5-kuukautiskuulumiset

Huomenna minä täytän 5 kuukautta. Se on ihan hyvä ikä pienelle koiralle.
Tässä hieman uusia kuulumisia:

- Olen aloittanut koirakoulun. Käyn sunnuntaisin Raisiossa opiskelemassa koiranpennulle sopivia taitoja, kuten käskystä istumista ja maahanmenemistä, paikallaoloa, luopumista sekä muita hyödyllisiä juttuja. Meidän ryhmässä on vain kaksi muuta koirakkoa, joten tällaisina pandemia-aikoinakin voimme käydä hallilla treenaamassa. 

- Sisäsiisteysasia on huomattavasti paremmalla tolalla. Osaan jo melko hyvin pidättää tarpeitani ja enää vahinkoja sisälle sattuu muutaman kerran viikossa. Yleensä teen sisälle silloin kun olen yksin kotona tai jostain muusta syystä en saa isäntäväen huomiota, jos he esimerkiksi nukkuvat tai tekevät töitä keskittyneesti. 

- Olen siirtynyt syömään junior-ruokaa. Se maistuu melkolailla samalle kuin penturuoka, mutta saan sitä vain kolmesti päivässä! Se on minusta aivan liian vähän. Voisin syödä vaikka joka tunti.

- Alan näyttää aikuisemmalle päivä päivältä. Olen viime aikoina kasvattanut enimmäkseen korvia ja tassuja. Kasvamisen huono puoli on se, että minun petini on alkanut tuntua paljon pienemmälle kuin aikaisemmin. Onneksi sentään mahdun sinne vielä, ja Sipikin mahtuisi sinne jos hän haluaisi joskus tulla minun viereeni. Mutta ei hän halua. 

- Minulla on tosi hyvä itseluottamus, ja olenkin ajatellut isona ryhtyä laumanjohtajaksi. Luulen, että olisin siinä hommassa tosi hyvä. 

Ystäväni Urpo

Hyvä ystäväni ja idolini Urpo oli meillä käymässä eilen. Kärsä ei tällä kertaa tullut mukaan, sillä hän oli pilkkimässä. 

Vietimme Urpon kanssa mukavan päivän kotosalla. Isäntä vei Sipin ja minut ulkoilemaan ensin ja sen jälkeen Urpon yksityislenkille. Urpo sai olla huomion keskipisteenä ja isäntä teki Urpolle metsässä herkkujenetsintäleikin. Luulen, että se oli Urpostakin hauskaa.

Kun olimme kotona, minä olin koko ajan Urpon kimpussa. Seurasin häntä kaikkialle ja yritin koko ajan nuolla Urpon naamaa. Onneksi hän on leppoisa ja rento kaveri, joten hän kesti minun hellyydenosoitukset hienosti. 

Lahtikaupungin rullaluistelija

Villa-täti kertoi minulle, että Lahdessa on aina mukavaa. Niinpä päätin lähteä itse tarkistamaan millaista Lahdessa oikein on. Otin tietysti mukaani myös isäntäväen sekä Sipin, koska he ovat olleet Lahdessa ennenkin ja voivat näyttää minulle paikkoja. Myös matkustaminen on mukavampaa kun on seuraa autossa.

Lahteen on noin kolmen tunnin automatka. En ole aikaisemmin viettänyt autossa niin pitkiä aikoja, mutta matka meni aika leppoisasti. Pidimme tauon Hyvinkäällä Märkiön grillin parkkipaikalla. Grilli ei tietenkään ollut auki, mutta me painimme Sipin kanssa lumessa jäätävästä tuulesta välittämättä. Sitten me hyppäsimme takaisin auton kyytiin lämmittelemään ja matka jatkui.

Lahteen saavuttuani asetuin välittömästi taloksi. Tutkin rohkeasti kaikki paikat omin päin, yläkerran ja kellarin sekä makuuhuoneen, jonne en olisi saanut mennä. Enhän minä sitä voinut etukäteen muistaa, mutta muistutuksen jälkeen kyllä muistin. Kun vielä vesikupin ja oman pedin paikka olivat löytyneet saatoin todeta, että Villa ei puhunut palturia: Lahdessa on tosiaan mukavaa!

Illalla lähdimme tutustumaan nähtävyyksiin. Niihin lukeutuu tietenkin Lahden hiihtokeskus, kauppatori, radiomastot ja vesitorni. Kauppatorilla tapasin 12-vuotiaan terrieriherran, mutta se ei halunnut tutustua minuun. Lahtelaiset voivat kuulemma olla vähän äksyjä.

Tässä poseeraan Lahden kuuluisimman nähtävyyden eli hyppyrimäkien luona. Näin hyppääjiä harjoittelemassa ja totesin, että uskaltaisin minäkin, mutta ehkä ensin pienemmistä Karpalon mäistä.

Iltalenkillä kuljin vieraita katuja ja polkuja, mikä oli varsin uuvuttavaa, ja nukuinkin oikein hyvin vanhan puutalon yläkerrassa. Olin ensimmäistä yötä poissa kotoa sen jälkeen kun lähdin pentulaatikosta! 

Tässä kuvassa olemme tulossa Sipin kanssa alakertaan aamupalalle. Aamupalan jälkeen saimme maistaa siansylttyä eli aladoobia! Se maistui niin hyvältä, että melko varmasti tulen kylään uudestaankin.

Turkuun tutustumassa

Kävin tänään tutustumassa Turkuun. Kaipa minunkin on aika alkaa laajentamaan maailmankatsomustani. 

Ensimmäisenä kävelimme jokirantaa pitkin ja menimme Förin kyytiin. Se oli ihan helppoa eikä minua jännittänyt yhtään. Luin, että Villa-tätikin oli käynyt Förissä pienenä, joten sen takia minunkin piti. 

Förissä oli samalla kertaa kolme muutakin koiraa, joita pidin silmällä ja nekin käyttäytyivät hyvin.

Sen jälkeen kävelimme jokirantaa toiseen suuntaan. Ilma oli aika kylmä, joten päätimme palata autolle Myllysiltaa pitkin. Siinä kohtaa minä taas ihmettelin maisemia ja minusta otettiin valokuva. 

Menimme Hansakortteliin, jossa oli lämmintä ja kuivaa. Minä hurmasin kaikki ihmiset, vaikka siellä oli kyllä aika vähän porukkaa. Haluaisin vielä muistuttaa kaikkia turvaväleistä. Ne auttavat myös meitä koiranpentuja, kun opettelemme käyttäytymään uusissa paikoissa.

Treffit Latte-veljen kanssa

Eilen tapahtui jotain todella hauskaa! Menin isäntäväen kanssa autolla Raisioon ja siellä tapasin veljeni Laten. En ole nähnyt sisaruksiani lainkaan sen jälkeen, kun minut julmasti kaapattiin pentulaatikosta ja tuotiin uuteen laumaan. Kun näin veljeni eilen, olin onneni kukkuloilla!

Ensin me molemmat olimme hieman hämillämme ja mietimme, keitä oikein olemme. Hyvin pian selvisi, että siinä oli tosiaan veljeni! Aloitimme hirveät painit ja juoksimme niin vikkelästi, että kamera ei saanut meistä yhtään tarkkaa kuvaa. 

Latte on hieman isompi kuin minä ja hänellä on musta kirsu. Minä olen siro neito, mutta silti minusta lähtee aivan yhtä ärjy murina kuin veljestäni. Me riehuimme ja huusimme ja törmäilimme toisiimme, kunnes olimme aivan poikki. Sitten pidimme pienen tauon ja tauon jälkeen jatkoimme riehumista. 

Kyllä oli mukava ilta! Toivottavasti tapaamme pian uudestaan.

Urpon ja Kärsän vierailu

Viikonloppuna meillä oli hulinaa. Sunnuntaina heti aamusta pihaan kurvasi Urpo ja Kärsä omistajineen. Minä olen tavannut heidät ennenkin ja pidän erityisesti Kärsästä. Harmi, että Kärsä ei pidä minusta, vaan haukkuu aina kovaan ääneen kun lähestyn ja juoksee karkuun. Toivon, että meistä tulee kaverit myöhemmin kun kasvan hiukan. 

Minä jouduin kuvaan Urpon kanssa. 

Samanlainen kuva on otettu Villasta ja Urposta silloin kun Urpo oli minuakin pienempi pentu:

Urpo ja Kärsä viettivät meillä melkein koko päivän, mikä oli oikein kivaa. Olimme pihallakin, koska oli aika lämmintä. Ja kävimme myös pienellä metsälenkillä ja minusta oli jännää olla isolla porukalla liikkeellä. 

Sipin kanssa me aina joudumme istumaan jossain hyvässä paikassa ja poseeraamaan kameralle. En tiedä miksi.