Heippa Trier

Olemme nyt muuttamassa pois Trieristä, koska emäntä löysi meille paremman asunnon Luxemburgista. Trier on ollut ihan kiva paikka asua ja olemme täällä nähneet uskomattomia maisemia ja hienoja puistoja. 

Tässä olemme kuuluisan UNESCO-maailmanperintökohteen Porta Nigran edessä. Aamulenkkimme kulki tästä ohi, joten se ehti tulla tutuksi. 

Toinen kiva paikka on Palastgarten, joka on ihan asuntomme lähellä. Keväällä siellä kukki kirsikkapuut aivan upeasti. 

Kävelimme Palastgartenissakin joka aamu ja usein myös iltapäivällä. Joskus aamuisin saimme olla siellä vapaana kun siellä ei ollut muita. 

Petersbergin kukkulalla on isot viiniviljelmät ja siellä kävimme melkein joka viikko ihailemassa maisemia. Ilta-aurinko lämmitti ruohikon ja tässä oli mukava pitää taukoa. 

Toinen kiva puisto on Weißhauswald. Se on riittävän kaukana isoista teistä ja täällä Viki sai juosta vapaana. Myös minä kokeilin vapaanaoloa välillä ja se oli ihan hauskaa. 

Näköala Moselille ja Trierin keskustaan on myös huikaiseva, vaikka Vikiä se ei kiinnostanutkaan. 

Iltalenkit lähialueilla tulivat tutuiksi näiden kuukausien aikana. Lähellä tätä kuvanottopaikkaa oli usein kissoja, jotka saivat minut villiksi. Aloin kyttäämään niitä jo kaukaa ja jos näin vilauksenkaan niistä, aloin huutamaan ja tempoilemaan remmissä. Valitettavasti en koskaan saanut niitä kissoja kiinni. 

Kävelimme usein myös radan vartta hienojen graffititeosten ohi.

Totuimme urbaaneihin lenkkireitteihin ja opimme kulkemaan jalkakäytäviä aivan sujuvasti. Joskus meistä otettiin tällaisia omituisia kuvia, jossa Viki makaa kiviaidan päällä ja minä istun vieressä tuiman näköisenä.

Urbaanikin maisema näyttää pehmeälle ilta-auringon valossa.

Loppuun vielä kuva toisesta kuuluisasta UNESCOn kohteesta: roomalaisten kylpylästä eli Kaiserthermenistä. Emme käyneet sisällä, mutta näimme sen ulkoa monta kertaa. 

Nyt sanomme heipat Trierille ja jatkamme keskieurooppalaista elämää Luxemburgissa. 

Lisää vieraita Suomesta

Meillä oli viime viikolla lisää vieraita Suomesta ja se oli tosi mukavaa. Varsinkin Viki tykkää siitä, kun on tupa täynnä ihmisiä ja koko ajan voi keksiä jotain tekemistä. Erityisesti pieni poika oli odotettu kyläilijä, sillä hänen kanssaan meillä on aina hauskaa. Hän jaksaa touhuta loputtomasti eikä hänen energiansa lopu koskaan. 

Menimme tietysti taas Teufelsschluchtille, koska se on niin uskomaton paikka ja emännän mielestä jokaisen pitää käydä siellä. 

Tälläkin kertaa siellä oli paljon ihmisiä, mutta pääsimme silti kiertämään koko reitin ilman suurempia jonotuksia hienoimpiin paikkoihin (esimerkiksi kallionkoloihin tai luoliin).

Olemme käyneet täällä nyt jo muutaman kerran, mutta joka kerta maisemat näyttävät uskomattoman hienoilta.

Minäkin olin mukana, vaikka kuvissa on vain Viki Sipin vanhoissa sinisissä valjaissa. 

Samalla reissulla kävimme myös Luxemburgin vanhimmassa kaupungissa Echternachissa. Isäntäväki meni kävelykadun ravintolan terassille syömään ja Viki ja minä olimme mukana aivan kiltteinä. Emme piitanneet ohikulkevista koirista vaan lepuutimme tassujamme rauhallisina pöydän alla.
Ruuan jälkeen kiersimme vähän Echternachin kaupungilla ja näimme mm. tämän hienon basilikan. 

Toisena päivänä lähdimme käymään Schengenissä ja kävimme myös Ranskassa. Schengenissä menimme Suomen lipun viereen ja Viki ja minä tietysti esi-isiemme kunniaksi kävimme myös Sveitsin lipun luona, sillä rotumme alkuperä on Sveitsissä.

Ollos huoleton, koiras valveil on.

Oli aika lämmin päivä, mutta saimme juotavaa tästä vesipisteestä. Minä tykkään juoda suoraan tippuvaa vettä, en altaasta. Kuvittelen että se on raikkaampaa.

Ranskassa Sierck-les-Bainsin kylässä oli lämmin, mutta menimme silti rappuja ylös alas. Isäntäväki nautti kahvit ja välipalan pienessä kahvilassa. 

On kivaa kun on vieraita. Harmi että heidän piti sitten lähteä takaisin kotiin, mutta Kärsä varmaan ilahtui kun sai omat ihmiset takaisin.

Heinäkuun alun kuulumiset

Heinäkuun alku on ollut rauhallinen. Helle palasi Keski-Eurooppaan ja meillä on ollut sen takia vähän lyhyempiä ulkoiluja ja vähemmän riehumista. Teemme aina pitkän lenkin aamulla, kun on vähän viileämpää. Viikonloppuisin aamulenkki saattaa kuitenkin olla vähän tavallista myöhemmin ja silloin joudumme joskus pitämään vähän taukoja, ettemme ylikuumene.

Tässä pidämme taukoa kävelykadulla. Onneksi monen liikkeen edessä on vesikuppeja koirille, jotta saamme virvokkeita. 

Tässä puistossa saamme aina olla hetken aikaa vapaana ja riehua. Harmi vaan että tuo pentu on aivan pitelemätön, se jaksaisi painia vaikka kuinka kauan ja minä en aina jaksaisi.

Usein aamulenkin jälkeen meissä on siellä sun täällä vihreitä merkkejä, kun painimme ruohikolla.
Viki otti suloisen ilmeen, vaikka hän on aikamoinen pahantekijä kun isäntäväen silmä välttää.

On siinä pennussa minullakin paimentamista. En jaksa sekaantua seinien järsimiseen, mutta jos hän alkaa minua häiritsemään niin annan kyllä palautetta. 

Eräänä viikonloppuna meillä oli vieraita Suomesta ja veimme heidät tietysti Teufelsschluchtille. Siellä on aina aika kivaa.