Paimion koirametsässä

Isäntäväki on tehnyt kauheasti tylsiä kotihommia melkein joka ilta, joten he eivät ole ehtineet viettää aikaa meidän kanssa niin paljon kuin olisimme toivoneet.

Onneksi perjantaina vihdoin emäntä lähti meidän kanssa Paimioon koirametsään! Sinne tulivat myös Urpo ja Kärsä! 

Emme olleet aiemmin olleet koirametsässä, mutta se oli tosi kiva kokemus. Koirametsä on aidattu metsäalue, jonka voi vuokrata itselleen. Siellä koirat voivat olla vapaina ja nauttia metsästä ilman pelkoa karkaamisesta tai siitä, että joku tulee vastaan. 

Tältä se enimmäkseen näytti, kun me neljä olimme vapaina! Me vaan riehuimme ja painimme koko ajan. Välillä pojat pistivät minut matalaksi ja välillä me pistimme Kärsän matalaksi. 

Senioreja Urpoa ja Sipiä ei kukaan uskaltanut rökittää. 

Ihmiset tekivät tulet nuotiopaikalle ja paistoivat eväitä. Minä tulin vähän pitämään taukoa ja lämmittelemään. En kauaa ehtinyt tässä makoilla, kun piti taas lähteä juoksemaan. 

Saimme tietysti maistaa eväitä. Tässä odotamme maistiaisia. Kärsä ei jaksanut olla kärsivällinen. 

Kuva: M.N.

Jouduimme odottamaan tässä vaikka kuinka kauan, kun ihmiset ottivat meistä kuvia. 

Kuva: M.N.

Tässä Sipi tutkii Kärsän hampaita. 

Oli hauska päivä metsässä! Kotimatkalla olimme aivan naatteja ja nukuimme loppupäivän makeasti. 

Uusi aluevaltaus Suomen eteläisimmässä kolkassa

Täällä uuden kodin ympäristössä on vielä paljon tutkimattomia seutuja. Eilen menimme Hankoon, Suomen eteläisimpään kärkeen Tulliniemeen. 

Sää oli kurja ja sateinen, mutta oli silti hienoa olla meren ääressä. Kalliot olivat jäisiä ja liukkaita, joten emme menneet polkua ihan kokonaan. 

Sipin hymy ei hyydy, vaikka tihuttaa vaakasuoraan. 

Ehkä menemme sinne uudestaan joku kerta, kun on kivempi keli. 

Painit auringonnousussa

Aamulenkki oli pitkästä aikaa vähän erilainen kuin yleensä. Ensin tapasimme uuden ystävän, jota olimme aiemmin moikkailleet välimatkan päästä. Nyt pääsimme juttelemaan hänen kanssaan ja tervehtimään kunnolla. Kaveri osoittautui kivaksi pojaksi nimeltä Hugo. Luulen, että tulemme leikkimään hänen kanssaan jatkossa enemmänkin. Kuulemma meidän isännät tuntevat toisensa jo ennestään. 

Hugon jälkeen jatkoimme matkaa läheiselle pellolle ja saimme riehua hetken aikaa vapaina. Se oli erittäin hyvä aamuverryttely! 

Sipikin intoutui painimaan. Välillä Sipi näytti minulle nyrpeää naamaa, mutta tiedän, ettei hän koskaan ole minulle oikeasti vihainen. 

Jahtasimme toisiamme ja välillä annoin Sipin ottaa minut kiinni. Täytyyhän mummolle antaa vähän tasoitusta. 

Jahtaaminen on aina hauskaa!

Välillä pysähdyimme pitämään tuumaustaukoa. 

Ja sitten taas intouduimme painimaan. Olisimme voineet jatkaa tätä vielä vaikka kuinka kauan, mutta lopulta meidät kytkettiin ja jouduimme lähtemään kotiin aamupalalle.

Pakkaspäiviä

Uusi vuosi on alkanut talvisena. Meillä on aika paljon lunta tällä hetkellä ja joinakin päivinä on ollut kovia pakkasia. Onneksi se ei meitä haittaa, koska olemme arktisia eläimiä.

Ulkoilemme säässä kuin säässä ja erityisesti aurinkoisina päivinä on kiva reippailla. Isäntäväki on vienyt meidät kivoille reiteille tähän lähimaastoon ja vähän kauemmaskin.

Täällä on kyllä paljon tutkittavaa vielä, mutta eiköhän ne reitit pikkuhiljaa tule tutuiksi. Ja aina on hauska mennä uuteen paikkaan tutkimaan uusia polkuja. 

Vuodenvaihde

Vuosi vaihtui ja ihmiset pelkäsivät, miten me (ja varsinkin Sipi) selviämme rakettien paukuttelusta. 
Viime vuonna Sipi oli aika hermona ja stressaantunut paukkeesta. 

Päivällä kaikki oli vielä hyvin ja aurinko paistoi. 

Alkuillasta lähdimme syvälle metsään, missä ei varmasti kuuluisi paukuttelua. Suuntasimme Peikkometsään tutulle retkeilyreitille. Siellä ei toden totta ollut ketään ja saimme poltella nuotiota ihan rauhassa. Aurinko oli juuri laskenut ja alkoi olla pimeää. Järvi oli jäässä, mutta emme uskaltaneet mennä kovin pitkälle jäätä pitkin. 

Ilta eteni mukavasti laavulla. Ei ollut liian kylmä ja muutenkin oli sopiva keli. Odotimme tietenkin saavamme palat makkaraa, kuten tapana on ollut. Sipi asettui lämpimien pehmusteiden päälle hyviin kerjäysasemiin. 

Minä sen sijaan seikkailin laavun ympäristössä ja nautin siitä, että sain olla vapaana. Palasin aina takaisin tarkistamaan, joko makkarat olisivat valmiit. 

Lopulta odottaminen palkittiin ja saimme monta pientä palaa herkullista makkaraa.

Loppuillaksi menimme kotiin, eikä meidän tarvinnut enää sinä päivänä lähteä ulos. Olimme aika väsyneitä monen tunnin retkeilystä. 

Sipiä vähän hermostutti kun keskiyö lähestyi ja alkoi paukkua kovemmin. Hän meni kylpyhuoneeseen turvaan. 
Minä sen sijaan katselin ikkunasta naapureita ja ohikulkijoita ja taivaalle lentäviä raketteja. Ihan viihdyttävä show minun mielestäni. 

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!