Tänä vuonna vietimme joulua kotona ihan rauhallisesti. Oli mukavaa, kun ei tarvinnut ajaa minnekään ja isäntäväki oli melkein koko ajan meidän kanssa yhdessä.
Vietin osan joulusta myös näin: fleecepeiton alla omassa pedissäni höyhensaarilla.
Tänä vuonna vietimme joulua kotona ihan rauhallisesti. Oli mukavaa, kun ei tarvinnut ajaa minnekään ja isäntäväki oli melkein koko ajan meidän kanssa yhdessä.
Vietin osan joulusta myös näin: fleecepeiton alla omassa pedissäni höyhensaarilla.
Eilen meillä oli kotona pikkujoulujuhlat. Pihaan ajoi vaikka kuinka monta autoa, ja lopulta viimeisestä autosta hyppäsivät tärkeimmät vieraat eli Urpo ja Kärsä.
Koko talo oli täynnä porukkaa ja ruokapöydän ääreen ei olisi mahtunut enää ketään. Sipi oli niin hermona, että hänet piti sulkea työhuoneeseen rauhoittumaan, koska haukkumisesta ei meinannut tulla ollenkaan loppua.
Onneksi tykkään pojista niin paljon, etten voi olla heille vihainen. Ja olihan minulla vielä pari muuta petipaikkaa.
Kun vieraat lähtivät, olimme aivan poikki. Isäntäväkikin rauhoittui ja loppupäivänä emme tehneet mitään.
Lunta on satanut tosi paljon viime päivinä. Yhtenäkin päivänä olimme pihalla kolme kertaa tekemässä lumitöitä. Isäntäväki laittaa meidät takapihan aitaukseen ja menevät itse etupihalle kolaamaan. Se on tosi kätevää, että voimme olla pihalla rauhassa emmekä karkaa minnekään.
Meilläkin riittää lumitöitä, sillä kepit ja tikut ovat hautautuneet lumen alle. Minä kaivan niitä sieltä kovalla vaivalla. Onneksi välillä puista putoaa lisää oksia eli hyviä pureskelukeppejä meille.
Metsään ei voi nyt oikein mennä, kun polut ovat hautautuneet lumeen. Emme jaksa loikkia siellä pitkiä matkoja, tai ainakaan Sipi ei jaksa.
Ulkona on aivan maagisen näköistä kun joka paikka on kuorrutettu lumeen.