Isäntäväki on nyt seuraillut minun touhujani jo kohta puoli vuotta. Hauskaa heillä on ainakin ollut, sillä minä olen pyrkinyt järjestämään vauhtia ja vaarallisia tilanteita jokaiseen päivään, ja joskus myös öiseen aikaan. Sen jälkeen kun Sipikin alkoi sietämään ja suvaitsemaan seuraani meistä on tullut oikein hyvät ystävät. Sipi on minulle hurjan kiltti ja sallii minun tehdä melkein mitä vain: hän murahtaa pelin poikki vain jos ylitän valtuuteni tosi rajusti leikin lomassa tai herkkuja jaettaessa. Useimpia toilailujani Sipi katsoo varpaiden läpi ja menee ilmoittamaan isäntäväelle ainoastaan kauheimmista kolttosistani. Minua sellainen kantelu ei haittaa ollenkaan, sillä saan myös isäntäväeltä anteeksi melkein kaiken, koska olen suloisista suloisin!
Lellikin asemani saattaa osin johtua myös siitä, että isäntäväellä on ikävä Villaa. Sipi tuntuu onneksi jo päässeen pahimmasta yli, mutta minä kuulemma muistutan isäntäväestä Villaa monessa suhteessa. Olen kuulemma luonteeltani paljon enemmän Villan kuin Sipin kaltainen. Olen vähän rauhallisempi ja pohtivampi, en aivan niin äänekäs, enkä ehkä aivan niin fiksu kuin Sipi. Lisäksi minulla on hassuja villamaisia tapoja, kuten märän ihon perusteellinen nuoleminen kuivaksi.
Liian aikaistahan se on vielä sanoa aivan varman päälle, millainen koira minusta vielä tulee, mutta minua ei haittaisi laisinkaan jos tulisin yhtä reippaaksi ja viisaaksi kuin Villa. Eikö jos nimeni Nukka vähän viittaa siihen suuntaan?
Onko koko ajan joku juhla? Siltä minusta tuntuu. Taas olimme Urpon ja Kärsän luona juhlimassa, tällä kertaa heidän emäntänsä synttäreitä. Olimme enimmäkseen sisällä, sillä ulkona oli sadesää.
Sitten menimme takaisin pihalle. Aloitimme kauheat matsit! Minä jäin alakynteen, koska olen porukan juniori ja pienin. Kärsä tuntuu vihdoin lämmenneen minulle ja varmasti hän myös nautti siitä, että hän ei olekaan enää se, jota isommat kurmoottaa. Minä nautin Kärsän huomiosta.
Lopulta lähdimme kuitenkin kotiin ja nukuin kuin tukki jo autossa.
Eilen pääsin käymään Koivuluodossa ensimmäistä kertaa. Olen kuullut juttuja, että siellä on rauhallista ja kivaa. Villa-täti ja Sipi ovat käyneet siellä monta kertaa.
Heti kun pääsimme perille ja auton takaluukku aukesi, Sipi säntäsi kohti rantaa ja yritti lähteä jahtaamaan peuraa. Yritykseksi se jäi, sillä Sipi oli niin tohkeissaan, että hän ei huomannut edessään olevaa isoa ojaa. Sipi hyppäsi suoraan haisevaan ojaan! Siihen tyssäsi peurajahti.
Näin kauniina Sipi oli ojan jälkeen:
Kun olimme kävelleet vähän aikaa, Sipi sai mennä mereen uimaan ja peseytymään. Ei hän ihan kokonaan tullut puhtaaksi, vaikka hän haki keppiä kaukaa rannasta kaksi kertaa.
Minä en kastanut edes tassuja. Hyi olkoon, uiminen näyttää todella kamalalle!
Koivuluodossa tuntui olevan lämpimämpi ja keväisempää kuin meidän kotiseudulla. Ikäväkseni minun turkissani käveli joku ötökkä, kuulemma punkki. Sen takia menimme kotimatkalla käymään apteekissa ja meidän kaulaan laitettiin jotkut valkoiset pannat, joita emme ota pois koko kesänä.
Myös Sipistä löytyi tänään pullea punkki, joka oli jo kiinnittynyt. Se näytti aika ällöttävälle.
