Tapaaminen Turon kanssa

Savonlinnassa tapasin kauhean ison saksanpaimenkoirauroksen nimeltään Turo. Turo oli päättänyt ottaa minulta luulot pois heti ensi tapaamisella, ja niin hän tottavie tekikin: hän meni minun päälleni seisomaan ja räyhäsi kovasti. Aluksi minä pelkäsin Turoa niin paljon, että huusin suoraa huutoa heti jos Turo vähänkään katsoi minuun päin ja juoksin häntä koipien välissä karkuun takaisin auton luo. Mutta ei aikaakaan, kun jo uskalsin käydä tekemään lähempää tuttavuutta. Sitten Turo otti kepin ja antoi minun jahdata itseään. Mukavaksi pojaksi se sittenkin osoittautui.

Sisälle siirryttyämme seurustelimme jo paljon rauhallisemmin ja sivistyneemmin, kuten seuraava kuvasarja osoittaa:


Hei, minä olen Villa. Tapasimme äsken ulkona pihalla, jos muistat. Olen nyt täällä sisätiloisssa, suloistamassa sinun kotiasi läsnäolollani. Leikittäisiinkö jotakin rauhallista?


Leikitäänkö rippikoulua? Minä siunaan sinut, Turo, laittamalla tassuni tähän otsasi päälle. Ai ei ole kiva leikki. Jaaha. Tuota, tarkemmin ajatellen, voisitkin pysyä kauempana.


Etkö, Turo, millään voisi olla tujoittamatta minua noin intensiivisesti? (Siunaukseni ei ilmeisestikään tehonnut.) Tunnen oloni hieman voimattomaksi. Ei leikitä enää, jooko?


Äh, nyt nousit ylös. Olet niin suuri että mahtuisin kulkemaan sinun altasi selkä suorana. Leikittäisiinkö jotain muuta, vaikka matoa? Minä voin olla ensiksi mato.


Kas näin, mato matala kiemurtelee selällään. Madolla ei ole korvia lainkaan, eikä juuri jalkojakaan.

Hiihtolomalle!

Lähden tänään elämäni ensimmäiselle hiihtolomalle: ensin suuntaamme Lahteen ja sieltä Oraviin. Onkohan siellä paljon oravia? Jossain välissä saatamme käydä Savonlinnassa tapaamassa saksanpaimenkoiraa nimeltä Turo, mutta raportoin siitä tarkemmin sitten.

Hiihtoloman takia meiltä menee valitettavasti kasvattajan järjestämät pentutreffit sivu suun, mikä on todella harmi. Olisin kovasti halunnut nähdä siskot, veljet ja äidin taas. Mutta ehkä ensi kerralla sitten.

Täytin muuten eilen viisi kuukautta!

Futis on rankka laji

Rekun mielipuuhaa on jalkapallo, tai siis oikeammin tassupallo, eli futis, tai fudis, kuten Rekku sanoo. Minäkin olen silloin tällöin saanut osallistua Rekun yksinpeliin. Vaan on se niin rankka laji, että välillä tulee uni kesken kaiken.

Oletko nähnyt elokuvan "Tappajahai"?

Minä en, mutta olen kuullut että se ei ole ollenkaan pelottava. Luulen, että olisin varsin sopiva esittämään pääosaa "Tappajahain" seuraavassa jatko-osassa, jos sellainen joskus kuvataan.


"Raivoissaan peto kaappasi ahnaaseen kitaansa matkustajalaivan pelastusrenkaan!"


"Osa jättiläiskalan veitsenterävistä hampaista oli katkennut valtamerilaivan teräsrunkoa murskatessaan..."

Kutistuva häkki!

Apua, minun häkkini on kutistunut! Toivottavasti häkin omistaja ei suutu, kun se palautetaan.

Isoksikasvua ja uusia rutiineja

Minulla on enää yksi maitohammas suussa. Se on vasen yläkulmahammas, se joka katkesi aikaisemmin. Sen viereen on jo tulossa kirkkaanvalkoinen torahammas, ja vanha, keltainen tynkä heiluukin jo lupaavasti. Hampaiden vaihtuminen on siis vihdoinkin loppusuoralla ja se on helpotus. Ruokakaan ei ole aina maistunut, ja puruleluissa on ollut verta, kun pelkillä ikenillä on joutunut pureskelemaan.

Hammasuudistuksen myötä sain luvan siirtyä nauttimaan vain kaksi ateriaa päivässä. Vastaavasti aterioiden kokoa hieman kasvatetaan, toivottavasti. Olen siis jo melkein aikuinen (viiden päivän päästä tulee viisi kuukautta täyteen), ainakin ruoka-annosten määrällä mitattuna. Tosin olen kuullut, että jotkin aikuiset koirat syövät vain kerran päivässä, mutta ei kai meidän perheessä niin tehdä. Eihän?

Taidan olla tulossa aikuiseksi muillakin tavoin, sillä eräät uroskoirat ovat viime aikoina olleet kiinnostuneita minusta myös "sillä tavalla". Enhän minä siitä mitään tajua, totean vain että "onpas omituinen leikki, lopeta jo tuo nyhjääminen", lähden tieheni ja toivon että tajuavat mokomat jättää minut rauhaan.

Talveen ei kyllästy koskaan. Lumi on parasta.

Jäällä on tilaa juosta. Kerrankin olen Rekkua edellä.


Rekku saa minut kuitenkin aina kiinni, ja silloin jään joskus jalkoihin. Tällöin maa pöllyää, talvella jää.


Olen jo melko iso, mutta en vielä aivan riittävän iso.

Ystävänpäiväpainit

Ystävänpäivänä kävin tapaamassa ystävääni Helmiä. Painimme taas lumenkaatopaikalla villeinä! Helmi oli aivan märkä kuolasta, kun roikun koko ajan sen turkissa kiinni. Me ajoimme toisiamme takaa ja riehuimme ja painimme. Välillä pidimme taukoa ja sitten jatkoimme.
Takaisintullessa huomasimme, että Helmin niskakarvoissa oli verta. Minulta oli taas irronnut hampaita.
Harmi ettei Bumba päässyt tällä kertaa mukaan.

Luonnekuvaus

Taidanpa nyt kertoa millainen luonne olen.

Olen lähes aina rauhallinen, mutta en kuitenkaan kovin kärsivällinen. En pelkää juuri mitään! Tykkään hyvin paljon painista ja paimentamisesta sekä vaaninimisesta. Silti en komentele tai ärhentele paljoakaan. Luimistelen, mielistelen ja alistun helposti ja paljon (olenhan vielä pentu), mutta näin tehdessänikin olen välittömästi valmis leppymään ja jopa leikkiin jos tilaisuus tarjoutuu. En ole kovinkaan utelias vaan tykkään tarkkailla asioita kauempaa, joskus hyvinkin tarkkaavaisesti ja pitkään. Pitkästyn kuitenkin joskus aika nopeasti ja tällöin käyn useimmiten nukkumaan. Mutta jos minua ei väsytä, niin haastan Rekun painiotteluun. Jos Rekku ei innostu, keksin äkkiä jotain omaa tekemistä, mielellään jotain, mistä lähtee meteliä tai tulee pieniä palasia suuhun. Tykkään läheisyydestä ja hellyydestäkin paljon, vaikka ei hempeily sentään leikkiä voita. Minulla on omasta mielestäni oikeastaan aika hyvä huumorintaju: vaikka en itse aina ymmärrä lopettaa leikkiä ajoissa, en pahastu vaikka minulle sanotaan rumasti. Eikä vielä ole tullut eteen yhtään niin vakavaa tilannetta, ettenkö minä olisi keksinyt siitä jotain hauskaa (tai juu, olihan se kenkätapaus aika ikävä...).

Tällainen luonne minä olen.

Maha sekaisin

Tämä on kyllä nyt hieman noloa, mutta minulla on mennyt vatsa sekaisin. Ei pahasti, mutta kuitenkin sen verran, että olen joutunut tekemään tarpeeni pari kertaa sisälle. No ei kai sille mitään voi, mutta käry on aivan kamala. Piereskelee se Rekkukin aika paljon, mutta on se silti ihan toisenlainen efekti, jos tekee läjän kylpyhuoneeseen.

Olen tässä pohtinut, että mistä vatsavaivat voisivat johtua. Vaihdoin Royal Caninista Happy Dogiin jo pari viikkoa sitten, ja siinä välissä söin toisinaan yrjölänpuuroakin, joten se se ei oikeastaan voi olla. Olisikohan syynä ne jäniksenpapanat, joita ulkosalla tykkään popsia isännän kielloista huolimatta? Ehkä. Ei kai sentään se pienenpieni pala juustoa, jonka sain maahanmenoa harjoiteltuani maanantaina? Ei, se olisi jo liian julmaa. No, eilein sain kuitenkin maitohappobakteereita illallisen kanssa ja tänään uudestaan, joten eiköhän se massu kohta rauhoitu. Toivotaan niin, kaikkien mielenrauhan ja nenienrauhan vuoksi.

Aika hyvää tämä ydinluu

Kävin pöllimässä Rekulta tämän ison luun.

Työn raskaan raataja

Tänään kävin töissä isännän kanssa. Myös tiistaina, eli toissapäivänä kävin töissä. Töissä oli paljon uusia ihmisiä ja muuta jännittävää. Sain kulkea aika paljon vapaana isossa rakennuksessa. Käytinkin tämän tilaisuuden hyväksi ja kävin kurkistamassa kaikkiin huoneisiin, tietenkin hurmaten jokaikisen vastaantulijan (paitsi yhden naisen, joka oli menossa fysiojumppaan ja pelkäsi koiria). Pääsin myös säännöllisesti käymään pihalla, ja lounas tuli eteeni ihan kuin kotona. Isännän työpöydän alla minulla oli viltti, nalle ja luu, joten mikäs siinä sitten ollessa.

Tänään töissä tapasin Aden (entiseltä nimeltään Topi), josta mahdollisesti tulee virkakoira. Me painimme lumihangessa kunnes olin aivan märkä. Myöhemmin näin metsässä hiihtäjiä. Suksista kuului sihinää, joka oli aluksi vähän pelottavaa, mutta pian jo jahtasin hiihtäjiä latua pitkin juosten. Löysin metsästä myös irronneen somman sekä lumen alta pudonneen suunnistusrastin. Ne me veimme työpaikalle talteen.

Huhhuh, onpa rankkaa tämä työelämä nykyään.


Tässä olen isännän kanssa lähdössä töihin. Huomatkaa miten taitavasti osaan odottaa hissiä käytävässä.


Tässä näkyvät tärkeimmät työvälineeni työpäivän töitä varten. Viltti ja nalle ovat mukana, ja eikun työmaalle!

Kukaan ei poistu!

Joskus ihmiset yrittävät lähteä ulos ilman minua. Se ei sovi minulle, ja siksi olen kehittänyt tekniikan ehkäistä nämä livistämiset. Asetun välioven eteen siististi makuulle. Välioven edessä oleva pehmeä kynnysmatto tekee tästä vieläpä erityisen mukavaa. Yrittäkääpä vain poistua ilman minua!

Pentutreffeillä

Eilen oli hauska päivä! Kävin treffaamassa kavereitani Helmiä ja Bumbaa. Pakkasta oli noin 10 astetta ja aurinko paistoi, joten mikäs meidän kirmatessa!

Minä, Helmi ja Pumba
Kaunis Helmi
Lumenkaatopaikka on suuri
Helmi kehveli pääsi niskan päälle
Kuka on pomo?
Bumba hurjana
Täällä on jotain sekä mustille että vaaleille
Kosto äskeisestä
Yritin yllättää Helmin takaapäin, mutta se huomasi minut
Tiukka ote niskanahasta