Everin ja Justuksen kanssa

Pääsin tänään päivälenkille erittäin komeaan seuraan: veljeni sekä siskonpoikani kiersivät kanssani Kerttulan luontopolun.
Everin kanssa minulla on joskus ollut hieman kränää, mutta tällä kertaa tulimme todella hyvin juttuun. Eniten kuitenkin riehuin Justuksen kanssa. Huomasin, että häntä voi vielä pomottaa mielinmäärin, kun eihän sellainen pentu voi minun metsässäni sanoa minulle vastaan. Niinpä riehuimme ja koitimme painiakin, mutta oli aika kuuma eikä painista oikein tullut mitään. Sen lisäksi Everi ja Justus olivat metsässäni ensimmäistä kertaa, ja heillä riitti tutkimista.
Kukkulan huipulla poseerasimme kameralle, mutta minä kurkottelin hassusti melkein jokaisessa kuvassa.


Tässä laitoimme Justuksen kanssa takapäät yhteen.



Everi, Justus ja minä



Everi, Justus ja minä

Maha löysällä

Pari päivää sitten iltalenkillä karkasin pimeään metsään ja olin pitkään poissa. Kun tulin takaisin, nuolin huuliani sen näköisenä, että olin löytänyt metsästä jotain todella hyvää ja pistänyt sen poskeeni. Mutta kuten hyvin tiedetään, on ahneella surkea loppu. Seuraavana päivänä olin levoton, vaikka oli vasta lounasaika, ja yht'äkkiä yllättäen oli olohuoneen maton nurkkaan ilmestynyt läjä löysää kakkaa, jonka isäntä joutui siivoamaan pois. Ulos päästyäni kävin tarpeillani vähän väliä ja vatsa oli todella löysällä. Onneksi minulle sentään ruoka maistui entiseen malliin.

Samana iltana lähdimme Rekun ja isäntäväen kanssa laavulle, ja viivyimme siellä metsässä koko yön. Illalla kiipesimme lintutorniin. Suolla kävellessämme minä meinasin taas joutua suohulluuden valtaan. Minä nukuin laavulla levollisen yön mutta Rekku haukkui aina välillä metsän ääniä. Tosin me molemmat heräsimme jo ennen auringon nousua tekemään tärkeitä metsähommia, kuten nuuskimista ja kuljeskelua. Aamulla söin aamupalaa normaalilla ruokahalullani, ja vatsanikin alkoi palautua yön pimeydessä salaa herkuttelusta.

Kävimme suolla etsimässä vettä juotavaksi, sillä metsä oli yllättävän kuiva eikä siellä ollut lätäkköjä.

Joimme raikkaan suoveden Rekun kanssa samasta kupista yhtä aikaa (emäntä myöhästyi pari sekuntia eikä saanut yhteistä juomahetkeämme ikuistettua).

Illalla lepäilin laavulla kynttilänvalossa ja annoin mahani toipua kaikessa rauhassa.

Lomailu jatkuu

Saariston ihmeet nähtyäni päätin lähteä isäntäväen ja Rekun kanssa viikon mittaiselle autolomalle Suomeen. Kävimme ensin Haukiputaalla, missä uimme Perämeressä. Sitten piipahdimme Kemissä, missä tutustuimme mummoon. Oulujärven rannalla yöpyessämme kävelimme rantoja pitkin, mutta emme menneet uimaan koska satoi niin kamalasti. Kuopiossa kävelimme Puijon rinteillä, vaikka edelleen satoi.

Leppävirralla sade loppui. Kuusankoskella söimme valtavasti mustikoita ja löysimme hatullisen kanttarelleja ja kävimme myös Millan luona.

Lahdessa lenkkeilimme tuttuja polkuja. Orimattilassa kävimme Kalliojärven uimarannalla piknikillä.

Oli jännittävää olla autolomalla, sillä koskaan ei voinut olla varma missä kivassa, uudessa paikassa auton takaluukku taas aukeaakaan. Uusissa paikoissa oli paljon uusia hajuja, eikä sitä aina nukkunutkaan niin hyvin vieraissa majapaikoissa. Autossakaan ei oikein kunnolla voi levätä. Sitä mukavampi on olla taas kotona, omassa häkissä tai lempipaikassani tassut sohvaa vasten.