Paimion luontopolulla

Teimme eilen mukavan retken Paimion luontopolulle. Mukana olivat tietysti Urpo ja Kärsä, hehän ovat aina meidän kanssa siellä. Urpolla oli ollut vatsa kipeä monta päivää ja minä muistan, miten kurjaa se on. Minullakin oli vatsa tosi löysänä monta päivää tässä muutama viikko sitten, mutta sitten se vaan meni ohi kun sain lääkkeitä. 

Luontopolulla oli paljon porukkaa, kun oli pitkästä aikaa hyvä keli. 

Meillä oli meidän uudet valjaat ja flexit käytössä. 

Hetken sain kirmata vapaanakin, koska se on vaan niin ihanaa! Otan spurtteja ja juoksen eestaas hurjaa vauhtia.

Poseerasimme tietenkin samalla kivellä kuin ennenkin. 

Mörköikä

Illat ovat tosi pimeitä nykyään ja päivälläkin on monesti melkein hämärää, kun aurinko ei paista ollenkaan.

Minusta on vähän pelottavaa ulkoilla pimeässä. Jokainen tuulessa heiluva oksa tai maassa oleva roska on potentiaalinen uhka. Minä näen mörköjä joka puolella! Laitan silloin niskakarvat pystyyn ja kävelen oikein hitaasti päin uhkaavaa kohdetta. 

Jos mörkö on oikein pelottava, en uskalla lainkaan kävellä sitä kohti, vaan koitan liueta huomaamattomasti takavasemmalle. Näin kävi pari viikkoa sitten kun ohitimme erään talon, jonka pihassa oli kaksi isoa leijonapatsasta portinvartijoina. Pimeässä ne leijonat näyttivät aivan hirvittävän pelottavilta ja minä en meinannut uskaltaa ollenkaan kävellä niiden ohi. Onneksi Sipi oli mukana ja kävimme yhdessä toteamassa ne vaarattomiksi. 

Yksivuotissynttärit!

Täytän tänään vuoden. En muista kun synnyin, mutta taisin olla aika pieni silloin. Nyt olen kasvanut tosi isoksi ja osaan jo tehdä kaikenlaista, mitä en pienenä osannut. 
Esimerkiksi olen jo sisäsiisti, osaan olla kotona yksin rikkomatta paikkoja, osaan odottaa ruokaa nätisti (useimmiten), osaan istua ja tulla sivulle käskystä. Osaan kaikenlaista, eikä edes koko tämä blogi riitä kertomaan mitä kaikkea olen oppinut vuodessa. 

Minun syntymäpäiväni on mennyt mukavasti. Emäntä tosin teki ikävän tempun ja lähti pois kotoa koko päiväksi, vaikka on minun juhlat. Onneksi isäntä sentään on ollut kotona ja pitänyt meistä huolta.

Kävimme pitkällä lenkillä metsässä. Meidän lenkkireittimme on nyt suljettu, koska sinne rakennetaan uusia taloja. Tylsää. 

Taloista puheenollen, emäntä kertoi että syntymäpäivälahjaksi saan uuden kodin! Se on jo ostettu ja pian me muutamme sinne asumaan. Minä en oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta Sipi on muuttanut jo monesti ja hän kertoi, että se on aika stressaavaa, mutta lopulta ihan mukavaa kun on uusia ympäristöjä ja lenkkireittejä. 

Isäntä teki minulle synttäriruuaksi nakkiasetelman! Tällainen ensimmäinen syntymäpäivä minulla on ollut. 

Syntymäpäivän aatto

Huomenna on tärkeä ja jännittävä päivä: minä täytän vuoden! Kuvitella, että olen jo niin vanha. 

Eilen juhlistimme hiukan jo tulevaa juhlaa, kun Urpo ja Kärsä kävivät täällä. En ollut nähnyt heitä tosi pitkään aikaan ja oli niin kiva nähdä varsinkin Urpoa. Minä roikuin taas koko ajan Urpon perässä ja nuolin hänen suunpieliään ja mielistelin hänelle. Urpo on niin ihana. 

Sipi oli aivan hermona, kun tuli vieraita, eikä meinannut lopettaa haukkumista millään! Isännän piti oikein suuttua Sipille, jotta hän vaikeni. 

Huomiselle juhlapäivälle minulla ei ole sen kummempia odotuksia. Sain kuulemma lahjan jo etukäteen aiemmin tällä viikolla: uudet valjaat! Sipi sai myös uudet. Minulla on neonkeltaiset ja Sipillä vaaleansiniset. Ja myös Sipi sai oman flexitaluttimen. Nyt me kuljemme lenkillä aika hienosti, eikä flexissä ole tarvetta vetää remmi tiukalla koko ajan. 

Toivottavasti saan huomenna vielä jonkun lahjan. Tai edes jonkun hyvän herkkuaterian. 

Paras lenkkireitti Kullaanvuorella

Meidän parhaat lenkkipolut ovat Kullaanvuorella. Siellä on eri pituisia reittejä ja paljon eri reittivaihtoehtoja. 

Joskus käymme Kullaanvuorella monta kertaa viikossa, mutta välillä käy niin, ettemme ehdi sinne moneen viikkoon. Nyt oli taas sellainen vaihe, että edellisestä Kulliksen käynnistä oli mennyt tosi pitkä aika. Voi että me olimme iloisia, kun pääsimme sinne! Sipi oli silminnähden hyvällä tuulella ja minustakin oli ihanaa riekkua tuttuja reittejä. 

Tutkimme kaikki normaalit jutut, kuten tuttujen koirien ja muiden eläinten hajut, hyppäämme temppukivien päälle, odotamme emäntää kun hän tietyissä paikoissa aina poimii sieniä ja sitten tietyissä paikoissa meidät aina kytketään, koska lähistöllä on peurojen ruokintapaikka ja paljon peurojen hajuja. 

Kyllä minusta on ihanaa päästä Kullaanvuorelle ulkoilemaan niin usein kuin mahdollista. 

Huomasitte ehkä, että olen kuvassa ilman flexiä. Se johtuu siitä, että kuvaa varten minut vapautettiin. Muuten olen aika paljon edelleen flexissä valitettavasti. 

Uusi ystäväni Kumu

Meidän jengiin on liittynyt uusi kaveri nimeltä Kumu. Hän on vasta pentu, joten en saa kurmoottaa häntä vielä liikaa, mutta olemme lenkkeilleet yhdessä ja tulemme hyvin juttuun. Kumu käy meidän ja Nipsun kanssa joskus ulkoilemassa, jos emme mene liian pitkälle. Pennuthan eivät voi tehdä niin pitkiä lenkkejä kuin me aikuiset ja melkein aikuiset. Minäkin olen jo kohta aikuinen, kun täytän pian vuoden. 

Olimme jengikävelyllä Haunisten altaalla yhtenä päivänä ja Sipi ja minä meinasimme myös käydä uimassa. Vesi oli kyllä jo aika kylmää. 

Kumu ei halunnut tulla kahlaamaan, mutta sai kyllä hepuleita eikä hänestä saanut yhtään hyvää valokuvaa.