perjantai 25. syyskuuta 2020

12 vuotta!

Minä olen nyt täyttänyt 12 vuotta!

Juhlistin tätä iloista tapahtumaa kahtena päivänä. Varsinaisena synttäripäivänä kävin Sipin ja Nipsun kanssa Haunisten altaalla ulkoilemassa. Sää oli mitä kesäisin, vaikka on jo syyskuun loppu. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Kävimme Sipin kanssa kahlaamassa ja Nipsu piti meitä ihan hulluina.



Kävelimme koko altaan ympäri ja jaksoin ihan hyvin, kun pidimme rauhallista tahtia.



Välillä tietenkin pidimme valokuvaustaukoja.

Seuraavana päivänä jatkoimme juhlia Paimion luontopolulla Urpon ja Kärsän kanssa.
Luontopolku on tosi kiva ja monipuolinen. Olemme kävelleet sen monta kertaa, mutta aina löytyy uusia kivoja juttuja, joita emme ole ennen huomanneet.


Kuten aina, pidimme tauon laavulla. Minä en tosin malttanut lainkaan levätä, vaan tutkin ympäristöä ja koitin löytää jotain sopivaa suuhunpantavaa. En kyllä valitettavasti löytänyt mitään.



Tämä oli tosi kiva retki, ja minusta oli hauskaa, että minua juhlittiin. Ihmiset jopa lauloivat minulle onnittelulaulun metsässä!

Kelpaa olla 12-vuotias, kun jokainen päivä on yhtä juhlaa.

maanantai 21. syyskuuta 2020

Viikonloppu Seinäjoella

Teimme viikonloppuna reissun Seinäjoelle. Siellä en ollut ennen käynytkään, joten oli mielenkiintoista tutustua uuteen kaupunkiin. Ensin ajoimme autolla kauhean pitkän matkan. Kankaanpäässä pidimme pienen tauon ja lepuutimme lihaksia. Minusta tulee nykyään niin kankea kun olen pitkään autossa enkä pääse jaloittelemaan. 

Seinäjoella menimme ulkoilemaan ensiksi. Löysimme ihanan metsän, jossa teimme reippaan tunnin lenkin.

Sitten menimme hotelliin. Se oli aivan Lakeuden ristin lähellä ja saatoimme katsella sitä ikkunasta, koska koirapeti oli sijoitettu ikkunalle. Oikeasti nukuimme kyllä isäntäväen sängyssä.


Meille koirille oli hotellissa myös tervetulolahjaksi monta herkkutikkua. 

Vietimme illan huoneessa yksin, kun isäntäväki oli jossain humputtelemassa. Yöllä pääsimme pienelle lenkille läheiseen puistoon, ja sen ansiosta nukuimme aamulla melko pitkään.

Aamulenkillä kävimme katsomassa Lakeuden ristiä tarkemmin. Olihan se aika komea. 

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä uudestaan siellä kivassa metsässä ulkoilemassa, jotta jaksoimme matkustaa koko matkan takaisin kotiin. 

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Metsän antimet

Viime viikolla olimme metsässä samoilemassa ja etsimässä sieniä ja marjoja. Kävelimme rauhallisesti polkujen vieressä ja katselimme maahan, näkyisikö mättäillä poimittavaa. 
Minä hoksasinkin yhtäkkiä, että erään kannon päällä oli minulle hyvää välipalaa: omenapiirakkaa! Joltain oli varmaan jäänyt siihen metsäeväät, ehkä vahingossa. Minä hotkaisin äkkiä ison palan suuhuni ja nielaisin sen ennen kuin isäntäväki ehti kieltää. 
Tällä metsäreissulla oli eväät kohdillaan.

torstai 10. syyskuuta 2020

Kasvattajan leirillä

Viime viikonloppuna olimme jokavuotisella kasvattajan leirillä Savitaipaleella. Samassa paikassa leireilimme viime vuonna. Tänä vuonna oli vähän vähemmän osallistujia, noin 40 koiraa ja ehkä 15 ihmistä. 

Perjantaina saavuimme perille illalla melko myöhään ja kävimme heti moikkaamassa kaikki tutut ihmiset. Tietenkin kasvattaja Tiina oli paikalla, ja lisäksi monta muuta tuttua. Melkein kaikki koirat olivat mökeissä tai autoissa, jottei tulisi tappeluita tai muuta yleistä kaaosta. Tapasimme ainoastaan muutamia pentuja, ainakin Nuutin ja Källin. Leirillä oli myös siskoni Oikku ja Sipin sisko Pihka, mutta emme ehtineet tavata heitä.

Ihmiset menivät saunaan ja uimaan ja me koirat odottelimme mökissä. Meidän mökissä nukkui myös ystävämme Arman, mutta hän oli isossa häkissä jottei tulisi mitään hämminkiä. Yöksi häkin ovi avattiin ja saimme kaikki olla vapaana. Mitään ei silti sattunut, koska Arman pääsi aina häkkiinsä "turvaan" ja me tiesimme, että sinne emme menisi. 

Lauantaina kävimme Armanin kanssa aamukävelyllä ennen kuin muut heräsivät. Metsätiellä oli rauhallista lukuunottamatta hirvikärpäsiä. Emäntä on yrittänyt suojautua niiltä pukeutumalla huppariin, mutta ei se mitään auttanut. Niitä hirvikärpäsiä oli joka paikassa. 


Poseerasimme Armanin kanssa opaskyltin luona. 


Päivällä saimme kokeilla erilaisia aktiviteettejä. Sipi meni kokeilemaan rallitokoa! Se oli tosi jännää, vaikkei sen enempää Sipi kuin emäntäkään tiedä lajista mitään. Oli kuitenkin kiva kokeilla ja tutustua lajiin. 


Minä menin kokeilemaan taas leirimätsäreitä. Ja kuten aina, sijoituin tosi hyvin! 


Tässä näette leirimätsäreiden SIN2 BIS3 -koiran. Palkinnot eivät tulleet mukaan kuvaan, mutta sain ison kasan kaikkia herkkuja ja yhden uuden vinkulelun (jonka Sipi kylläkin takavarikoi kotona ja vingutti sitä koko ajan niin kauan kunnes emäntä laittoi sen kaappiin).
BIS-kehän muuten voitti Arman! Hänhän on niin komea, joten en ihmettele että hän voitti.

Toisena yönä Arman oli jo lähtenyt kotiin ja meidän mökkiin tulivat uudet kaverit. Emme tunteneet niitä ennestään, joten ne nukkuivat omissa tilavissa häkeissään, jotka oli peitetty niin ettemme edes nähneet toisiamme. Yö meni hyvin. Jotkut koirat tietenkin haukkuivat yöllä, kun kävivät tekemässä tarpeitaan tai muuten vaan riekkumassa. 

Kun lähdimme kotiin sunnuntaina, olimme aivan poikki. Paluumatka kesti noin 5 tuntia jonka käytimme tehokkaasti lepäämiseen. Silti olimme uupuneita vielä seuraavanakin päivänä. 

Kyllä leirillä on aina mukavaa! Ensi vuonna sitten uudestaan! 

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Normipäivät

 Viime aikoina emme ole tehneet mitään kovin erikoista. Olemme vain olleet kotona ja päivät ovat muistuttaneet toisiaan. Se sopii minulle oikein hyvin. On ihanaa vain makoilla kotona sohvalla ja jos käy hyvä tuuri, saan ylleni lämpimän lampaantaljan. Taljan alla saatan makoilla liikkumatta vaikka pari tuntia. Se on niin ihanaa, kun on lämmintä ja pehmeää.