Valkoisia totuuksia

"Good Power"

2012-01-29T13:00:00.001+02:00

Olen päättänyt ryhtyä hyväksi! En ole enää lainkaan paha. Esimerkiksi yhtenä päivänä kun olimme yksin kotona, oli joltain pudonnut keskelle eteisen lattiaa pussillinen Froliceja. Minä vain katsoin ja haistelin pussia, mutta en ottanut sieltä yhtäkään. Olen niin hyvä. Kun emäntä tuli kotiin illalla, me saimme makupalat kiitokseksi siitä, että olemme niin hyviä.
Täten lupaan olla jatkossakin hyvä, enkä enää lainkaan paha. (Paitsi ehkä välillä, jos on pakko. Jos esimerkiksi Rekun kylkeen ei ole kukaan juossut moneen minuuttiin, saatan tehdä sen.)
Olen myös siunannut taas. Urpo oli meillä viime viikonloppuna ja minun oli aivan pakko siunata hänet osaksi faniklubiani.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

2012-01-22T10:41:00.001+02:00

Vuosi on alkanut kiireisissä merkeissä. Olen matkustellut ja hoitanut kaikenlaisia asioita. Viime viikonloppuna olimme Kuusankoskella, jossa tutustuin uuteen kaveriin nimeltään Milla. Meillä oli hauskaa, sillä Milla oli vasta pieni pentu ja minä sain taas määräillä mielin määrin. Sitten menimme Lahteen ja siellä oli vanha tuttuni Miska. Rekku ja Miska eivät pidä toisistaan ja sen takia heitä pidettiin erillään. Sunnuntaina kävimme isännän kanssa kävelemässä Messilässä ja Tiirismaalla syvässä pehmeässä lumessa parin tunnin lenkin ja olimme aivan poikki koko konkkaronkka sen jälkeen.

Maanantaina kävin emännän kanssa kirjastolla äänestysreissulla ja sen jälkeen Vettorissa punnittavana. Vaaka näytti 28,2 kg, mikä lienee aivan sopiva paino minunlaiselleni aikuiselle naiselle.

Eilen illalla tapahtui taas jotain hauskaa: iltalenkin jälkeen meille tuli yökylään Urpo! Urpon vatsa oli ollut vähän kipeä päivällä ja minun kummitätini ei halunnut jättää häntä yksin kotiin koko yöksi. (Urpon isäntäväellä on joskus yötöitä.) Meillä meni yö oikein hyvin täällä, Urpon vatsanpurut eivät valvottaneet ainakaaan minua eikä meidän isäntäväkeä, joten toivotaan, että Urpo on jo kunnossa. Aamulla leikimme ulkona ja sisällä monta tuntia.

Minusta on ihanaa, kun on taas talvi ja lumet maassa. Rekun kanssa on otettava vähintään yksi painimatsi jokaisella lenkillä. Silloin kaadun tahallani lumeen ja kierähdän ympäri.

Tiskitarkastaja

2012-01-09T18:38:00.002+02:00

Aina kun isäntäväki on syönyt ja laittaa astioita tiskikoneeseen, minä tulen varmuuden vuoksi tarkastamaan että kaikki lautaset ovat riittävän puhtaita tiskikoneeseen laitettavaksi. Myös ruokailuvälineiden puhtaus tulee tarkastaa. Jos välineet eivät ole riittävän puhtaita tiskikonetta varten, tarjoudun mielelläni suorittamaan pikaisen esipesun. Paitsi jos isäntäväki on juuri syönyt jotain epäilyttävän tuoksuista - silloin tarkastan varmuuden vuoksi koneeseen aiemmin laitettujen astioiden puhtauden. Puhtaus on puoli ruokaa.

Myrskyn tuhoja

2011-12-29T09:51:00.002+02:00

Meilläkin riehui tapaninpäivänä myrsky. Onneksi olimme sisällä melkein koko päivän, sillä metsässä oli kaatunut paljon puita ja siellä ei olisi kuulemma ollut turvallista. Eilen kävimme katsomassa myrskyn tuhoja lähialueilla.

Meidän täytyy nyt vähän muuttaa reittejä metsässä, sillä polun päälle on kaatunut paljon puita eikä siellä pääse enää kävelemään samoja reittejä. Tai kyllähän minä tietysti mahtuisin puikkelehtimaan runkojen yli ja ali ja välistä, mutta ihmiset on niin kömpelöitä.

Pahaa joulua

2011-12-24T11:31:00.002+02:00

Olen tällä viikolla tehnyt kaikenlaista hauskaa. Sunnuntaina olin Kaarinassa tapaamassa veljeäni Everiä sekä Hallia. Aluksi minä tietysti pistin Everin ojennukseen rähisemällä hänelle aivan suotta. Hän onneksi on lauhkea tapaus, ja tämän pienen välikohtauksen jälkeen meillä olikin ihan kivaa. Hallin kanssa myös leikin jahtaamisleikkiä useamman kerran.

Koska koko treffien ajan satoi ihan kaatamalla vettä, emme viipyneet kovin kauaa.

Kotona minua odotti kuitenkin seuraava yllätys: Bertta tuli meille! Alkuhässäkän jälkeen rupesimme kaikki nukkumaan. Minua väsytti jo ihan oikeasti. Mutta kovin pitkään en ehtinyt loikoilla, kun Urpo liittyi seuraamme! Urpon kanssa piti tietysti painia ja riehua ihan vallattomasti. Bertta ja Rekku vain katsoivat toisiaan sen näköisinä, että pitäisiköhän tuohon puuttua vai ei. Onneksi he antoivat meidän leikkiä.

Tällä viikolla olen myös käynyt töissä. Eilen olin joulun kunniaksi isännän kanssa hänen työpaikallaan koko työpäivän. Minä hurmasin koko päivän työihmisiä. Kävin erään työkaverin kanssa pihalla tupakkatauolla ihan ilman isäntää! Isännän mielestä en olisi saanut maistaa joulupiparia, maistoin kuitenkin erään toisen mukavan työkaverin joulupiparista palasen, kun isäntä katsoi muualle.

Tänään on jouluaatto ja kohta Urpo tulee meille joulun viettoon. Sitä ennen käymme kävelyllä Karevansuolla.

Toivotan kaikille blogini lukijoille mahdollisimman pahaa ja villiä joulua (niin totta kuin nimeni on Safe Keeper's Evil Power eli Villa)!

Villis villitsee

2011-12-15T21:47:00.003+02:00

Kuten tiedätte, minulla riittää paljon faneja. Olen erittäin suosittu sekä oikeassa elämässä että virtuaalimaailmassa. Nyt se on huomattu myös laajemmin kotikaupungissani.
Raisio tiedottaa -lehti otsikoi etusivullaan viimeisimmässä numerossa näin:

Ehkä minun olisi syytä perustaa fanikerho, jotta kaikki halukkaat voisivat fanittaa minua. Tällä hetkellähän fanilaumaani kuuluu paitsi isäntäväki, myös Rekku, Urpo, Bertta sekä ystäväni lähialueella: Emma, Tyyne, Roni, Santtu, naapurin mopsit sekä monet muut, joiden nimiä en nyt muista.

Hotellissa

2011-12-11T23:14:00.003+02:00

Isäntäväki lähti jonnekin reissuun muutamaksi päiväksi, joten me pääsimme Rekun kanssa koirahotelliin! Hotelli on nimeltään Pia's Dreamdogs ja sijaitsee Piikkiössä. Meillä oli oma huone, uusia leluja ja saimme ulkoilla vapaana metsässä monta kertaa päivässä. Kun kaiken lisäksi viime viikolla satoi lunta voi vain todeta, että hotelliloma silloin tällöin pitää mielen virkeänä. Voit käydä katsomalla lomakuviamme Dreamdogsin Facebook-sivuilta.

Eläinkokeita

2011-11-30T19:07:00.002+02:00

Rakkaat blogini lukijat! Muistanette, että minulla on joskus nuorempana ollut paha tapa pureskella mattoja. Tästä johtuen isäntäväellä on ollut tapana rullata olohuoneen iso matto rullalle joka kerta kun minä jään yksin tai Rekun kanssa kahdestaan kotiin. Tällä he ovat arvatenkin pyrkineet siihen, että minulle ei vahingossakaan tulisi kiusausta pureskella mattoa. Keino on toistaiseksi tepsinyt.

Nyt isäntäväki on kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että olen jo kyllin vanha ja kypsä vastustamaan moisia mielitekoja ja mattojen houkutuksia. He ovat jo useampana päivänä jättäneet maton paikalleen, vaikka olemme joutuneet olemaan koko pitkän syyspäivän yksin kotona. He ovat kutsuneet näitä päiviä "eläinkokeiksi". Minä olen läpäissyt kaikki eläinkokeet puhtain paperein, sillä en ole langennut kiusaukseen! Totta puhuen enää edes tarkalleen muista, miksi maton pureskeleminen olikaan niin mukavaa. Täten lupaan, että en aio enää koskaan pureskella mattoa, ainakaan ilman lupaa.

Reenit

2011-11-21T17:45:00.001+02:00

Kävin eilen taas esittelemässä taitojani tottelevaisuuskentällä. Tällä kertaa Urpo ei ollut mukana, mutta minulla oli silti ihan hauskaa. Harjoittelimme seuraamista ja liikkeestä istumista. Minä kyllä pidän enemmän liikkeestä maahanmenosta, joten tarjosinkin enimmäkseen sitä ja ihan ilman erillistä käskyä.
Luoksetulo meni myös ihan kivasti. Unohdin että minulla oli treenipanta (eli ketju) kaulassa ja heilautin päätäni niin vauhdikkaasti, että panta lensi huitsin nevadaan. Kyllä se onneksi sitten löytyi.

Emäntä on hyvin tyytyväinen minun treeneihini, mutta ihmettelen vaan että koskahan me alamme tehdä niitä oikeita treenejä... Perusjuttujenhan pitäisi olla jo hallussa.

Reissussa

2011-11-14T19:50:00.001+02:00

Eilen tapasin kasvattajani pikaisesti kun olin emännän kanssa reissussa. Minusta se kasvattaja haisi epäilyttävän paljon koiranpennulta. Emännässäkin oli sitä pennun hajua. Todella epäilyttävää!
Kävin myös tapaamassa veljeäni Everiä hänen kotitontillaan, mutta minulla oli kurja päivä enkä yhtään jaksanut sitä. Kiukuttelin Everille ja haastoin riitaa. Aika noloa näin jälkikäteen ajateltuna.
Tapasin myös Hallin, mutta hän taas oli niin pelottava, että en uskaltanut juuri katsoa Hallia päinkään ja kiljahtelin aina kun Halli yritti lähestyä minua.

Pakkasyö

2011-11-11T08:52:00.002+02:00

Toissapäivänä oli ensimmäistä kertaa pakkasta illalla. Lämpötila oli vain muutaman asteen miinuksella, mutta vesipisarat jäätyivät jo puiden oksille. Maassa ruoho ja kuolleet lehdet olivat valkoiset kuurasta ja ne rapisivat hauskasti tassujen alla. Pidän kaikista vuodenajoista, mutta talvesta ja pakkasesta minä pidän erityisen paljon, varsinkin kun lähiaikoina varmasti sataa LUNTA! Sitä odotan innolla. Pakkasella kaikki hajujäljet tulevat paremmin esiin. Rekkukin on pakkasella pirteämpi ja lähtee helpommin leikkiin mukaan. Eikä minua haittaa vaikka tassuja ja korvia vähän palelisikin, kun iltalenkin päätteeksi pääsen sisään lempipaikalleni matolle, siihen sohvan päätyyn loikoilemaan.

Vauhtiviikonloppu

2011-11-02T10:16:00.004+02:00

Viime viikonloppuna meillä riitti vauhdikkaita tilanteita.

Lauantaina olimme koko päivän yhden pikkupojan paimennettavina.

Se oli aika stressaavaa. Purimme stressiä riehumalla pihalla kauheasti.

Metsälenkillä kiven päältä löytyi iso pääkallo. Se oli erittäin epäilyttävä!

Sunnuntaina kävin Urpon kanssa koirakoulussa Haunisissa. Minut pistettiin penturyhmään ja sainkin siellä esittää muille miten seurataan nätisti ohjaajaa.

Koirakoulun jälkeen kävimme Haunisten altaalla. Minä vaan pulahdin altaaseen tietämättä, että siellä ei koirat saa uida. Urpo tuli myös veteen. Mutta ei kerrota kenellekään.

Jänis!

2011-10-19T20:03:00.003+03:00

Tänään iltapäivälenkillä sain vainun jäniksestä. Ensin sinkoilin sinne, tänne ja tuonne kuono maassa kiinni, kun piti varmistaa, että minnepäin jänis oli viimeksi mennyt. Sitten jänis lähti juoksemaan, aivan kuononi edestä! Melkein säikähdin itsekin kun se ampaisi liikkeelle, mutta lähdin välittömästi perään minkä tassuista pääsin. Jänis oli niin hölmö, että se lähti juoksemaan hiekkakentän poikki, ja keskellä kenttää minä MELKEIN sain sen kiinni. Vingahtelin juostessani, koska yritin niin kovasti päästä kovempaa, ja kovin kovaa minä kyllä pääsinkin. Sitten jänis suuntasi mäkeä ylös ja pensaikkoon, enkä enää pysynyt sen perässä. Kun jänis oli päässyt minulta karkuun juoksin HETI takaisin isännän luo, missä sain kehuja ja herkkupalan. Minua varmaankin kehuttiin jäniksen jahtaamisesta, ei luoksetulosta - ainakin luulen niin.

Kavereiden kanssa lenkillä

2011-10-18T12:21:00.005+03:00

Kävin tänään ulkoilemassa Haunisten altaalla Rekun, Bertan ja Urpon kanssa. Urpo parka on vielä niin säälittävä rukka, että sai koko ajan huutia meiltä vanhemmilta. Minä tietysti etunenässä olin ojentamassa Urpoa, kun kerrankin en ollut porukan nuorin.

On Urpo jo seitsemänkuukautinen, mutta kuitenkin ihan kakara vielä. Hän jaksoi juosta ihan täysillä koko lenkin, vaikka meiltä muilta alkoi jo loppumatkasta vähän puhti loppua. Bertta ja Rekku varsinkin himmasivat vauhtia heti alkuriehan jälkeen.

Minusta on kivaa, kun joku jaksaa riehua!

Vaikka sitten tietysti joudun muistuttamaan, kuka määrää.

Välillä me vain tuijotimme toisiamme ja otimme mittaa henkisestä kantista.

Pakollinen poseerauskuva. Urpoa ei huolittu isojen joukkoon.

Ehkä Urpo ajatteli hieman kokeilla rohkeuttaan, kun meni varastamaan keppiä Rekun suusta. Yleensä ainoastaan minä pystyn siihen, ja niin tälläkin kertaa. Urpo joutui luopumaan ajatuksesta, kun Rekku vähän murahti.

Hellänä

2011-10-16T20:08:00.003+03:00

Tänään minulla on ollut hoivavietti korkealla. Ensiksi pesin aamurähmät pois Rekun molemmista silmistä hyvin huolellisesti. Sitten nuolin isännän tukan jakaukselle kun hän yritti lukea lehteä lattialla ja pesinpä siinä samalla myös hänen naamansa. Lenkille lähtiessämme nuolin kuratahrat pois emännän ulkoiluhousuista. Eihän sitä nyt sunnuntaina voi kuraisissa housuissa ulos lähteä!

Synttäreillä

2011-10-10T18:29:00.004+03:00

Paras kaverini ja "isoveljeni" Rekku täytti myös vuosia äskettäin. Rekun synttäreitä juhlimme Kuhankuonon retkeilyreitistön Töykkälän laavulla, jossa riitti ohjelmaa ja herkkuja. Saimme pureskella siankorvia ja noutaa Rekun lahjaksi saamaa solmulelua suosta monta kertaa. Sade ei haitannut ja lähdimme kotiin vasta hämärän tullen.

Noudimme narulelun yhtä monta kertaa kuin synttärivieraat jaksoivat sen heittää.

Seuraavana päivänä menimme emännän kanssa kävelemään tutun luontopolun. Vaikka eilisten juhlien rasitukset tuntuivat vielä tassuissa, onnistuimme sentään viivyttämään kotiinpaluuta painimalla hieman.

Rekku olisi hyvä teline pukkihyppelyyn jos se ymmärtäisi pysyä paikallaan.

Harmi vain että Rekku pujahtaa aina sivulle kun olen pääsemässä kunnolla niskan päälle.

Painileikkimme on aina vain leikkiä, oikeasti olemme parhaita kavereita.

Syksy tuoksuu erilaiselta kuin mikään muu vuodenaika.

Täti

2011-10-02T17:34:00.002+03:00

Minusta tuli eilen täti, kun siskoni Oikku synnytti 12 (!!!) pentua. Valtavan kokoisesta masusta tuli 9 uros- ja 3 narttupentua. Täytyy vaan todeta, että siinä riittää siskolla hoitamista ja vilskettä joksikin aikaa. Onnittelut perheenlisäyksestä!

Lihotuskuurilla

2011-10-01T15:28:00.000+03:00

Muutama viikko sitten leirillä kasvattajani tuumasi, että olen vähän liian hoikka. Niinpä isäntäväki alkoi tarjoilemaan minulla energiapitoisempaa nappulaa. Aluksi sain sitä vain päivälliseksi, mutta koska siedin sitä niin hyvin (vatsa meni vain vähän kovalle aluksi) ja se maistuikin hyvältä (en nirsoillut yhtään), saan energianappuloita nykyään myös aamupalaksi. Lisäenergia uudessa ruoassa muodostuu suuremmasta osuudesta rasvaa ja proteiineja, joten eiköhän minulla kohta ala massa kasvaa.

Kolme vuotta!

2011-09-22T14:48:00.002+03:00

Tänään on tarkalleen kolme vuotta siitä, kun ilmestyin maailmaan kaikkien elämää sulostuttamaan. Kolme vuotta on mennyt hurjan nopeasti. Tuntuu siltä kuin vasta ihan vähän aikaa sitten olisin ollut pieni pentu, joka ei osannut vielä yhtään mitään paitsi hurmata kaikki vastaantulijat. Nykyään osaan jo yhtä ja toista eikä hurmaavuuteni ei ole vuosien varrella kadonnut minnekään, mutta pennuksi minua ei taida enää oikein voida kutsua.

Riehakkaat onnentoivotukset kaikille sisaruksille ympäri Suomea ja Ruotsia, eli Oikulle, Onnille, Daikille, Everille ja Assille!!!

Suohullu

2011-09-16T23:19:00.002+03:00

Tänään isäntä vei minut ja Rekun taas vähän pidemmälle lenkille. Kävelimme n. 19 kilometrin lenkin Vaskijärven luonnonpuistossa ja sen lähimaastoissa. Kesken lenkin kävimme ruskeavetisessä ojassa uimassa. Oja olikin syvempi kuin miltä se näytti joten kastuimme molemmat haisevaan suoveteen kaulaa myöten. Sen jälkeen suohulluus valtasi minut. Aloin juoksemaan ympyrää ja hyppimään edestakaisin. Hetkeä myöhemmin hepuli tarttui Rekkuunkin ja hän alkoi juoksemaan ympäriinsä. Onneksi suohulluuskohtaus meni melko nopeasti ohi niin että meille jäi vielä voimia kävellä takaisin autolle.

Kasvattajan leirillä

2011-09-12T21:38:00.016+03:00

Viime viikonloppuna menimme kasvattajani Safe Guardian's kennelin leirille. Se on tarkoitettu vain valkoisillepaimenkoirille, joten Rekku ei päässyt mukaan. (Rekku pääsi sen sijaan hoitopaikkaan joka on hänen mielestä paljon kivempi kuin leiri , ja sitäpaitsi viime vuonna leirillä vieraili muitakin koiria kuin valkkareita, joten ei se niin tarkkaa taida olla.)

Leirillä oli huippuhauskaa! Meitä oli yhteensä 17 valkoistapaimenkoiraa. Tapasin paljon tuttuja, mm. emäni Minton, sisarukseni Oikun ja Daikin, Rontin, Biten, Chilin ja monta muuta kaveria. Ehkäpä hauskinta oli kuitenkin tavata vanha kaverini Rafu, sillä hänen kanssa leikkiessäni en malttanut olla kiljahtelematta toistuvasti.

Vaikka tuttujen tapaaminen, leikki ja riehuminen veivät suurimman osan ajasta, oli leirillä järjestetty monenlaista muutakin ohjelmaa: pääsin valokuvaukseen, tottelevaisuusharjoituksiin ja näyttelyharjoituksiin. Näyttelyharjoitus, josta käytettiin nimeä "mätsäri" (eli Match Show) meni minulta niin hyvin, että voitin koko näyttelyn! Sain merkiksi kauneudestani asiaankuuluvan pokaalin ja BIS-ruusukkeen (Best In Show), joka on nyt kiinnitetty häkkiini sinisen nauhan viereen. Hauskanpidon ja treenaamisen lisäksi sain leirillä myös uida Keravanjärvessä ja syödä hyvin (mm. makkaraa, spagettikastiketta ja vanilijakiisseliä!)

Kiitokset kasvattajalle hyvin järjestetystä ja huippuhauskasta leiristä! Tässä muutamia tuokiokuvia viikonlopun ajalta:

Jälleennäkemisen riemua kavereiden kanssa. Miksi minä jään yleensä aina aluksi alakynteen?

Rontille on parasta varmuuden vuoksi mielistellä vähän myöhäisemmässäkin vaiheessa.

Muistatkos minua Minto-emä? Olen se pinkkiä pantaa käyttänyt pentu sieltä pentulaatikosta.

Rafu bongasi minut sviittinsä ikkunasta. (Hän ei päässyt minua heti tervehtimään, kun pihalla oli muita uroksia vapaana.)

Nyt on sinun vuorosi ajaa minua takaa, Rafu!

Takaa-ajon jälkeen vaihdoimme Rafun kanssa kuulumiset

Emäntä ohjasi minua mätsärikehässä.

Tällä kertaa tuomari arvioi minut kaikkein sievimmäksi valkkariksi!

Tässä treenaan seuraamista isännän kanssa. Kyllä se kohta oppii seuraamaan minua!

Majoituksessa päätin omin luvin mennä sänkyyn nukkumaan. Aluksi isäntä komensi minut omaan häkkiin, mutta hän luovutti kolmannen kerran jälkeen.

Tässä poseeraamme kaikki kiltisti ryhmäkuvassa. Tai yritämme poseerata, sillä ei ole niin helppoa saada seitsemäätoista koiraa pysymään paikallaan ja katsomaan samaan suuntaan.

Kolmen päivän lenkki

2011-08-17T18:30:00.002+03:00

Nyt väsyttää. Palasimme juuri isännän ja Rekun kanssa kolmen päivän lenkiltä. Saimme maanantaina autokyydin Pöytyälle, mistä kävelimme koko matkan kotiin Raisioon. Matkalla yövyimme kahdella eri laavulla. Kävelimme arviolta n. 50 kilometriä (tosin osan matkasta myös juoksimme, loikimme ja uimme). Välillä satoi rankasti mutta toisinaan paistoi. Yölläkin oli välillä kuutamo ja välillä sumua. Reitin varrella minä säntäilin erilaisten jälkien perässä ja pörhistelin oudoille esineille. Toisena yönä nostin kamalan mekkalan kun metsästä kuului jotain epäilyttävää, vaikka eihän siellä oikeasti mitään ollut. Kolmen päivän lenkki oli niin hauska, että loppumatkasta jaksoimme Rekun kanssa vain kulkea jonossa isännän perässä. Nyt menen omaan häkkiin enkä lähde vähän aikaan ulos ollenkaan.

Kesäpainit

2011-08-13T19:10:00.001+03:00

Keskiviikkona olimme isäntäväen mukana hoitamassa asioita isännän työpaikalla. Meistä oli aika tylsää odotella auton luona, joten päätimme taas pistää pystyyn pienet kesäpainit. Ainahan paini piristää päivää!

Koivuluodossa sunnuntailenkillä

2011-07-31T16:42:00.011+03:00

Sunnuntaipäivän kunniaksi päätimmme lähteä Koivuluotoon. Siellä isäntä ja emäntä vain poimivat vadelmia. Se oli meidän mielestä niin tappavan tylsää puuhaa, että aloimme painimaan.

Poljen sinut niittyyn, Rekku. Painu sinne vaan heinän sekaan!

Ja pysykin siellä. Ei mitään asiaa ylös.

Apua, nyt se nousee! Kylläpäs Rekku kiivastuikin pienestä pomotuksesta.

Huh, nyt saa kyllä riittää painiminen. Jätetään nuo kaksi rypemään vadelmapensaissa ja lähdetään rantaan.

Rekku kysyi minulta jaksaisinko uida vastarannalle asti. Vastasin että tietysti jaksaisin, ja vielä paljon nopeammin kuin hän!

Uinnin jälkeen minä haastoin Rekun nousemaan kiven päälle kuivattelemaan. Yllätyksekseni Rekku pääsi ylös jopa ketterämmin kuin minä, mutta ei meinannut uskaltaa tulla alas!

Ai niin, isäntä piilotti tulomatkalla tennispallon tien viereen. Mutta minä muistan TARKALLEEN minne se jäi!

Pitkällä lenkillä

2011-07-27T13:26:00.002+03:00

Kävimme eilen isännän ja Rekun kanssa vähän pidemmällä lenkillä. Lähdimme kotoa liikkeelle puolen päivän jälkeen ja kävelimme metsäpolkuja Raision, Maskun ja Ruskon takamailla yli neljä tuntia. Isäntä käveli noin 20 kilometriä, mutta me säntäilimme Rekun kanssa tietysti paljon enemmän. Ja uimme, ainakin kolme kertaa! Uimalenkkien ansioista jaksoimme reippaasti koko matkan, vaikka välillä olikin todella kuuma. Rekku löysi tennispallon, jonka minä tietenkin pian varastin. Lenkin lopuksi poimimme reilun kasan kanttarelleja ja sitten emäntä tuli meitä vastaan. Illalla ruoka ja uni maistuivat.

Rauhoita häntä

2011-07-18T10:09:00.005+03:00

Turun kaupunki on antanut viralliset ohjeet pelastuskoirille. Niissä sanotaan, että kun koira näkee pelastettavan henkilön, on kiireellisintä aivan ensiksi keskeyttää hännän heiluttaminen. (Mikäli hädässä olevasta on vasta kuulo- tai hajuhavainto, on hännän heilutus edelleen sallittua.) Ohje on oikeastaan varsin järkevä, sillä jos pelastuskoiran häntä heiluu kiivaasti pelastettava henkilö saattaa luulla, että pelastuskoira on iloinen toisen pulassa olemisesta. Muistakaa siis varsinkin kaikki vesipelastuskoirat ja muutkin veden äärellä viihtyvät hännälliset, että hädässä olevan nähdessänne on ensimmäinen tehtävänne rauhoittaa häntä.

Vihreä pullo

2011-07-12T13:34:00.003+03:00

Eilen aamulenkillä näin kadulla vihreän muovipullon. En tiennyt aivan tarkalleen mitä se aikoi, joten varmuuden vuoksi nostin KAIKKI karvat pystyyn ja haukuin koko pullon aivan matalaksi. Jossain välissä enemmänkin ulvoin kuin haukuin. Pullo vaan röyhkeästi jatkoi oleskeluaan keskellä minun reittiäni. Kun pääsimme pullon luo nuuhkaisin sitä pari kertaa ja otin sen suuhuni. Kannoin sitä jonkin matkaa ja jätin sen sitten tien viereen säikyttelemään muita koiria. Siitäs sai mokoma pullo.

Rekun häkissä

2011-07-07T12:51:00.002+03:00

Olen päättänyt tuoda vähän vaihtelua elämääni loikoilemalla välillä Rekun häkissä. Emäntä ja isäntä eivät jostain syystä pidä siitä, että minä menen Rekun häkkiin. He luulevat, että se on juoni jolla pomotan Rekkua (missä he harmillista kyllä ovat aivan oikeassa). Niinpä he komentavat minut heti huomatessaan pois Rekun häkistä ja menemään omaan häkkiini. Joskus olen kyllä saanut olla Rekun häkissä pitkäänkin, kun isäntäväki ei ole huomannut mitään. Rekku ei tunnu välittävän aluevaltauksestani, tai ainakaan hän ei ole tehnyt asialle mitään.

Eilen kun isäntä komensi minut siirtymään Rekun häkistä (joka on musta sinisellä matolla) omaan häkkiini (joka on hopeinen vihreällä matolla), en suostunut heti siirtymään. Sen sijaan Rekku änkesi myös omaan häkkiinsä! Siellä me olimme vähän aikaa hölmistyneinä molemmmat. Isäntä komensi meidät sivulle ja sitten menemään takaisin häkkiin. Minä menin omaan häkkiini, mutta nyt Rekku tuli MINUN häkkiini! Hyvin me sinne mahduimme, minä takaseinälle ja Rekku oviaukon ääreen. Isännälle ei kelvannut sekään: komento kuului taas sivulle ja sieltä omiin häkkeihin. Ihme sekoilua!

Luonnetesti

2011-07-03T20:47:00.009+03:00

Kävin tänään testauttamassa luonteeni. Minut vietiin Kaarinaan, jossa odotti pari tuomaria, runsaasti yleisöä ja muutama kanssatestattava.
Kun vuoroni tuli, alkoi melkein heti kamala rankkasade ja ukkonen. Testi keskeytettiin ja menimme latoon pitelemään sadetta. Minua se ei haitannut lainkaan, vaan kävin ladon soralattialle pitkäkseni ja otin pienet torkut.
Kun testiä jatkettiin, satoi vielä rankasti. Mutta ei minua sadekaan haitannut! Panin vain korvat kaksinkerroin luimuun ja suoritin testin loppuun.
Testin jälkeen suoritukseni todettiin hyväksytyksi pistemäärällä +206! Se oli päivän paras suoritus. Kasvattaja ilahtui valtavasti ja muutkin taputtivat minulle.

Tässä esittelen kohtuullista taisteluhaluani tuomarille. Sade ei ollut vielä alkanut.

Tässä vielä tulokset:
- Toimintakyky: Kohtuullinen (+1)
- Terävyys: Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+1)
- Puolustushalu: Pieni (+1)
- Taisteluhalu: Kohtuullinen (+2)
- Hermorakenne: Tasapainoinen (+2)
- Temperamentti: Kohtuullisen vilkas (+2)
- Kovuus: Kohtuullisen kova (+3)
- Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (+3)
- Laukaisupelottomuus: Laukausvarma (+++)

Yhteensä: +206 p.

Testin jälkeen sain palkinnoksi peuhata Rontin ja Feon kanssa.

Valppaana

2011-06-30T14:40:00.003+03:00

En pidä hiipijöistä. Jos isäntä tai emäntä yrittävät hiipiä sisätiloissa, minä huomaan sen VÄLITTÖMÄSTI ja rupean vinkumaan tai jopa haukkumaan. Varmuuden vuoksi pinkaisen usein myös hakemaan lähimmän lelun, jos se vaikka saisi heidät lopettamaan ärsyttävän hiipimisen.

Toinen asia mistä en pidä on naapurin kissa, joka on viettänyt kesäpäiviä pihallaan liekaan kytkettynä. Eilen livahdin naapurin pensasaidan läpi haukkumaan kissalle. Se vaan seisoi tyynesti paikallaan eikä ollut moksiskaan huomiostani. Isäntä kyllä oli, ja sain tempauksen johdosta kuulla kunniani.

Fanaattiset Fanit

2011-06-28T09:54:00.004+03:00

Minä olen kuuluisa, tai siis oikeasti todella kuuluisa. Blogillani on eräiden tilastojen mukaan jopa miljoonia lukijoita ja blogger onkin joutunut suosioni takia hankkimaan lisää kaistanleveyttä. Sen lisäksi minun mukaani on nimetty eräs parturi-kampaamo Lahdessa. Kaikkihan tietävät, että Raisiossa on kaikkien valkkareiden oma kuja, mutta Salossapa on aivan pelkästään minun mukaani nimetty tie!

Koirien taholta minun fanittamiseni saa joskus hieman fanaattisiakin piirteitä. Rafun seuraksi suurimpien fanieni joukkoon on nykyään liittynyt Urpo. Ja mikäs siinä ollessa kuuluisa. Naantalissa minulla on oma maatila, jonne myös johtaa Villantie. Espanjassa olen kuulemma erityisen kuuluisa! Siellä minun mukaani on kuulemma nimetty kokonaisia kaupunkeja. Ainakin siellä on se yksi jalkapalloilija joka on kaimani (mutta hän ei osaa edetä pallon kanssa läheskään yhtä nopeasti kuin minä tai harhauttaa yhtä nokkelasti).

Kesän parhaat

2011-06-14T20:18:00.004+03:00

Kesässä on parasta...

... tuore ruoho ja heinä. Ne pitävät vatsan kunnossa.

.. ojiin ja lätäköihin pulahtelu. En viitsi kuitenkaan kovin usein mennä polskimaan ilman Rekkua. Ei se ole puoliksikaan niin hauskaa yksin!

... lämpimät poutapäivät, kun ei ole liian kuuma eikä liian kylmä ja saadaan tehdä pitkiä kävelylenkkejä metsäpoluilla.

Hellepäivien huvit

2011-06-12T12:21:00.003+03:00

Nyt on ollut koko viikon ihan älyttömän kuumaa. Emme ole pystyneet lenkkeilemään juuri yhtään, eikä oikein mitään muutakaan jaksa tehdä. Päivät menee kotona nukkuessa. Uimaankaan ei voi mennä, kun Rekku on vielä toipilas. Yöaikaan, yhdentoista jälkeen, onneksi voidaan tehdä vähän pidempiä lenkkejä metsässä.

Olen sentään päässyt parina päivänä riehumaan Urpon kanssa!

Intoa piukassa

2011-06-04T19:28:00.008+03:00

Minähän olen tunnetusti aina valmis kaikenlaiseen hauskanpitoon. Olen hauskanpidon asiantuntija, joten jos muilla on hauskaa, on minun ehdottomasti päästävä siitä osalliseksi. Jos muilla ei ole hauskaa, osaan kyllä järjestää hauskaa itselleni ihan omin päin.

Olimme tässä eräänä päivänä Maskun suunnalla kävelyllä. Jossain vaiheessa Rekku vetäytyi syrjemmäksi luonnollisilla tarpeillaan käymään. En kuitenkaan voinut olla aivan varma siitä, ettei Rekku vetäytynyt syrjään pitääkseen hauskaa. Toimin siis kuten aina: heti kun Rekku palaa asioiltaan, ryntään hänen luokseen tarkastamaan, ettei hän vaan ole pitänyt hauskaa ilman minua.

Missäs kävit? Löysitkö syötävää vai piditkö muuten vaan hauskaa yksinäsi? Kerro heti kaikki!

Minun pitää tunnustaa, että olen suohullu. Kun pääsen suolle minulla alkaa välittömästi tassuja kuumottaa ja päässä viirata. Ehkä se johtuu suokaasuista tai pehmeästä turpeesta, mistäs minä tietäisin, mutta hepuli siitä joka tapauksessa seuraa. Ja kun hepuli iskee, silloin on mentävä.

Lähdetkös mukaan, Rekku? Tajuatko, me ollaan suolla! Nyt pitää ravata päättömästi ympyrää niin että turve lentää kaaressa! (Tämän jälkeen lähdin viipottamaan sellaista kyytiä, että kuvaan tallentui vain valkoinen viiva horisontissa!)

Kai sentään veteen tulet, Rekku? Sinä olet sentään vesilintujen noutaja, jolla on nopeasti kuivuva turkki. No, tule jo!

Hah, osaan tehdä isompia aaltoja kuin sinä!

Tämä on vielä aika kylmää. Alkaa tassut taas viilentyä suojuoksun jälkeen.

Tutustumista Urpoon

2011-05-26T15:41:00.009+03:00

Kävimme taas tutustumassa Urpoon, koska meidän emäntä on sairaana eikä se jaksa viedä meitä pitkälle lenkille. Kummitätini vei minut ja Rekun Uittamolle katsomaan merta, ja sillä aikaa Urpo viihdytti meidän emäntää sisätiloissa.
Lenkin jälkeen leikimme Urpon kanssa takapihalla. Tulimme oiken hyvin toimeen. Kerran jouduin sanomaan kovasti, kun Urpo roikkui hännässäni koko painollaan. Ja katsokaa miten himoitsevasti Urpo tarkkailee Rekun häntää!

Rekku ei pahemmin Urpon seurasta välittänyt ja murahti aina, kun Urpo tuli lähelle.

Minusta oli vain hauskaa riehua pienen pennun kanssa! Minä juoksin ja telmin yhtä innoissani kuin melkein 11-viikkoinen Urpo.

Urpo-serkku

2011-05-22T21:54:00.009+03:00

Kävin tänään kummitätini luona kylässä, ja kas kummaa, sinne on muuttanut asumaan joku rääpäle! Ihmettelin kovasti, mikä ihmeen pieni rotta minua seurailee kun kävelin ulkona, mutta sehän oli se Urpo.

Tottakai ensin pörhistelin ja pidin häntäni korkealla ja osoitin ylivoimaani kaikin keinoin. Tuollainen pieni kääpiö ei saa luulla itsestään mitään. Ja minä kyllä tein selväksi, kumpi meistä käskee. Jahtasin Urpoa hieman, mutta hän rupesi heti kiljumaan. Minä olin meistä kahdesta niin selvästi pomo! Ah, mikä ihana tunne saada pomottaa ihan täysillä.

Ihan mukavaksi hepuksi se osoittautui kuitenkin, sitten kun oltiin vähän aikaa tutustuttu. Meistä tulee Urpon kanssa varmasti hyvät kaverit, kunhan Urpo vähän kasvaa. Ehkä sen kanssa voi sitten painiakin. Nythän se vaan pyörähtää selälleen heti jos sitä koskettaa tassulla.

Jääkiekkoa

2011-05-16T11:48:00.003+03:00

Eilen meillä katsottiin televisiosta jääkiekkoa. Minä ja Rekku emme pidä jääkiekosta, emme ollenkaan. Se on hirveän stressaavaa. Kun televisiosta tulee jääkiekkoa isäntä ja emäntä eivät huomaa meitä ollenkaan. He tuijottavat vain ruutua jännittyneinä ja saattavat yht'äkkiä huutaa vihaisesti tai alkaa hyppimään riemusta. Sellainen käytös on perin outoa. Mistäs me voisimme tietää että he huutavat jääkiekkoijoille eivätkä meille! Niinpä me katsoimme Rekun kanssa parhaaksi hiipiä vähin äänin yläkertaan matsin ollessa kiivaimmillaan, emmekä tulleet alas kuin erätauoilla.

Kummitädin kolmekymppiset

2011-05-08T21:05:00.003+03:00

Olin viikonloppuna Vierumäellä. Sinne kokoontui paljon tuttuja juhlimaan kummitätini 30-vuotisjuhlia. Ulkoilimme, pelasimme golfia, ratsastimme ja lenkkeilimme sekä tietenkin söimme hyvin, muun muassa mehevää porsaanpihviä. Sää oli varsin kesäinen, joten kävimme myös uimassa monta kertaa Vierumäen kirkkaissa lammissa. Ihmiset väittivät, että vesi on vielä liian kylmää uimiseen, mutta minulle ja Rekulle se kelpasi jo mainiosti. Paluumatkalla kävimme Lahdessa minulle hyvin tutussa ja mieluisassa hoitopaikassa tervehtimässä äitienpäiväsankaria. Autossa oli melko kuuma, joten pysähdyimme vielä Räyskälässä uimaan metsälammessa.

Peltolenkki

2011-04-22T21:47:00.007+03:00

Oli niin aurinkoinen ja keväinen pitkäperjantai, että päätimme lähteä junaradan toiselle puolelle peltolenkille. Isännällä oli taskussa tennispalloja. Tässä minun palloni on jo lentänyt ja Rekun pallo on juuri ilmassa toiseen suuntaan.

Olen supernopea juoksija! Kun olen saanut oman palloni, hyökkään Rekun suuntaan ja koitan ehtiä ottaa hänenkin pallonsa. Eihän se tietysti ole mahdollista, mutta aina kannattaa yrittää!

Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Lopuksi vielä video siitä, miten isäntä juoksuttaa meitä. Ja mehän juoksemme!

Meistä tehtiin tauluja!

2011-04-19T18:56:00.006+03:00

Olen Rekun kanssa toiminut mallina. Oikeastaan meidän valokuvat olivat malleina, kun taiteilija teki meidän kuvista kaksi taulua. Ne eivät ole vielä seinällä, mutta tässä pienet maistiaiset siitä, mitä taiteilija näki meissä:

Pikaiset kuulumiset

2011-04-17T17:04:00.004+03:00

Ilmoitan pikaisesti, että olen ollut aika kiireinen viime aikoina. Olimme Rekun kanssa Piikkiössä lomailemassa viikonlopun. Teimme siellä metsälenkkejä ja pihahommia.
Sillä välin kaikki lumet ovat sulaneet ja meidän takapihalla olevat krookukset ovat alkaneet kukkia.

Leppoisaa loikoilua

2011-04-10T10:37:00.004+03:00

Eilen kävimme Bertan luona kylässä. Kävimme lenkillä merenrannassa ja sitten loikoilimme takapihalla. Oli ihan mukavaa lekotella iltapäiväauringossa ja tarkkailla kevätluontoa. Näimme jo perhosiakin.

Ihan Bertan viereen en viitsinyt mennä, vaikka me tulemmekin hyvin toimeen. Bertta on sellainen äitihahmo, mutta aika ankara. Emme esimerkiksi Rekun kanssa saa pitää keppejä lainkaan, jos Bertta on lähistöllä.

Illalla väsytti kovasti! Kyläilypäivät ovat aina aika rankkoja.

Aamujärkytys

2011-04-05T18:41:00.007+03:00

Tänä aamuna tapahtui jotain aivan kamalaa. Istuskelin normaaliin tapaani ikkunan edessä ja katselin kadulle. Yhtäkkiä huomasin, että kissa löntystelee suoraan meidän pihaan päin! Se ihan noin vain käveli meidän aidan viereen ja istahti siihen tarkkailemaan luontoa. Aivan pöyristyttävää! Minä vinguin ja nostin karvat pystyyn. Yritin kommunikoida emännälle, että nyt on päästävä takapihalle ja vähän vikkelään!
Sitten Rekkukin huomasi kissan ja haukahti pari kertaa kovalla ja möreällä äänellä niin, että kissakin sen kuuli. Ja sitten se luikki pakoon.
Me jatkoimme normaaleja aamurutiineja shokin jälkeen.

Tennistreenit

2011-04-03T19:21:00.005+03:00

Metsästä löytyy lumien sulaessa tennispalloja melkein joka lenkillä. Eteisessä on meidän saalis.

Kävimme tänään junaradan toisella puolella pitkällä lenkillä. Isännällä oli taskussa noita tennispalloja, ja vähän väliä kävimme Rekun kanssa kysymässä, joskos niitä voitaisiin heitellä hangelle.

Lopulta kärsivällisyys palkittiin.

Taivas oli synkkä ja ilma sateinen, mutta meitä se ei haittaa!

Talvi parhaimmillaan

2011-03-27T18:16:00.007+03:00

Minun mielestäni talvi on juuri nyt parhaimmillaan. Hanki kantaa, on valoisaa ja juuri sopivan vilpoista. Lisäksi myrsky on ravistellut yllin kyllin keppejä hangelle poimittavaksi.

Olemme hyödyntäneet hienot olosuhteet ulkoilemalla mahdollisimman paljon. Isäntä innostui heittelemään meille lumipalloja. Yritin ottaa pallon suoraan kädestä jo ennen heittoa, mutta siitä seurasi lumipesut.

Eilen kävelimme Kullaanvuoren laavulle paistamaan makkaraa. Mekin saimme maistaa jäähtynyttä lenkkiä, mutta vasta kärsivällisyystestin jälkeen.

Tiedän kyllä, että lumi on pian muisto vain, mutta vielä on talvea jäljellä!

Löytöretkeilijät

2011-03-23T15:29:00.002+02:00

Minä löysin tänään aamulenkillä kuolleen rotan. Se oli ns. pakastekuivattu tuote, ja sitä piti haistella hyvin tarkasti ja pitkään. Emäntä kuitenkin kielsi minua maistamasta sitä. Sitten minä löysin tennispallon, ja siitäkös riemua riitti. Rekku taisi tulla löydöistäni kateelliseksi, sillä päivälenkillä hän löysi itselleen oman tennispallon! Isäntä heitteli meille molempia palloja syvään, upottavaan lumeen mutta löysimme ne joka kerta. Ei kai vastalöydettyä nyt heti sovi hukata uudestaan.

Kevät!

2011-03-16T19:01:00.009+02:00

Kevät tulee! Lunta näyttäisi olevan joka päivä vähemmän ja kadut täyttyy vesilammikoista.

Vanhasta muistista (ajalta ennen sterilointia) vaihdan talviturkkia perusteellisesti. Meidän olohuoneen matosta näkee heti, missä kohtaa olen loikoillut, kun se on täynnä valkoisia karvoja. Siitäkin huolimatta että meillä imuroidaan nykyään melkein joka päivä.

Ulkoilu on kivaa kun on valoisaa! Tänäänkin tehtiin pitkä metsälenkki, mutta kukaan ei ollutkaan mennyt siitä pitkään aikaan ja jouduttiin tarpomaan syvässä lumessa pitkän matkaa. Onneksi lopulta löydettiin tie.

Rekku on maailman helpoin huijattava. Huijaan sen painimatsiin säännöllisesti noin kolme kertaa joka lenkillä.

Ei tarvitse kuin vähän laittaa kuonoa ryppyyn ja tölväistä kylkeen. Rekku on aina messissä!

Kaupunkilenkki

2011-03-08T20:21:00.008+02:00

Pitkästä aikaa päätimme lähteä päivälenkille kaupungille. Metsälenkkejä ollaan tehty joka päivä, joten oli aikakin päästä vähän kaupungille tuulettumaan! Eikös jokainen nainen halua vähän käydä näyttäytymässä aina välillä? Ja onhan tänään naistenpäiväkin.

Kävelimme poliisilaitokselta Aurajoen rantaa Tuomiokirkolle ja siitä vielä eteenpäin, melkein Halistenkoskelle asti. Ja sitten Aurajoen toista puolta takaisin. Föri ei ole näin talviaikaan toiminnassa ja sen tilalla on jääsilta. Rekun kanssa piti tietenkin ottaa matsi jäällä.

Tämän kuvan otti kummitäti, joka oli tällä kertaa Rekun remmin toisessa päässä.

Käyttäydyimme oikein nätisti kaupungilla ja hurmasimme taas monta vastaantulijaa. Minä kyllä huomasin, että vastaantulijoiden suunpielet kääntyivät ylöspäin, kun tulin vastaan kadulta löytynyt rukkanen suussa.

Musta kynsi

2011-03-04T12:17:00.000+02:00

"Villa Rekkua soimaa, musta kynsi kummallakin."

Kotona taas!

2011-03-03T20:12:00.000+02:00

Talviloma on takanapäin ja koko lauma on koossa taas. Lahdessa oli huisin mukavaa - taidan mennä sinne uudestaankin, jos tilaisuus tarjoutuu. Mutta on kyllä kivaa olla välillä kotonakin. Erityisen kivaa on, että isäntä on paikalla pitkästä aikaa. Käyn lenkillä ollessamme aina välillä tökkäämässä häntä kuonollani, jotta hän varmasti huomaa minut (ja heittäisi takintaskussaan olevaa tennispalloa vähän useammin). Isäntä sanoikin tänään, että me olemme Rekun kanssa parhaita kavereita, mitä kuvitella saattaa!

Talvilomalla Lahdessa

2011-02-19T18:33:00.003+02:00

Kaikille faneilleni haluan täten tehdä tiettäväksi, että vietän jonkin aikaa talvilomaillen Lahdessa. Täällä on paljon uutta ja mielenkiintoista nähtävää, paljon lunta ja muutenkin miellyttävämpi ilmasto. Sitäpaitsi vaihtelu virkistää! Ensimmäisellä illallisellani hotellissa valitsin nappuloiden kera keitettyä poronlihaa. Rekku halusi ehdottomasti lomailla Salon seudulla ja viihtyy siellä varmasti. Isäntäväki lähti kuulemma johonkin lämpimään. Onneksi en joutunut lähtemään mukaan, sillä minä olen ehdottomasti arktisten olosuhteiden ystävä!

Pahuus iski taas

2011-02-13T11:56:00.003+02:00

Eilen emäntä leikkasi minun kynteni. Kostoksi siitä päätin lyhentää maton hapsuja. En tiedä miksi ajattelin olla niin tyhmä, mutta joku pahuus minuun taas meni kun olin Rekun kanssa hetken kaksin kotona.

Kyllä sain huutia kun emäntä tuli kotiin! Menin eteiseen ja luimistelin niin paljon kuin ikinä osasin. Yritin olla maailman littein valkkari, litteämpi kuin paperiarkki. Mutta silti emäntä oli vihainen. Matto on kuulemma tuotu jostain kaukaa suurella vaivalla. Siltä se kyllä vähän haiseekin.

Minun herkkä puoleni

2011-02-08T19:49:00.004+02:00

Tänään päivälenkillä metsässä meitä tuli vastaan ruskeapilkkuinen dalmatialaispoika. Rekun mielestä ei ollut lainkaan kivaa, että metsässä liikkuu muitakin uroskoiria. Minä taas taisin vähän jännittää sitä komeaa urosta! Halusin niin kovasti tehdä tuttavuutta, mutta oikeastaan minua vähän pelotti. Kävin vähän haistelemassa ja sitten juoksin nopeasti Rekun taakse turvaan. Aina kun dallu vähän katsoi minun suuntaan, minä kiljuin ja juoksin karkuun! Aivan kamalaa, ja niin kamalan ihanaa!
Ehkä meistä tulee kaverit, kun seuraavan kerran törmätään metsässä.

Parhaat kaverit

2011-02-07T23:01:00.006+02:00

Sinä olet musta, minä olen valkoinen.

Sinulla on luppakorvat, minulla on pystykorvat.

Sinulla on musta kirsu, minulla on punainen.

Sinä olet uros, minä olen narttu.

Sinä olet aikuinen, minä olen melkein pentu vielä.

Sinä olet noutaja, minä olen paimenkoira.

Sinä olet melkein aina kiltti, minä olen useimmiten paha.

Silti meillä on aina hauskaa yhdessä.

Olet paras kaverini, Rekku!

Tallilla

2011-01-31T21:15:00.003+02:00

Kävimme tänään taas tallilla tervehtimässä hevosia. Tallilla on aina kamalan paljon kaikkea tutkittavaa, kuono joutuu kunnon töihin!

Siellä oli myös muita koiria. Leikimme yhden suursnautserin kanssa, ja Rekku taisi vähän ihastua siihen. Minusta sellainen tunteilu on ihan ällöttävää! Minä vaan haukuin Rekulle ja sille snautserille.
Teimme pitkän metsälenkin hevosseurassa. Ihan kivaa, paitsi että piti koko ajan kulkea vasemmassa reunassa ettei heppa olisi hermostunut.
Meillä oli kuitenkin tosi kiva reissu! Ehkä mennään sinne uudestaan joku kerta.

Missikisat

2011-01-24T20:30:00.006+02:00

Olin eilen missikisoissa. Enkä vain katsomossa, vaan osallistuin itse poseeraamiseen!

Ennen kauneuskilpailua minut piti tietysti pestä shampoolla. Lauantai-iltana (joka tietenkin on perinteinen peseytymispäivä) emäntä houkutteli minut kylpyhuoneeseen ja alkoi pesemään.

Minua ei ole koskaan aikaisemmin pesty shampoolla, eikä pestä tulevaisuudessakaan, jos minä saan päättää.

Peseminen ei ollut mukavaa. Isäntä vaan hymyili ja valokuvasi.

Itse kilpailupäivänä minut vietiin suureen halliin jossa oli valtavasti koiria, kaikkia eri rotuja. Yhdessä nurkassa kokoontuivat kaikki valkoisetpaimenkoirat.

Tässä me kaikki avoimen luokan nartut poseeraamme tuomarille. Minä olen tuo pitsapohjan värinen tuolla, kolmas oikealta.

Kasvattaja sai kunnian esitellä minut ja hän kehui, että esiinnyin tosi hienosti. Kyllähän siinä kelpasi ravata punaista mattoa pitkin.

Tässä tuomari Zsolt Csaba Lokodi arvioi ulkoisia ominaisuuksiani. Sisäisestä kauneudestani hän ei valitettavasti ehtinyt saada kovinkaan tarkkaa kuvaa, muuten olisin varmasti voittanut. Sain silti arvioinnin päätteeksi sinisen nauhan, mikä tarkoittaa erittäin hyvää. Se on avoimessa luokassa kelpo tulos!

Viimeaikaisia kuvia

2011-01-16T19:25:00.006+02:00

Jouluaattona lämmittelin lampaantaljan päällä kun olin palellut joulurauhanjulistuksessa lähes 20 asteen pakkasessa.

Aurinko on näyttäytynyt pitkästä aikaa.

Ja tottakai olemme Rekun kanssa painineet. Minä yleensä rökitän Rekun 6-0.

Pidän huolen siitä, ettei Rekku omi fudista liikaa.

Eilen nautin talvisesta pakkaspäivästä reippaalla ulkoilulenkillä.

Ikävä

2011-01-10T18:52:00.003+02:00

Voi ei. Isäntä häipyi taas jonnekin. Arvasin sen jo aamulla kun hän pakkasi laukkuaan, kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Toivottavasti hän tulee pian takaisin. Minua vähän nolottaa tunnustaa, mutta ikävä tässä taitaa olla. Kurkustani pääsee piipittäviä ääniä, häntäni painuu maata kohti, enkä oikein voi tehdä asialle yhtään mitään. Sitten kun isäntä taas ilmestyy ovelle, niin minä laulan hänelle vähäsen. Onneksi emäntäni ja paras kaverini Rekku eivät ole lähdössä minnekään!

Juhlahumua

2011-01-09T19:36:00.001+02:00

Kävin lauantaina Kankaanpäässä erään pikkutytön neljävuotissynttäreillä.
Siellä kaikille puettiin juhlahatut ja serpentiinit, myös minulle! Muut koirat (eli Bertta ja Rekku) eivät suostuneet pukemaan hattuja, mutta minä en viitsinyt olla mikään ilonpilaaja. Kun on hattu päässä, on ilo ylimmillään!

Hyvää uutta vuotta!

2011-01-04T17:24:00.004+02:00

Joulu tuli ja meni, ja nyt on jo uusi vuosi. Joululahjaksi saimme Rekun kanssa isot naudannahkarullat, mutta minusta se oli aika tylsä lahja. En jaksanut kovin kauaa järsiä sitä, mutta pidin sitä vieressäni, niin ettei Rekku saanut sitä. Nyttemmin Rekku on tainnut syödä minunkin rullan, kun silmäni on välttänyt.
Meille on satanut niin paljon lunta, että metsässä joutuu loikkimaan jos vähänkään poikkeaa polulta. Minulle se ei ole ongelma, sillä olen aika sporttinen ja tykkään loikkimisesta. Kylmäkään ei minua haittaa, koska olen kasvattanut paksun ja lämpimän talviturkin.

Tältä vuodelta odotan paljon hauskoja juttuja: lisää vetotreenejä isännän kanssa ja ehkäpä myös tottelevaisuustreenejä. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Hyvää joulua!

2010-12-24T10:53:00.006+02:00

Tänne yritti tulla joku tonttu, mutta me ajoimme sen pois. Se pudotti lakkinsa meidän pihalle.

Tuolla se nyt juoksee. Onneksi joulurauhaa ei ole vielä julistettu.

Hyvää joulua sisaruksilleni, kasvattajalleni ja erityisesti kaikille faneilleni!

Punnitus

2010-12-23T10:26:00.002+02:00

Kävelin tässä päivänä eräänä Eläinlääkäriasema Vettorin ohi ja päätin käväistä vaa'alla (punnituspaikan vieressä olevalla tiskillä on purkki josta saa ottaa ilmaisia nameja). Vaaka päätyi osoittamaan 31 kiloa. Onko minusta tullut tuhti? Kasvattaja kyllä kehotti kesällä minua saamaan vähän lihaa luitten ympärille, mutta liekö minulle nyt jo tullut läskiä lihojen ympärille? Rekku kävi myös vaa'alla ja hän painoi vain 32,6 kiloa, vaikka on sentään uros. Minun täytyy vähän tarkkailla mitä jouluherkkuja minulle tarjotaan. Tarvittaessa voin aina nirsoilla.

Parhaat kaverit

2010-12-19T12:53:00.003+02:00

Pakkaslenkin jälkeen on mukava lämmitellä isoveljen kyljessä. Tosin Rekku taitaa tarvita lämmitystä enemmän kuin minä.
Sopu fudiksestakin löytyi, eihän siitä aina jaksa kiistellä.

Everi ja minä

2010-12-13T22:07:00.006+02:00

Everi laittoi videokuvaa meidän tapaamisesta Youtubeen. Katsokaa miten hauskaa meillä oli!

Veto-oikeus

2010-12-06T16:53:00.004+02:00

Minulla on veto-oikeus vetämiseen. Ainakin omasta mielestäni voin aivan hyvin itse päättää milloin vedän ja milloin en. Vetäminen ei sinänsä ole minusta kurjaa, mutta jos pulkka (tai mikä tahansa muu perässä vedettävä) ei liiku tarpeeksi liukkaasti, en viitsi edes yrittää. Miksi minun pitäisi? Mieluummin vaikka istun alas. Jos taas vedettävä sattuu ikävästi nykäisemään, minä pysähdyn. Voisiko joku kertoa minulle mikä siinä vetämisessä on niin vietävän ihanaa, että kaiken maailman huskyt, malamuutit ja saksanseisojat tekevät sitä kaiken päivää?

Vetää vai olla vetämättä, kas siinä pulma.

Jaa, siellä olivatkin Rekku ja isäntä odottamassa. Sitten kyllä vedetään, ja täysillä!

Pakkasta

2010-11-30T20:00:00.003+02:00

Emäntä osti minulle uudet Y-valjaat. Niissä on tehokkaita heijastimia, mikä on hyvä asia, ja lisäksi ne ovat oikein mukavat ja pehmustetut, niin että ne päällä ei tunnu ikävältä vaikka vetäisi remmissä vähän enemmän, mikä on (kuulemma) huono asia. En minä silti vedä mielestäni liikaa.

Nyt ulkona on paukkupakkanen. Kylmä keli saa minut aina riehaantumaan tavallistakin enemmän. En tiedä miksi, mutta jokin talvessa on vaan niin valloittavaa. Rekku sen sijaan ei erityisemmin pidä pakkasesta, sillä hänen tassunsa tuppaavat kylmettymään.

Lumimyräkkä

2010-11-24T20:26:00.002+02:00

Tänään on ollut kauhea lumimyräkkä. Minä hullaannuin aivan täysin! Riehaannuin ja hyökkäilin Rekun kimppuun. Olihan meidän tietysti myös pysyteltävä lämpimänä, joten riehuminen teki hyvää.
Lunta tuli ainakin yhtä paljon kuin kaksi vuotta sitten, kun vietin toista päivääni nykyisessä laumassani.

Veljen kanssa peuhaamassa

2010-11-21T12:29:00.007+02:00

Kävimme veljeni Everin kanssa hieman pöllyttämässä lunta raisiolaisella pellolla. Meillä oli huisin hauskaa, kuten kuvista näkyy, sillä tulemme varsin hyvin toimeen keskenämme. Olemme lisäksi niin samannäköiset, että emäntäkin erehtyi kutsumaan Everiä Villaksi ainakin kerran.

Nirppanokka

2010-11-15T16:47:00.003+02:00

Syöminen ei ole mielipuuhaani. Aloitan ateriahetkeni aina hyvin, hyvin varovasti nuuhkaisemalla omaa kuppiani, minkä jälkeen tarkistan joka kerta mitä Rekulle tarjotaan. (Siinä vaiheessa Rekku on yleensä syönyt jo puolet omasta annoksestaan.) Vasta sitten nuuhkin taas omaa kuppiani, mikä voi viedä vielä tovin. Jos minua hiukoo riittävästi, nuolaisen ruokaa muutaman kerran kielen kärjellä, noin niinkuin koemielessä. Jos maku miellyttää - ja kyllähän se useimmiten miellyttää - käyn pitkin hampain syömään. Syömiseni yleensä kiihtyy loppua kohden ja syönkin melkein aina kupin tyhjäksi, minkä jälkeen nuolen vielä Rekunkin kupin aivan puhtaaksi.

Olen viime aikoina saanut tavanomaisten nappuloideni seassa aika paljon sporttinappuloita, jotta saisin vähän lihaa luitten ympärille. Se ei ole minusta ollenkaan hyvä idea, joten toisinaan olen jättänyt aterian kokonaan väliin. Muutenkin kaikki uudet maut epäilyttävät minua: jos ruoassa on vaikkapa yrjölän puuroa, piimää, makkaraa tai öljyä pitää kaikki maistella perusteellisesti läpi ennen kuin vakuutun uuden ruokalajin syömäkelpoisuudesta. Hiljattain sain matolääkkeen herkulliseen palvikinkkuun käärittynä, mutta minäpä en halunnutkaan syödä kumpaakaan!

Kävin sunnuntaina tottelevaisuusharjoituksissa. Siellä joku tarjosi meille hirvensorkkia mukaan kotiin vietäviksi. Rekku rouskutti iloisesti oman sorkkansa luuta ja kiskoi sen jänteitä poikki, mutta minusta se sorkka oli aivan hirveä. Nuolaisin vain vähän verta luun päästä ja nuuhkin nilkkakarvoja, mutta enhän toki voinut kuvitellakaan syöväni mitään sellaista. Se on ehkä vähän harmi, sillä tottelevaisuustreenien jälkeen tekemissämme vetotreeneissä kului paljon energiaa. No, pysynpähän solakkana.

Lunta!

2010-11-09T19:02:00.000+02:00

Tänään tuli ensilumi! Tein lenkillä ainakin kymmenen lumienkeliä maahan, vaikka lunta ei ollut montaa senttiä. Jouduin myös ravistelemaan päätä ainakin yhtä monta kertaa, kun lunta pyrytti korviin.

Äijä

2010-11-05T20:23:00.001+02:00

Minusta on tullut vähän äijä. Minusta on hauskaa merkkailla ulkona kaikki risteykset ja pusikot. Olen katsonut Rekulta mallia miten se tehdään. Yleensä Rekku merkkaa minun pissat, mutta jonkun kerran on käynyt niinkin, että minä merkkaan Rekun pissan ja nostan pissatessa toisen takajalan ilmaan.
Siitä syystä olen saanut uuden lempinimen Äijä.

Treffeillä

2010-10-31T09:54:00.009+02:00

Kävin Ruskolla valkkarien yhteislenkillä. Aluksi olin hieman varautunut ison, valkoisen lauman vouhotuksen keskellä. On aina hyvä ajatus tarkkailla ensin sivusta pelin henkeä ennen kuin ryntää suin päin mukaan touhuamaan. Oivalsin kuitenkin pian - heti kaikkien hajut tarkastettuani - miten porukassa pitää olla. Siitä onkin pidempi aika kun pääsin peuhaamaan laumassa, se taisi olla kesän leirikoulussa.

Vauhtia riitti joka suuntaan. Meitä ei kuulemma millään tahtonut kaikkia saada samaan kuvaan.

Kuljimme porukalla sorakuopan reunaa ja crossipyörien tekemiä uria pitkin.

Välillä oli pakko pysähtyä poseeraamaan, vaikka se olikin vaikeaa. Ilma ei ollut kovin viileä mutta meno sitäkin reippaampaa, mikä näkyy kielten pituudesta.

En hyvästä ruokahalusta ja hormonitoiminnan muutoksista huolimatta ole vielä tätä tukevampi. Liikuntaa ja lepoa on siis sopivassa suhteessa.

Lenkin lopuksi päätin hurmata nuoren uroksen ja hain hänet rohkeasti leikkimään, lauman hupipoliisien vastalauseista huolimatta.

Liian tuttavalliset lähentely-yritykset kuitenkin torjun aina päättäväisesti.

Viihtyisä viikonloppu

2010-10-25T16:40:00.003+03:00

Perjantaina pääsin pitkälle lenkille isännän ja Rekun kanssa. Kävimme saman lenkin jo edeltävänä päivänä, joten Rekku ja minä bongasimme monta tuttua keppiä polun varresta. Lauantaina emäntä sai toruja kun me kuljimme vapaina. Joku ärsyttävä setä katsoi asiakseen huomauttaa meidän kytkemättömyydestämme, vaikka olimme keskellä peltoa, aivan emännän lähettyvillä ja tosi kiltisti. Eikä siellä ollut ketään muita ihmisiä! Joidenkin pitää sitten aina päästä sanomaan.

Suojavärini alkaa tepsiä aina vaan paremmin sitä mukaa kun kuura haalistaa heinikkoa.

Sunnuntaina pääsin emännän kanssa yksityisjuoksulenkille. Minä juoksin kylmässä sateessa tosi reippaasti, ainakin kymmenen kilometriä! (Rekku kävi sillä välin noutamassa tennispalloa.) Saimme molemmat omat herkkuluut ylimääräistä energiankulutusta korvaamaan.

Tekemisiä

2010-10-18T20:56:00.003+03:00

Viime päivinä olen puuhastellut paljon, kuten aina.

Hukkasin narupallon pellolle, koska minulle tuli kiire Rekun luo ja samalla avasin suuni niin, että narupallo jäi matkan varrelle.
Kävin isännän kanssa postissa polkupyörällä. Osasin ravata nätisti polkupyörän vieressä, vaikka olin ensimmäistä kertaa pyörälenkillä. Palkinnoksi sain riehua kepin kanssa, minkä Rekku kuitenkin keskeytti.
Olin kummitädin luona hoidossa. Sairastin samalla lievän ripulin, jolloin kummitäti joutui viemään minut ulos kolme kertaa keskellä yötä. En ollut siis kovin vieraskorea, mutta hätä ei lue lakia.
Tein lyhyen vetotreenin uusissa vetovaljaissani. En ole vielä oikein oivaltanut että vetäminen on valjaissa sallittua ja hauskaa ihan ominkin päin, mutta jos joku juoksee edellä patukan tai pallon kanssa kiskon kuin viimeistä päivää.
Löydän kotiin tai ulos kalliolle piilotetut namit jo melkein yhtä nopeasti kuin Rekku.
Osaan myös hypätä betoniporsaan päälle käskystä.
Kasvatan myös parasta aikaa paksua aluskarvaa talven varalle. Oikeastaan sitä voisi kutsua villakarvaksi.

Hammasesittely

2010-10-06T09:40:00.003+03:00

Meillä oli Rekun kanssa pieni matsi yhdellä lenkillä, joten jouduin näyttämään koko hammaskalustoni. Onneksi Rekku ymmärsi, että kyseessä on vain leikki, eikä siitä tullut sen kummempia seurauksia.

Näytin näitä samoja muuveja Bertalle viikonloppuna kun oltiin saaristossa mökkeilemässä, mutta Bertta ottikin sen ihan tosissaan! Minä hyppäsin Bertan niskaan ja yritin esittää, että tästä lähtien meistä kahdesta minä olen kovempi, mutta en ehtinyt kertoa sitä tarpeeksi selvästi ennen kuin meidät erotettiin.

Bertta häkeltyi minun käytöksestäni sen verran, että seuraavana päivänä hän pisti pään ampiaispesään! Koko Bertan turkki oli täynnä ampiaisia, ja Rekunkin kimpussa oli muutama. Onneksi minulla on aina päälläni tämä mehiläishoitajan puku, niin vältyin amppareilta.

Syyslenkki

2010-09-27T20:42:00.018+03:00

Käymme Rekun kanssa lenkillä vähintään kolme kertaa päivässä. Koska lenkki on päivän kohokohta, tämä tarkoittaa, että meidän päivässämme on ainakin kolme kohokohtaa. Oikeastaan niitä kohokohtia on paljon enemmän, koska myös ruoan saaminen ja isäntäväen kotiinpaluu ovat aina kohokohtia.

Lenkki on aina paljon muutakin kuin pelkkää kävelyä. Jos puuhaa ei muuten tunnu riittävän, minä olen varsin etevä keksimään paitsi itselleni, myös Rekulle ja isäntäväelle kaikkea mielenkiintoista tekemistä. Voin vaikka kadota jonnekin etsimään sitä vähän parempaa keppiä.

Keppi suussa pitää tietenkin viilettää muiden edelle, että sitä ehtii käydä maaten vähäksi aikaa kaluamaan.

Tästä on selvästi mennyt hollanninpaimenkoira. Aistin gouda-juuston vienon aromin. Rekku syö joskus tämmöisiä - minä en (ainakaan tunnusta). Ai, se ei ollutkaan kakkaa, vaan kuollut rotta. Semmoisia Rekku ei kuitenkaan taida syödä.

Raisiossakin on ruska, ja mukavan viileää lenkkeillä. Toivon kuitenkin lumen tulevan pian, että voin kadota maastoon vieläkin paremmin talvisen suojavärini turvin.

Päivänsankari!

2010-09-22T16:24:00.003+03:00

Tänään on jo toinen syntymäpäiväni. Kylläpä aika rientää. Taakse alkavat jäädä huolettomat pentuusvuodet - ja edessä ovat vieläkin huolettomammat nuoruusvuodet! Sain lahjaksi ManMat-merkkiset vetovaljaat ja runsaasti erikoisherkkuja. Juhlissa vieraanani oli kukas muu kuin Rekku.

Parhaat onnittelut kaikille sisaruksilleni Safe Keeper'sin E-pentueesta!

Varsaa tervehtimässä

2010-09-20T22:12:00.004+03:00

Kävimme tänään taas tallilla moikkaamassa heppoja. Varsa oli syntynyt pari kuukautta sitten, ja pääsimme Rekun kanssa tervehtimään sitä ihan läheltä! Minä annoin varsalle pusuja sen pehmeään turpaan.
Olisin myös halunnut käydä tapaamassa tallikania, mutta meitä ei jostain kumman syystä päästetty satulahuoneeseen ollenkaan! Kissaa sentään pääsin jahtaamaan pihalla, kun Rekun kanssa kiskaistiin yhtäkkiä niin kovaa, että emännältä irtosi meidän remmit kädestä.

Tallivierailun jälkeen käytiin kiertämässä Haunisten allas, ja sitten tulikin väsy. Nyt unta pollaan!

Mahatupsu

2010-09-14T12:55:00.004+03:00

Minulle on kasvanut mahaan omituinen karvatupsu. Ei se minua itseäni paljon häiritse mutta sivustakatsojia kylläkin, sillä se rikkoo solakan uumani linjoja hieman.

Urokseksihan minua ei kukaan silti voi luulla, siksi feminiininen olemus minulla on. Eihän? Ihan oikeasti, ei siellä ole kuin napa. Hmm. Pitäisiköhän silti pyytää isäntää leikkaamaan tuo tupsu varmuuden vuoksi pois?

Rottajahti

2010-09-05T15:56:00.002+03:00

Toissapäivänä isäntä vei meidät myöhään iltalenkille. Satoi ja oli niin pimeää ja hiljaista, että saimme kulkea vapaana pyörätielläkin. Minä kuljin ensimmäisenä kuten yleensä. Yht'äkkiä tien yli juoksi rotta! Se yritti piiloutua tienreunan heinikkoon, mutta säntäsin perään villisti pomppien. Yritin saada rottaa suuhuni mutta se oli todella vikkelä. Välillä se kiersi minun taakseni ja jouduin tekemään täyskäännöksiä ilmassa, ettei rotta olisi päässyt puremaan tassujani. Rekkukin tuli auttamaan rotanpyynnissä. Säpinää kesti melkein minuutin, mutta lopulta siimahäntä eksytti minut ja katosi maassa olevaan rakoon. En olisi millään halunnut jättää rottajahtia kesken, sillä rotanlihaa en ole vielä maistanut, mutta isäntä käski minut jatkamaan iltalenkkiä tavalliseen tapaan.

Huippuälykäs julkkis

2010-08-27T15:14:00.005+03:00

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli minun kuvani eräässä mielenkiintoisessa yhteydessä.

Katsokaa vaikka: siinä on valkkari, jolla on punainen kirsu ja se istuu nätisti. Sen täytyy olla minä! Minulla on itsevarmuutta vaikka muille jakaa, loogisia ratkaisuja on nähty mm. koulutuskentällä ja kateellisia ystäviäkin riittää. Tuota rillipäämiestä ja valkoista kleinspitziä en kyllä tunnista.

Aamulenkki

2010-08-26T23:04:00.014+03:00

Tänään teimme vähän tavallista pidemmän aamulenkin sumuisessa säässä.

Minä mutustelin heinää ja ruohoa aamun ensimmäiseksi ateriaksi.

Sitten odottelin valppaasti, kun Rekku kävi tarpeillaan.

Riehumiseksihan se meni taas.

Aamun postien lukeminen on tärkeä osa aamurutiineja.

Kiipesin kalliolle!

Rekun kanssa kisa siitä, kumpi ehtii ensin lätäkölle juomaan.

Välillä täytyy huilia ja leikkiä vaikka kävyllä jos ei muita leluja ole mukana.

Pitkospuita pitkin eteenpäin. Seuratkaa johtajaa (eli minua)!

Loppulenkistä ei päähän mahdu enää muuta kuin kotona odottava aamupala. Kiireesti kotiin siis!

Lauantai-illan huvit

2010-08-21T20:31:00.002+03:00

Kävinpä lauantai-illan kunniaksi morjestamassa kummitätiäni. Kaadoin punaviinit matolle, mutta onneksi Rekku putsasi sotkun.

Arjen luksusta

2010-08-19T20:02:00.002+03:00

Joskus tekee mieli vähän piristää arkea. Silloin saatan mennä "ulos syömään". Se tarkoittaa sitä, että lenkillä pistän poskeeni kaikenlaista uutta, mitä polun varrelta sattuu löytymään.
Eilen tein taas niin. Oli niin synkkä sateinen päivä, ja olimme Rekun kanssa yksin monta tuntia kun emäntäkin oli vaan töissä. Iltapäivällä, kun teimme pitkän kävelylenkin, maistelin metsän herkkuja.
Mutta vatsani ei pitänytkään siitä! Yöllä mahassa alkoi kiertää niin paljon, että oli pakko päästä ulos vaikka kello näytti vasta aamuyötä. Pääsin onneksi helpotukselleni.
Ja parin tunnin päästä sama juttu.
Iltapäivällä vatsassa kiersi taas, mutta kukaan ei ollut kotona päästämässä minua pihalle. Onneksi kummitätini tuli päästämään minut pinteestä, ja niin pääsin taas metsään tekemään tarpeeni. Kolme kertaa.
Iltaruuan kanssa sain maitohappobakteereja, jotka toivottavasti rauhoittavat vatsan.
Pitää näköjään vähän suunnitella tarkemmin sitä arjen piristämistä.

Rokulipäivä

2010-08-14T19:30:00.009+03:00

Vietimme Rekun kanssa pari päivää hoidossa, kun sekä emäntä että isäntä olivat matkoilla. Meillä oli kivaa hoidossa, olihan paikka tuttu ennestään. Siellä saa juosta vapaana metsässä ja nukkua omassa koiratalossa. Meistä on aina kiva mennä sinne, ja vähän tylsää lähteä kotiin. Ehkäpä emäntä ja isäntä voisivat muuttaa sinne myös, niin ei tarvitsisi koskaan lähteä sieltä.
Nyt olemme aivan rättipoikki, kun palasimme kotiin tänään. Koko päivä on mennyt nukkuessa. Paitsi se hetki, kun minun lavastani poistettiin punkki. Sen minä kyllä tunsin, vaikka se ei ollutkaan ensimmäinen minusta poistettu punkki.
Huomenna varmaan taas maistuu pidempi ulkoilulenkki, mutta tänään vietetään rokulipäivää.

Naapurissa

2010-08-10T11:23:00.005+03:00

Minua vähän kyllästyttää välillä meidän emäntä, olisi kiva nähdä muitakin naamoja. Siksi meninkin viime viikolla käymään naapurissa. Takapihan kautta se onnistuu helposti! Naapurit olivat pihallaan, joten minä menin sinne rapsuteltavaksi.
Emäntä taitaa olla vähän erakko, kun se ei ymmärtänyt, että naapureiden kanssa kuuluu seurustella.

Bertta kylässä

2010-08-05T22:08:00.007+03:00

Meillä on tällä hetkellä Bertta täällä yökylässä.

Rekulla oli kuuma ja minä yritin vähän hauskuuttaa häntä houkuttelemalla painiin, mutta Bertan mielestä se ei ollut hyvä idea.

Bertta ei pidä siitä, että kenelläkään on hauskaa ilman hänen lupaansa.

Tassupipi ja ihmeparantuminen

2010-08-03T17:43:00.003+03:00

Vähän hävettää, kun yhtenä päivänä lenkillä säikähdin jotain niin paljon, että piti sännätä karkuun kauhealla vauhdilla. Siinä hötäkässä vasen etutassu kipeytyi! Minä raukka konkkasin ensin kolmella tassulla ja sitten kävin vain maahan makaamaan. Nuolin tassua surkeana. Ei siinä mitään voinut, emäntä koitti kantaa minua, mutta kotiin oli vielä matkaa, ja minä kuitenkin painan 27 kg. Lopulta me päätimme, että on pakko vain sinnitellä. Jatkoin konkkaamista, mutta yhtäkkiä kipu lakkasikin. Ensin vähän, ja sitten enemmän. Kotiin päästyämme tassua ei vaivannut enää mikään! Mikä lie kummallinen tassupipi ollut.

Kävimme kummitädin luona kylässä ja vähän ulkoilemassa. Se oli kivaa.

Tänään menimme pitkästä aikaa jäähallin pihalle katsomaan lunta! Se oli ihanan kylmää, minä söin sitä monta haukkausta ja hieroin kylmää lunta selkääni.

Kesäleiri

2010-07-25T18:49:00.012+03:00

Palasin juuri kotiin Safe Keeper'sin, Safe Guardian'sin ja Portinvartijan kesäleiriltä.
Minulla oli hurjan hauska viikonloppu! Aivan ensimmäiseksi tapasin Rafun. Emme varsinaisesti ole tavanneet ennen, mutta tavallaan tunnemme toisemme virtuaalisesti. Sitäpaitsi paini sujui kuin vanhojen tuttujen kesken.
Rafun omistajat antoivat minulle fanilahjan! Heistä minun blogini on niin hauska, että he halusivat lahjoa minua ja vähän Rekkuakin. Saimme koiran herkkupaloja ja kaksi luuta, mikä on aivan mahtavaa.

Sitten lähdinkin riehumaan Tiinan koirien kanssa, ja tapasin siskoni Oikun, äitini Minton sekä muut. Oikku oli niin kiireinen, ettemme ehtineet oikein tervehtiä kunnolla, eikä äitikään välittänyt minusta juuri mitään. Sain juosta oikein kunnolla, sillä Tiinan laumasta ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Onneksi ihana Rontti oli minun kanssani välillä vähän loitommalla, niin sain leikkiseuraa. Ja mikäs siinä, Ronttihan on aivan upea komistus!

Huonekaverina minulla oli Ronja, jonka kanssa meillä oli kohteliaan viileät välit. Me emme kovin hyvin tulleet juttuun, mutta ei se haitannut. Ronja taitaakin viihtyä enemmän omassa seurassaan, ja sehän on hyvä, sillä silloin on aina hyvässä seurassa!

Ohjelmassa oli mm. leirimätsärit, joissa sain sinisen nauhan enkä sijoittunut. Ei ihme, sillä en osannut mätsärikäyttäytymistä ollenkaan. Miksi pitääkin yhtäkkiä seisoa, kun aina aikaisemmin herkun on saanut sivulla istumisesta?
Kokeilin myös agilityä, ja se oli oikeastaan ihan hauskaa! Menin putkestakin pienen suostuttelun jälkeen, ja lopulta myös pussista.

Varsinaista sirkushuvia tarjosivat leirillä olleet kaksi pentua: ne juoksivat putkesta eestaas monta kertaa ja ajoivat toisiaan takaa.

Minulla oli monta kivaa painikaveria, mm. Panda, Furi, Rontti ja veljeni Daiki.

En olisi millään halunnut palata vielä kotiin, kun oli niin monta kivaa kaveria ja paljon hauskaa tekemistä koko ajan.

Iltauinnilla

2010-07-20T15:17:00.003+03:00

Me kävimme eilen emännän kanssa Maskussa uimassa. Oli ihanaa vilvoitella vedessä, vaikka ei se niin kovin kylmää ollutkaan. Emäntäkin tuli uimaan, mutta emme ehtineet uida kovin pitkään yhdessä, sillä Rekku oli taas juonut itsensä tynnyriksi, ja meidän piti lähteä.
Minä huomasin, että rannassa yhden kiven takana oli mukava mutapaikka. Heittäydyin kyljelleni ja otin mutakylvyn. Se oli ihanaa, turkkini muuttui mustaksi ja minä haisin ihan mädäntyneelle kananmunalle! Emäntä suuttui siitä kyllä, ja pisti minut uudestaan uimaan puhtaaseen veteen.
Sitten kävimme vielä Karevansuolla pienen iltalenkin, ja löysimme muutaman hillan. Ne eivät olleet vielä kypsiä, joten emme poimineet niitä mukaan.
Minä juoksin metsässä kuin pieni villilapsi, oli niin mukavaa!

Ikävä hankia

2010-07-19T18:46:00.003+03:00

Olisipa kiva taas peuhata hangessa niin kuin tein viime maaliskuussa.

Create avatar

Lomakuvia

2010-07-13T11:11:00.007+03:00

Kesälomani alkoi siitä, kun minut seppelöitiin Lahdessa.

Seuraavaksi päädyimme mökille Mäntyharjulle. Kuuman automatkan rasitukset unohtuivat nopeasti, kuin saimme Rekun kanssa juosta vapaina koko viikon. Meidän ei tarvinnut käyttää edes kaulainta, ja saimme valvoa niin pitkään kuin halusimme! Ensimmäisen vuorokauden aikana emme juuri malttaneetkaan rauhoittua, kun ympärillä oli niin paljon uutta tarkkailtavaa. Minä vietin aikaa myös omissa oloissani vain ympärilleni katsellen.

Valvominen väsytti, ja onhan lomalla tunnetusti syytä levätä paljon.

Pääosassa oli kuitenkin uiminen! Me uimme pitkiä lenkkejä useita kertoja joka päivä. Minustakin on tullut varsinainen vesipeto. Uskalsin jopa hypätä laiturilta.

"Squirrel" on ehdoton vesilelu. Se on varattu vain vesileikkeihin ja on muuten koirien ulottumattomissa. Siksi se on aivan PAKKO saada ennen Rekkua!

Lomalla nukutaan juuri silloin kun nukuttaa, riippumatta siitä missä väsy iskee.

Kesäpuuhat

2010-06-29T10:14:00.004+03:00

Juhannuksena minä

- kävin Maskussa uimassa Rekun, kummitädin ja emännän kanssa
- tein pitkän ulkoilulenkin ja pulahtelin jokaiseen ojaan ja lätäkköön
- lekottelin takapihan pehmeällä nurmikolla
- vierailin kummitädin luona
- vahdin grilliä ja etenkin grillattavia lihoja hyvin tarkkaan
- siirtelin keppejä
- näin käärmeen, joka ei onneksi ollut kyy

Hyvää juhannusta!

2010-06-23T21:51:00.000+03:00

Everin kanssa uimassa

2010-06-20T19:04:00.018+03:00

Olimme tänään emännän kanssa Kirkkonummella tapaamassa veljeäni Everiä. Oli oikein hauskaa leikkiä samanlaisen hulmun kanssa, kun ei tuosta Rekusta ole aina paimenkoiramaisiin leikkeihin.

Ensin kävimme uimassa.

Everillä oli ihana vesilelu wubba. Minä päätin heti, että se on nyt minun. Aina kun Everi koitti ottaa sen itselleen, minä murisin enkä päästänyt irti wubbasta.

Pahus, Everi ehti uida wubban luo ennen minua!

Lopulta Everi kyllästyi minun kukkoiluuni ja antoi minulle turpiin. Wubbahan taisikin olla Everin lelu alun perin... Kurituksen jälkeen uskoin, ettei ole kiva kiusata veljeä.

Uinnin jälkeen riehuimme nurmikolla. Virtaa riitti edelleen!

Minun selkääni ei kannata hypätä, minä en nimittäin pidä siitä laisinkaan.

Everi mahtailee. Mutta se on vain leikkiä.

Punomme juonia.

Oli tosi kurjaa, että Everi ei lähtenyt meidän mukaan kotiin. Minä vähän odotin Everiä autolla. Kyllä se olisi meille voinut muuttaa! Oltaisiin vaikka annettu Rekku vaihdossa.

Hassuja hapsuja

2010-06-19T21:15:00.003+03:00

Minusta on sangen outoa, että uudesta olohuoneen matosta irtoaa hapsuja itsestään! Niitä on löytynyt maton vierestä muutaman kerran sen jälkeen kun me olemme olleet keskenämme kotona. Matto on aina rullalla, mutta hapsut vain irtoilevat!

Uintireissu

2010-06-12T23:35:00.007+03:00

Olimme tässä yhtenä lämpimänä päivänä uimassa Maskussa. Meistä oli mukava päästä uimaan kunnolla pitkästä aikaa! Minä halusin koko ajan olla nopein ja ottaa kaikki kepit. Jos Rekku joskus voittikin, minä kiipesin Rekun selkään vedessä ja otin kepin itselleni.

Safe Keeper's Evil Power BH

2010-06-06T19:06:00.013+03:00

Tänään me olimme BH-kokeessa Haunisten kentällä. Rankka päivä, mutta ohi on! Minä läpäisin kokeen niukinnaukin. Läpi on, me teimme sen!
Tuomari sanoi, että minun olisi pitänyt olla energisempi, ja että ohjaajan ja koiran yhteistyön olisi pitänyt olla parempaa. Täyskäännökset ja seuraaminen olisivat voineet olla tiiviimpiä. Liikkeestä maahanmenossa jäin istumaan (uskokaa tai älkää!). Perusasennossa istuin vinossa.
Paikallaolo häirittynä meni kuitenkin nappiin. Liikkeestä istumaanmeno onnistui myös hyvin. Samoin henkilöryhmä ja kaupunkiosuus.
On totta, että olin väsynyt enkä jaksanut keskittyä. Meidän kilpailunumero oli 7, joten emäntä kerkesi kerätä jännitystä ennen meidän vuoroa. Se alkoi vähän hermostuttamaan minuakin.
Ei tämän päivän suoritus ollut lähelläkään minun parastani, mutta läpi on!
Nyt voin lekotella koko kesän, ja ehkä syksyllä alamme isännän kanssa treenata jotain kivaa ja jännittävää!

Bertan kanssa iltalenkillä

2010-06-04T21:40:00.005+03:00

Tänään Bertta kävi meillä ja sitten menimme yhdessä iltalenkille metsään.

"Minä tiedän että nuo pallerot ovat tosi hyviä, mutta juuri nyt me ei voida ottaa niitä koska emäntä on niin lähellä ja se alkaa huutaa jos se näkee yhdenkään palleron katoavan suuhun."

Karmeaa karvanlähtöä

2010-06-01T08:07:00.002+03:00

Minua on vaivannut kiusallinen ongelma jo useita viikkoja: karvanlähtö. Jo ennen leikkausta rupesivat karvat irtoilemaan niin kuin ne tekivät juoksujen aikaan. (Minullahan oli juoksut juuri alkaneet kun minut vietiin leikattavaksi.) Eikä karvanlähtö ole vieläkään loppunut! Välillä kyljistä irtoaa oikein suuria tukkoja.
Osaisko joku viisaampi neuvoa minulle, miten saan karvanlähdön loppumaan? Tämä on varmaan joku hormonijuttu, kun kaikki meni sekaisin leikkauksen jälkeen. Ei se muuten mitään haittaa, mutta meillä pitää tämän takia imuroida joka päivä, ja minä en pidä imurista. Ja mitä sitten kun tulee syksy, olenkohan minä jo ihan kalju silloin...