maanantai 9. marraskuuta 2026

Viikonlopun retki Wolfsschluchtille

Vikin kunto parani nopeasti nukutuksen jälkeen ja pääsimme jo viikonloppuna retkelle. Menimme ensin autolla Berdorfiin ja lähdimme patikoimaan. Määränpäänä oli Wolfsschlucht, joka on hieno kalliorotko. Siellä on myös upea näköalapaikka, jonka löysimme vahingossa kun kävelimme vähän harhaan. 


Aluksi kävelimme monet portaat ylös ja välillä vähän myös alas. Minulla meinasi mennä hermot tähän, koska en erityisesti nauti portaiden nousemisesta. 


Itse rotkossa oli paljon ihmisiä ja halusimme sieltä vaan nopeasti pois. Se oli kyllä hieno paikka, mutta emäntä ei jaksanut ottaa meistä siellä yhtään kuvaa.

Sen sijaan menimme kiertämään ympyräreittiä ja löysimme hienon lehtimetsän syksyn väreissä. Siellä ei ollut juuri ketään muita ja saimme olla välillä vapaana. Tosin Viki oli hetkittäin niin rasittava kun hän vaan hyökkäili minun kimppuun koko ajan, että emäntä joutui kytkemään hänet. 


Sitten löysimme sattumalta tämän näköalapaikan ja parvekkeen. Viki oli hieman epäileväinen, mutta vakuutin hänelle että tässä on turvallista istua. Alhaalla näkyy laakso ja Sauer-joki.


Kapusimme portaita alas takaisin rotkoon. Askelmia ei edes näe kun ne ovat lehtien peitossa, eikä tämä muutenkaan ollut kovin turvallisen oloinen reitti. Mutta selvisimme hyvin, kun kävelimme emännän takana koko ajan emmekä vetäneet häntä kumoon.

Alhaalla rotkossa oli hiukan vähemmän ihmisiä tällä kertaa ja meistä otetiin nopeasti pari kuvaa. 


Oli kiva syksyinen retkipäivä! Koko reitin pituudeksi tuli yli 8 km, kun kävelimme vähän harhaan ja teimme ylimääräisen lenkin. Uni maittoi kotona.

lauantai 7. marraskuuta 2026

Viki taas eläinlääkärissä

Viki kävi taas eläinlääkärissä hoidettavana. Edellisellä kerralla nukutuksessa otetut koepalojen tulokset olivat tulleet. Vikillä on nenäonteloaspergilloosi. Siihen on onneksi olemassa hoito ja se aloitettiin saman tien. Viki nukutettiin taas kolmeksi tunniksi ja nenäonteloon laitettiin lääkettä. 

Illalla kun Viki pääsi kotiin, hän oli tietysti aivan tokkurassa ja huonovointinen. 


Nenä oli hellänä. Kuonosta valui lääkettä ja kuolaa ja räkää tosi paljon.


Peittelimme hänet ja kuonon alle laitetiin pyyhe, jos se vähän edes suojaisi sohvaa. 


Minä menin Vikin viereen lohduttamaan häntä. Olin aika huolissani.
Näitä hoitokertoja tulee vielä ainakin kaksi. Sitten aspergilloosin pitäisi olla poissa ja Viki voi palata normaaliin elämään. 
Isäntäväki on murehtinut Vikin vointia paljon, mutta onneksi nyt on löytynyt diagnoosi ja hoito on alkanut.


keskiviikko 4. marraskuuta 2026

Syyslomalla

Lähdimme kotiin pohjoiseen syyslomalle. Olin niin onnellinen, kun pääsin tutulle pehmeälle matolle rentoutumaan. 


Pitkän automatkan jälkeen uni maistuikin.


Täällä kotona voin todella rentoutua, kun koko lauma on koossa. Isäntä on erityisen kiva, koska hän huomioi meitä ja antaa herkkuja.


Kävimme ulkoilemassa tutulla reitillä hevostallien luona. Hevosia oli vielä ulkona ja tykkään haistella niiden hyviä tuoksuja.


Oli halloween-ilta ja me poseerasimme syksyn lehtien kanssa. 


Jouduimme tekemään temppuja. Tassujemme päälle aseteltiin herkkupalat, mutta emme saaneet koskea niihin ilman lupaa. Viki on aina ihan höntti kun tehdään tätä, hän ei meinaa löytää herkkuja sitten kun saamme luvan ottaa ne.


Toisena päivänä kävimme Itämeren rannassa haistelemassa raikasta meri-ilmaa. Oli aivan ihanaa juosta rannalla ilman huolen häivää. Viki koitti jahdata lokkeja, mutta eihän hän niitä kiinni saanut tietenkään. Kastelimme tassut moneen kertaan koska se tuntui hyvälle idealle silloin. Myöhemmin tuli vähän kylmä kyllä, mutta oli se sen arvoista.
 

Nautimme täysillä rantaelämästä syksylläkin. Vikillä varsinkin on niin paljon virtaa ja hän jaksaisi juosta vaikka koko päivän.


Lopuksi kiipesimme ylemmäs ja pidimme hiukan taukoa. Näköala oli hieno, mutta me halusimme silti katsella eri suuntaan.