sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Koivuluodossa sunnuntailenkillä

Sunnuntaipäivän kunniaksi päätimmme lähteä Koivuluotoon. Siellä isäntä ja emäntä vain poimivat vadelmia. Se oli meidän mielestä niin tappavan tylsää puuhaa, että aloimme painimaan.

Poljen sinut niittyyn, Rekku. Painu sinne vaan heinän sekaan!

Ja pysykin siellä. Ei mitään asiaa ylös.

Apua, nyt se nousee! Kylläpäs Rekku kiivastuikin pienestä pomotuksesta.

Huh, nyt saa kyllä riittää painiminen. Jätetään nuo kaksi rypemään vadelmapensaissa ja lähdetään rantaan.

Rekku kysyi minulta jaksaisinko uida vastarannalle asti. Vastasin että tietysti jaksaisin, ja vielä paljon nopeammin kuin hän!

Uinnin jälkeen minä haastoin Rekun nousemaan kiven päälle kuivattelemaan. Yllätyksekseni Rekku pääsi ylös jopa ketterämmin kuin minä, mutta ei meinannut uskaltaa tulla alas!

Ai niin, isäntä piilotti tulomatkalla tennispallon tien viereen. Mutta minä muistan TARKALLEEN minne se jäi!

4 kommenttia:

  1. ...ja vadelmia. Minun mielestäni niiden poimiminen ei ole yhtään tylsää puuhaa. Oletko muuten maistanut yhtäkään.
    Näytti teillä kuitenkin olevan hauskaa.

    VastaaPoista
  2. Totta kai olen maistanut. Ja mustikoita syön suoraan varvusta.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia.:)
    Everi ei kyllä välitä marjoista eikä sienistä. Tässä yksi ilta annoin kanttarelleja sapuskan kanssa ja Everi vain sylki niitä pitkin lattiaa...Jotku ei ymmärrä hyvän päälle.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, kiitos! Tänään kävimme poimimassa mustikoita ja söin taas niitä suoraan varvusta vaikka kuinka paljon. Mutta kanttarelleista minäkään en pidä.

    VastaaPoista