Adventtikävelyllä

Olemme monena vuonna käyneet adventtikävelyllä Kangenmiekan kierroksella, mutta tänä vuonna päätimmekin lähteä Haunisten altaalle hieman pidennetylle lenkille. Kiersimme altaan lisäksi pari lisälenkkiä, joten koko retki kesti melkein puolitoista tuntia. Se oli aivan riittävästi minulle. Pari kertaa minä kompuroin ja kaaduin, koska maassa oli juurakkoa tai muita esteitä, joita en huomannut. 

Sipi on pidemmän aikaa kärsinyt kipeästä jalasta, jonka takia hän ontuu välillä. Vaiva tulee ja menee, eikä ontuminen yleensä kestä kuin pari päivää. Nyt se on kuitenkin kestänyt pidempään, ja sen takia Sipi sai eilen uuden hienon verkkoloimen. Sen pitäisi auttaa lihasten ja nivelten palautumiseen rasituksesta. Minäkin sain lainata loimea eilen ja on se kyllä mukava, kun se pitää lämpinänä. 

Viime aikoina isäntäväki on puhunut jostain oudosta asiasta, jota en meinaa uskoa todeksi: ilmeisesti minun laumani on kasvamassa! Meille on kai tulossa joku pieni pentu pian. Toivon, että se ei ole totta. 

Ensilumi!

Eilen aamulla herätessämme maahan oli satanut ensilumi. Emme olleet uskoa silmiämme, sillä minusta tuntuu että viime aikoina on vain satanut vettä ja ollut kurja sää. Minusta kaikkein kivointa on olla takapihalla ja touhuta rauhallisia pihajuttuja, mutta sateella ja pimeällä emme ole kauheasti päässyt pihalle. 

Eilen kuitenkin saimme olla ulkona ja nauttia hetken edes pienestä talvesta. 

Ikävä kyllä illalla tuli myrsky ja rankkasade, joka sulatti kaiken lumen. 

Sipin tallipäivä

Pitkästä aikaa Sipi pääsi käymään hevostallilla. Minutkin oli kutsuttu, mutta en jaksanut lähteä mukaan. Tallilla tuli heti vastaan saksanpaimenkoira Rudolf. Sipi empi vähän aluksi, mutta lopulta he hyväksyivät toisensa ja touhusivat vähän yhdessä. Leikkimisestä ei kuitenkaan tullut mitään, Rudolf oli vähän liian iso ja pelottava kaveri Sipille. 

Sipi pääsi Taku-hevosen kanssa pienelle kävelylenkille pimeälle metsätielle. Taku kulki taluttimessa kuten Sipikin, joten lenkki oli ihan rauhallinen. Sipi käyttäytyi hienosti, hän tietenkin tietää, ettei hevosen kanssa auta alkaa hermoilemaan, ettei vaan jää jalkoihin.

Tallilla parasta on tietenkin ihanat hajut ja hevosten herkut, joita löytyy tallin lattialta. Sipi kulkikin koko ajan kuono maassa ja imuroi kaikkea hyvää suuhunsa. 

Tallikissa Pulla oli satulahuoneessa nukkumassa eikä Sipi nähnyt sitä ollenkaan, mutta toinen tallikissa Maitokahvi tepasteli röyhkeästi tallin käytävillä. Sipi ei meinannut uskoa silmiään, kun kissa istahti keskelle lattiaa eikä tehnyt elettäkään väistääkseen. Onneksi välimatkaa oli sen verran, ettei kummankaan tarvinnut alkaa isottelemaan toiselle. Hetken päästä Sipi antoi kissan istua rauhassa ja keskittyi itse muihin asioihin. 

Kyllä tallipäivän jälkeen aina uni maistuu, kun on pää pyörällä hyvistä tuoksuista ja uusista kavereista. Minä nuuhkin Sipin hyvin tarkkaan, kun hän tuli kotiin. 

Haukkavuoren retki

Viikonloppuna kävimme retkeilemässä Pöytyän Haukkavuorella. Siellä on laajat ulkoilu- ja retkeilyalueet, jotka soveltuvat hyvin myös koirien päiväretkiksi. Isäntäväellä oli repuissa eväitä ja tulentekovälineet. Meillä oli yllä huomioliivit, koska meidän on hyvä erottua metsän eläimistä. 

Menomatkalla olimme aivan villejä. Tai no Sipi enimmäkseen. Hän riehui ja temmelsi aivan vauhkona, hyökkäili minun kimppuuni ja otti nopeita spurtteja polulla. Kun olimme edenneet vähän matkaa, hän rauhoittui hieman ja malttoi kävellä normaalimmin. 

Reitti oli hyvin merkitty eikä eksymisen vaaraa ollut. Tästä kohtaa käännyimme laavulle, joka oli retkemme kohde. Laavulla isäntäväki paistoi makkaraa ja saimme mekin tietysti osamme. Laavussa oli myös kiva pitää taukoa ja lepuuttaa tassuja. 

Sipi tosin käytti suuren osan tauosta vahtimiseen. Emme kuitenkaan nähneet muita kuin pari retkeilevää naista, jotka ohittivat laavun noin 50 metrin päästä. Muuten olimme aivan yksin, mikä oli tietenkin ihan kivaa. 

Pöytyällä asuu kuulemma myös susilauma, mutta emme nähneet siitä vilaustakaan. Peurojen jälkiä sen sijaan oli kauhean paljon. 

Palasimme samaa reittiä takaisin autolle. Minua alkoi jo vähän väsyttää, enkä olisi totta puhuen halunnut tehdä näin pitkää lenkkiä. Mutta kotona olin kuitenkin ihan onnellinen ja iloinen, että meillä oli niin hieno retkipäivä.  

Viikonloppu Valpperissa

Viime viikonloppuna olimme mökkeilemässä Valpperissa. Minä en ollut ennen käynyt siellä, eikä ollut Sipikään. Ensin tapasimme tilan kissan, joka ei arvostanut lainkaan sitä, että me tunkeuduimme hänen reviirille. Kissa meinasi käydä meidän päälle ihan oikeasti, mutta onneksi välikohtauksesta selvittiin ilman naarmuja. Kissa joutui sitten loppuajaksi navettaan ja me saimme olla pihalla vapaasti. Siellä oli myös hanhia ja muita isoja lintuja, mutta emme onneksi nähneet niitä läheltä. 

Iltapäivällä paikalle saapui myös vanha tuttumme Miska. Minä ja Miska emme oikein välitä toistemme seurasta, mutta minä olen jo sen ikäinen etten jaksa kohkata. Niinpä annoin Miskan vähän räyhätä ja kävelin vaan tyynesti tilaanteesta pois. Miska on kyllä siitä hauska kaveri, että meidän ei tarvitse juurikaan seurustella ja silti tiedämme toisistamme ihan riittävästi. 

Yöllä minä nukuin isäntäväen makuuhuoneen lattialla omassa pedissäni. Tosin lattiatilaa oli niin vähän, että oikeastaan sinne ei mahtunutkaan muuta kuin minun peti. Sipi nukkui isäntäväen sängyssä, mutta minä en jaksanut hypätä sinne. Yön aikana valuin omasta pedistäni lattialle sängyn alle, ja yhtäkkiä huomasin, että olen siellä ahtaassa tilassa enkä mahdu kääntämään kylkeä. Rupesin selvittelemään tilannetta kauhealla kolinalla ja lopulta isäntä heräsi ja auttoi minut pois sieltä takaisin omaan petiini. 

Aamulla kävimme vielä ulkoilemassa Miskan kanssa ja sitten pakkasimmekin tavarat ja lähdimme kotiin.