perjantai 26. marraskuuta 2021

Uudessa kodissa

Viime viikolla tapahtui jotain outoa. Isäntäväki alkoi kantaa autotallista muuttolaatikoita ja pakkasivat kaikki meidän tavarat niihin. Niitä laatikoita oli joka paikassa ja lopulta koko talo oli mullimallin, eikä mistään oikein päässyt edes kulkemaan. Viimeisenä iltana vanhassa kodissa melkein kaikki kulkureitit oli suljettu ja jouduimme kulkemaan outoja reittejä omille paikoillemme. Sipi oli aika stressaantunut, mutta minä vaan mielenkiinnolla seurasin tilannetta ja sopeuduin siihen. 

Muuttoaamuna Sipi ja minä menimme kylpyhuoneeseen odottelemaan. Kuulimme, kuinka ihmiset kantoivat tavaroita ja huonekaluja. Kun parin tunnin päästä pääsimme kylppäristä pois, koko talo oli aivan tyhjä! Kävelimme nopeasti pihalle ja painimme takapihalla vielä viimeisen kerran. 

Sitten hyppäsimme autoon ja ajoimme uuteen kotiin. Siellä menimme taas kylppäriin ja sillä välin ihmiset kantoivat kaikki tavarat ja huonekalut sisälle. 

Kyllä uusi koti oli aivan yhtä sekaisin kuin vanha, kun pääsimme tarkistamaan sen. Ihmettelin kovasti, miten voisimme asua täällä, kun tavaraa oli niin paljon ja tilaa niin vähän. 

Onneksi pääsimme lenkille ja reitit olivat jo vähän tuttuja, kun olimme käyneet täällä aiemmin syksyllä jo tutustumassa paikkoihin. 


Nyt olemme asuneet uudessa kodissa jo monta päivää ja olen viihtynyt tosi hyvin. Sipikin on rauhoittunut ja rentoutunut. Täällä uudessa kodissa meillä on koirapeti joka huoneessa! Se on tosi hyvä, niin voimme olla ihmisten seurana siellä missä he nyt sattuvat olemaan. 

Ikävämpi juttu on se, että emme saa olla pihalla vapaana lainkaan. Näin ikkunasta, että takapihalla käveli metsäkauriita yhtenä päivänä! Ja naapurin kissa on myös kekkuloinut meidän pihalla. 

maanantai 15. marraskuuta 2021

Sipi kurinpitäjänä

Minun elämässäni on kolme tärkeää asiaa: metsässä juokseminen (mieluiten vapaana), Sipi ja ruoka. Eniten pidän metsän eläinten jahtaamisesta. Se on kyllä nykyään tehty erittäin hankalaksi, kun en juurikaan saa olla vapaana ulkona.

Toisena listalla on Sipi, minun tärkein esikuvani elämässä. Kaikkein mieluiten haluan olla koko ajan siellä missä Sipikin on. Isäntäväelläkään ei ole niin väliä, kunhan saan olla Sipin kanssa.
Sipi yrittää välillä pitää minulle kuria. Ei siitä yleensä mitään tule, koska olen niin vietävän suloinen, ettei Sipikään voi olla minulle kauaa kärttyinen. Yleensä saan ottaa Sipiltä kepit ja pallot ilman sen suurempia neuvotteluja. Joskus Sipi kyllä suuttuu, jos vaikka härnään häntä liikaa. Silloin hän näyttää minulle hampaita ja pistää minut aivan matalaksi painamalla minut niskasta maahan. Melkein aina innostun sitä vaan, ja pian aloitammekin kauheat painit! Jos tilaa on, lähdemme juoksemaan isoa rinkiä ja vauhtia riittää. Minä otan pitkiä loikkia ja melkein lennän, ja Sipi jahtaa minua innoissaan.
Joskus Sipi kyllä suuttuu minulle ihan kunnolla, ja silloin minun on paras olla aivan litteänä lattiaa vasten liikkumatta ja laittaa korvat luimuun. Joskus käy niin, että minulta lirahtaa pissaakin. Sille en voi mitään, se on jäänne pentuajoilta. Mutta se toimii, koska jos päästän alistumispissan, Sipi ei enää ole vihainen ja antaa minun liikkua taas. 

Ja listalla kolmantena on ruoka. Minulla on aina nälkä, oikeasti ihan aina. Jos ei satu olemaan ruoka-aika, saatan syödä ulkona esimerkiksi ruohoa, hiekkaa, multaa tai oikeastaan mitä vain. 


perjantai 12. marraskuuta 2021

Tavallista parempi iltalenkki

Eilen illalla teimme parhaan iltalenkin aikoihin! Isäntäväki vei meidät autolla Raisioon ja kävelimme siellä Villan pentumaisemissa. Villa ja Rekku kävelivät siellä usein silloin, kun he olivat nuoria ja minua ja Sipiä ei vielä ollut olemassakaan. 
Kaikkein paras oli vielä edessä: isäntäväki vei meidät koirapuistoon! Minä en ollut koskaan ennen ollut koirapuistossa, joten se oli minulle erityisen hauskaa. Juuri samaan aikaan puistoon tuli mukava poikakoira, jonka kanssa aloitimme pienen alkujännityksen jälkeen hurjan takaa-ajoleikin. Ensin Sipi jahtasi sitä ja sitten minä jahtasin ja sitten se jahtasi meitä vuorotellen. Meillä oli tosi hauskaa! 
Juuri tässä puistossa Villakin kävi pienenä
En tiennytkään, että koirapuistot ovat näin hauskoja. Ehkä menen uudestaankin joskus. 

tiistai 2. marraskuuta 2021

Haunisten altaan lenkki

Sipi ja minä pääsimme tänään emännän kanssa käymään Haunisten altaalla. Siellä on aina tosi kivaa ja uskomatonta kyllä, löysimme taas uusia reittejä joita emme olleet ennen menneet. Kävimme mm. yhdessä pienessä saaressa, jonne nyt pääsi kävelemään kun oli sen verran kuivaa. 

Minä olin aivan riemuissani ja juoksentelin edestakaisin monta kertaa ja sain hepuleita. Juoksin yhtä kalliota ylös ja alas monta kertaa, ihan vaan siksi että se oli niin hauskaa. 

Tuli kylläkin pimeä tosi aikaisin ja jouduimme hieman kiirehtimään autolle. 

Onneksi ehdittiin kuitenkin nähdä upea auringonlasku ja kahlata rantavedessä.


maanantai 1. marraskuuta 2021

Yksivuotiskontrollissa

Olin tänään yksivuotiskontrollissa eläinlääkärissä. Siellä minun silmät, korvat ja suu tutkittiin. Eläinlääkäri myös kuunteli keuhkot ja tunnusteli vatsan. Kaikki oli kunnossa. Sain niskaani yksivuotisrokotukset, seuraavat onkin sitten vasta kolmen vuoden päästä. 

Kävin eläinlääkärissä myös vaa'alla ja se näytti 23,9 kiloa. Aivan sopivasti. Eläinlääkärikin sanoi, että olen hyvässä kunnossa. 

Lääkärin jälkeen menin emännän kanssa kahdestaan käymään Turun keskustassa pienellä iltakävelyllä. Se oli minusta tosi jännittävää! Paljon jännittävämpää kuin pimeässä metsässä käveleminen. 


Siellä oli tosi paljon kaikkia outoja hajuja, joita nuuhkin pitkään. Tapasin kaupunkilaiskoiria ja moikkailin kaikkia tosi reippaasti. Hurmasin samalla monta ihmistä pelkällä olemuksellani.

Kun tulimme kotiin, olin loppuillan aivan poikki. Koko reissu oli sen verran rankka, että minun piti saada levätä kunnolla.