Patikassa Grevenmacherissa

Emäntä päätti eilen viedä meidät Luxemburgin puolelle Grevenmacheriin ulkoilemaan. Menimme autolla Moselin rantaan ja nousimme siitä viininviljelysten sekaan merkitylle 5 kilometrin reitille. Taivas oli aivan kirkas ja oli lämmin päivä. 

Kapusimme koko ajan korkeammalle ja korkeammalle ja lopulta olimme niin ylhäällä, että näimme Moselin vastarannalla olevan Nittelin kylän kokonaan. 

Tietysti meistä otettiin paljon kuvia. 

Maisemat olivat huikaisevat. 

Välillä reitti meni metsän siimeksessä ja siellä oli ihanan varjoista. Menimme myös puron yli, ja siitä saimme juotavaa. Se tuli tarpeeseen, kun olimme jo aika kuumissamme. 

Reitillä ei ollut kovin paljon muita kulkijoita, mutta muutamia koiria tuli kyllä vastaan. Hiukan yllätyimme, että eräässä mutkassa tapasimme toiset kaksi valkoistapaimenkoiraa! Juttelimme hetken aikaa ja nauroimme tilanteelle, mutta emme sentään alkaneet leikkiä niiden kanssa. Vaikka olemmekin samannäköisiä, en silti luota jokaiseen vastaantulijaan. (Tai oikeastaan en luota juuri keneenkään.)

Kyllä näissä maisemissa kelpaa koiran patikoida. 

Retken loppupäässä oli pieni lähde, josta saimme raikasta vettä. Ja ennen kuin hyppäsimme autoon, kävimme vielä juomassa Moselin vettä. Minä kävin hiukan uimassakin, mutta Viki on hyvin tarkka siitä, ettei hän vain kastu. Toivon, että hän tänä kesänä oppii nauttimaan uimisesta, koska se on niin hyvä tapa viilentää turkki kesäpäivänä.

Isännän kanssa Römerpfadilla

Perjantaina saimme kivan yllätyksen, kun isäntä tuli tänne! Oli kaunis ja lämmin päivä, joten lähdimme katsomaan auringonlaskua Petersbergin kukkulalle. 

Pidimme taukoa viininviljelysten välissä ja lekottelimme lämpimällä nurmikolla. Hurmasimme samalla muutamia ohikulkijoita.

Seuraavana päivänä menimme taas Römerpfadille katsomaan luolaa. Oli lämmin päivä jälleen, joten joimme vettä kaikista puroista. Siellä on myös hauska lähde, josta pulppuaa kirkasta pohjavettä. Viki ei vieläkään ole ymmärtänyt, miten kivaa vedessä lotraaminen on, joten hän tyytyi vain maistamaan vettä. Minä sen sijaan kastelin tassut kunnolla ja varauduin kuumaan lenkkiin. 

Tällä kertaa kävimme linnanraunioilla sisällä. Viimeksi emme menneet raunioille, mutta kyllä olisi kannattanut. 

Sieltä oli hyvät näköalat ja paljon hyviä tuoksuja. Linnanraunioiden vieressä oli Biergarten, jossa pidimme takaisin tullessa tauon; isäntäväki otti kylmät juomat ja mekin saimme vettä. 

Kävimme tällä kertaa myös Genovevahöhlen näköalapaikalla ja minä hyppäsin vahingossa ensin tuonne kiven päälle. Emäntä melkein sai sydänkohtauksen kun hän säikähti niin paljon. Tuosta on kymmenien metrien pudotus maahan, mutta en minä tietenkään aikonut pudota sieltä. 

Sitten menimme vielä käymään Klausenhöhlenin luolassa. Ensin isäntäväki meni sinne itsekseen ja me odottelimme tässä ulkopuolella, mutta sitten mekin saimme mennä luolaan.

Emme kylläkään kiivenneet tikkaita, mutta muuten tutkimme kaikki paikat. Siellä oli ihanan viileää, kun oli niin lämmin päivä. 

Retki oli kaiken kaikkiaan onnistunut, ja erityisen kivaa oli se että isäntä oli mukana. 

Räjähtelevä peti

Emäntä on usein pitkään pois kotoa, ilmeisesti jossain työpaikalla. Ne ovat meille pitkiä päiviä, varsinkin Vikille. Meillä käy täällä kyllä koiranulkoiluttaja kaksi kertaa päivässä, mutta Vikillä riittäisi energiaa tehdä paljon enemmän. Joskus hän vähän riehaantuu, jos ei ole mitään kivaa tekemistä. Silloin hän keksii itse jotain hauskaa puuhaa. 

Aiemmin hän teki hampaillaan reikiä kämpän seiniin. Hän on kokeillut lähes jokaista tämän asunnon kulmaa ja tehnyt hampaanjälkiä niihin. Ihmeen pehmeät ne seinät onkin, kun niin pienestä tulee pahoja koloja. Sitten emäntä alkoi ruiskuttaa seiniin jotain pahanmakuista ainetta ja Viki on enimmäkseen jättänyt seinät rauhaan. 

Mutta sen jälkeen alkoi meidän pedin riepottelu. Tämä on se peti, joka ostettiin minulle kun olin aivan pieni pentu.

Näyttää siltä kuin peti olisi räjähtänyt aivan itsestään, mutta voin luottamuksellisesti kertoa, että Vikillä oli kyllä näppinsä pelissä. Vai pitäisikö sanoa hampaansa ja tassunsa. 

Samassa hötäkässä mattoon on tullut iso reikä ja asunnon toinenkin matto sai vähän osumaa. 

Nyt peti on niin riekaleina, että sitä ei voi enää käyttää, vaan se pitää heittää pois. Kaikki vetoketjut on revitty, kankaisiin on tehty isoja reikiä ja täytteet tulevat kokonaan ulos. 

Sen seurauksena emäntä osti eilen uuden (mahdollisimman halvan) pedin. Otin sen heti käyttöön.

Pitäkää tassut ristissä, että se kestää.

Pääsiäisseikkailu Rostockiin

Lähdimme keskiviikkona emännän työpäivän jälkeen ajamaan kohti Rostockia. Matka on niin pitkä, että on hyvä ajaa kahdessa pätkässä. Menimme hotelliin yöksi ja vihdoin mekin pääsimme sängylle nukkumaan. 

Viki nukkui koko yön emännän lähellä ja minä olin sängyn jalkopäässä. 

Aamulla ajoimme Hampurin lentokentälle ja otimme pääsiäisvieraat kyytiin. Perillä Rostockissa oli ihanaa tulla omaan kotiin! Lähdimmekin heti pitkän automatkan jälkeen peltolenkille verryttelemään tassuja. Viki oli aluksi vapaana vähän aikaa, mutta sitten pellonreunassa näkyi peuroja ja Vikikin joutui kytketyksi. 

Pitkäperjantaiaamuna lähdimme Warnemündeen rannalle. Aivan ensimmäiseksi meidät päästettiin vapaaksi, jotta saisimme riehua kunnolla pitkästä aikaa. Ja kyllä meillä riittikin energiaa! Pidimme sellaista meteliä, että kaikki katsoivat meitä. Juoksimme ja räyhäsimme ihan kunnolla. 

Viimein maltoimme rauhoittua ja meistä saatiin vähän parempi valokuvakin. 

Kiertelimme Warnemünden hiekkarannalla, kävimme aallonmurtajan majakalla ja sitten menimme vielä kahvilan terassille hetkeksi lepäämään. Siellä me käyttäydyimme melko hyvin, vaikka koko ajan kulki ihmisiä ja koiria meidän ohi.

Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin Bad Doberanin pyökkimetsässä. Siellä oli kaikki muuten ennallaan, mutta kevät oli ottanut harppauksen eteenpäin sitten viime kerran. Oli mukavaa tehdä kunnon kävely tutussa paikassa. 

Pääsiäispäivänä menimme taas Bad Doberaniin, mutta tällä kertaa ihmiset kävivät ensin tutustumassa isoon luostariin ja me odottelimme sen aikaa autossa. 

Sitten kiertelimme luostarin pihassa ja mekin pääsimme mukaan. Siellä olimme myös hetken aikaa vapaana ja riehaannuimme. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut siitä mieltään. 

Pääsiäisloma oli niin ohjelmantäytteinen, että sunnuntai-iltana menimme vielä Kühlungsbornin rannalle ihailemaan auringonlaskua. Se oli oikein mukavaa, vaikka siellä olikin aika paljon ihmisiä. 

Kun aurinko oli laskenut, menimme hiekalle ja siellä ei onneksi ollut juuri ketään ihmisiä ja saimme olla vapaina. 

Päivät menivät nopeasti ja maanantaina lähdimmekin aamulla ajamaan takaisin toiseen kotiin Trieriin. Matka tuntui pitkälle, mutta lopulta illalla olimme perillä. Täällä on jo puissa lehdet ja ilmassa lämpöä. Kevät on pitkällä.