Kohtaamisia metsän eläinten kanssa

Olen nähnyt tosi monta peuraa ja kaurista, mutta en mielestäni riittävän läheltä. Se on ikävää, että olen aina kytkettynä niin en pääse tutustumaan niihin kunnolla. Ja ne aina juoksevat karkuun, aivan kuin ne eivät haluaisi nähdäkään minua. Ehkä ulkomuotoni sitten muistuttaa liikaa sutta.

Eräänä iltana näin kuitenkin metsässä ison hirven! Se oli niin jännittävä, etten meinannut saada silmiäni (ja kuonoani) irti siitä. 

Ensin ihmettelin, mikä pusikossa rapisee ja samassa hetkessä hirvi huomasi minut ja lähti vähän kauemmas. 

Tuijottelimme toisiamme hetken, ja sitten emäntä oli sitä mieltä, että jätämme hirven rauhaan ja menemme kotiin. 

Sitten toisella kerralla näin metsässä ketun ensimmäistä kertaa. Ajattelin aluksi, että onpas jännä koira, vai onko se kissa. Sitten se huomasi minut ja istahti mättäälle katselemaan minua. Se oli niin outoa, etten tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua. En voinut ymmärtää, miksei se lähtenyt karkuun. 
Kävelimme siitä ohi vaan, vaikka olisin kyllä halunnut tutustua kettuun lähemmin.

Urpolassa kesäjuhlissa

Eilen kävimme taas Urpon ja Kärsän luona kesäjuhlissa. Siellä on kesäisin heidän "pikkuveljensä" synttärit ja meidätkin aina kutsutaan. 

Saimme taas olla pihalla melkein koko ajan. Se oli ihanaa! 

Minä en uskalla enää niin kauheasti roikkua Urpon ja Kärsän suunpielissä, kun kerran sain vähän huutia siitä... Mutta uskon kyllä, että pojat tietävät kuinka paljon heistä tykkään. 

Kun oli ruoka-aika, Sipi ja Kärsä halusivat kovasti tulla sisälle. Teimme niin, että me söimme pihalla ja pojat sisällä, niin oli helpointa kaikille. 

Meistä otettiin tietysti asiaankuuluva yhteiskuva. Olemme aika ryhdikkäitä ja hienoja koiria, vaikka itse sanonkin!

Kotiinlähdön hetkellä kävin vielä sanomassa pojille heipat ikkunan läpi. Nähdään ensi kerralla!

Kesäretki Kopparön luontopolulle

Viime kesänä kävimme retkellä Kopparössä ja päätimme tänään lähteä sinne uudestaan. 

Heti alkuun päätimme käydä virkistäytymässä eli uimassa. 

Sää oli tosi kiva ja muistimme reitin pääpiirteissään ulkoa. Vaikka oli siellä kai jotkut merkitkin, ehkä isäntäväki seurasi niitä.

Uinnin jälkeen oli pakollinen kuvaustauko.

Sitten uimme vähän lisää.

Meillekin oli pakattu mukaan vähän evästä: Saksasta tuodut kaninkorvat, jotka olivat niin rapeita. 

Kelpaa syödä eväitä tällaisella taukopaikalla. 

Sipi oli tosi väsynyt loppumatkasta ja hän ottikin aina tauon, jos oli tilaisuus. Tässä pysähdyimme hetkeksi katsomaan merimaisemaa, ja Sipi ja minä lepuutimme tassuja. 

Meissä oli noin ziljoona punkkia retken jälkeen, mikä oli vähän ällöttävää. Minusta on niin tyhmää, kun isäntäväki aina syynää meitä niin tarkkaan ulkoilun jälkeen ja nyppii meidän turkista jotain.