Helatorstai oli vapaapäivä keskellä viikkoa, ja silloin emäntä otti minut mukaan autoon ja ajoi Teijon kansallispuistoon. Tällä kertaa emme menneetkään Matildanjärvelle, vaan Onnelannummelle. Siellä on kiva reilun 4 kilometrin lenkki. Edellisen kerran, kun kävin siellä, oli kevättalvi. Tällä kertaa maisemat olivat hiukan erinäköiset.
Mukana olivat Kumu ja Nipsu. Kumun kanssa jatkoimme siitä, mihin viimeksi jäimme, eli kauheaan riehuntaan. Meidän oli aivan pakko huutaa kovaan ääneen ja juosta edestakaisin ja näykkiä toisiamme kyljistä. Onneksi meillä on samanlainen huumorintaju, niin ei kummallekaan tullut paha mieli.
Maisemat olivat aika huikeat. Minä rakastan olla metsässä.
Muistan tämän kohdan viime kerralta, silloin oli paljon lunta.
Taukopaikalla jatkoimme juoksentelua ja riehumista, vaikka aloimme olla jo aika väsyneitä.
Välillä koitimme vähän levätä, mutta eihän siitä mitään tullut. Meidän oli aivan pakko olla koko ajan toistemme kimpussa.
Onneksi matkan varrella oli hyviä juomapaikkoja.
Retken lopuksi kävimme vielä vilvoittelemassa tassuja ja juomassa yhdessä.
Nipsukin oli tosiaan mukana, mutta hän ei halunnut yhteenkään kuvaan. Hän ei oikein jaksa meitä junnuja. Varmaan hänellä on paljon kivempaa ikäisessään seurassa.