut ilman eläinlääkärin tapaamista. 

Vastaanotolla lääkäri tutki minut ja kaikki näytti hyvältä. Sydänäänet olivat normaalit, silmät ja korvat sellaiset kuin ne nyt tämänikäisellä koiralla ovat. Selkä on kipeä ja kipu hieman heijastelee takajalkoihin. 

Minusta otettiin myös verikoe ja sen tulokset olivat ihan hyvät. En kyllä arvostanut verinäytteen antamista ollenkaan. Kävi sama kuin viimeksi: verisuonet pakenivat eikä näytettä saatu ensimmäisellä yrittämällä lainkaan. Onneksi lopulta saatiin pari näytettä, jotta kaikki tarvittavat asiat voitiin tutkia. 

Eläinlääkärikäynnin jälkeen pääsimme Haunisten altaalle iltakävelylle ja -uinnille. Se rentoutti minut ja illalla nukkumaanmennessä minulla oli ihan hyvä mieli. 

Vaisakon luontoretki

Viikonloppuna olimme retkellä. Ensin menimme Vartsalaan, siellä oli paljon ihmisiä sekä Urpo ja Kärsä. Näimme myös naapurin Sylvin, joka oli vielä ihan pieni pentu. 

Aamupäivällä satoi tosi kovasti, mutta iltapäivällä poutaantui, joten lähdimme kävelemään Vaisakon luontopolun lenkin. Se olikin tosi hieno vanha metsä, jossa kasvoi 200-vuotiaita tammia. Muutenkin maisemat olivat kuin jossain keskieurooppalaisessa vanhassa metsässä. Haistoimme myös, että menimme ihan merenrannassa ja koitimme päästä uimaan. Emme kuitenkaan päässeet. 

Kun lenkki oli kävelty, alkoi taas sataa. Sade yltyi kaatosateeksi ja lähes myrskyksi! Onneksi kerkesimme kävellä koko lenkin kuivassa ja auringonpaisteessa. 

Lähes kuuro

Minun kuuloni tuntuu heikkenevän koko ajan. Näkönihän on ollut jo pitkään melko sumea ja katseeni kaihoisa, siis kaihinen, mutta viime aikoina olen lakannut myös kuulemasta kunnolla. Isäntäväki joutuu kutsumaan minua kovaan ääneen ennen kuin huomaan mitään. Ja kun olen nukkumassa saatan tulla yllätetyksi, jos minua lähestyy rymistelemättä.
Siksi onkin kätevää kun voin lenkillä ollessani aina tarkkailla mitä Sipin tarkat aistit näkevät ja kuulevat. Sitten vain reagoin samansuuntaisesti kun Sipi. Näppärää, vai mitä? Sipi siis toimii tavallaan minun kuulokoiranani, vaikkei mikään palveluskoira olekaan.