Kesäpäivän retki Inkoossa

Sunnuntaina ilma oli tosi lämmin, tuntui ihan kesälle. Lämpiminä päivinä olemme viettäneet paljon aikaa takapihalla, kun siellä on yhtä lämmin kuin sisällä. 

Sipi oli kyllä sitä mieltä, että pitäisi tehdä joku retki, joten isäntäväki pakkasi meidät autoon ja lähti ajamaan Inkooseen. Siellä pääsimme kivalle retkelle merenrantaan Kopparnäsiin. 

Merellä on aina kivaa, voisimme vaan tuijotella maisemia vaikka kuinka kauan.

Kävimme uimassa monta kertaa. Isäntäväki ei vielä tohtinut.

Jossain vaiheessa tulee tarve rauhoittua ja kerätä voimia. Lisäksi minua ärsytti märkä turkki, joten koitin kuivatella itseäni tässä kalliolla. 

Kaverikävely Onnelannummella

Helatorstai oli vapaapäivä keskellä viikkoa, ja silloin emäntä otti minut mukaan autoon ja ajoi Teijon kansallispuistoon. Tällä kertaa emme menneetkään Matildanjärvelle, vaan Onnelannummelle. Siellä on kiva reilun 4 kilometrin lenkki. Edellisen kerran, kun kävin siellä, oli kevättalvi. Tällä kertaa maisemat olivat hiukan erinäköiset. 

Mukana olivat Kumu ja Nipsu. Kumun kanssa jatkoimme siitä, mihin viimeksi jäimme, eli kauheaan riehuntaan. Meidän oli aivan pakko huutaa kovaan ääneen ja juosta edestakaisin ja näykkiä toisiamme kyljistä. Onneksi meillä on samanlainen huumorintaju, niin ei kummallekaan tullut paha mieli. 

Maisemat olivat aika huikeat. Minä rakastan olla metsässä. 

Muistan tämän kohdan viime kerralta, silloin oli paljon lunta. 

Taukopaikalla jatkoimme juoksentelua ja riehumista, vaikka aloimme olla jo aika väsyneitä. 

Välillä koitimme vähän levätä, mutta eihän siitä mitään tullut. Meidän oli aivan pakko olla koko ajan toistemme kimpussa.

Onneksi matkan varrella oli hyviä juomapaikkoja. 

Retken lopuksi kävimme vielä vilvoittelemassa tassuja ja juomassa yhdessä. 

Nipsukin oli tosiaan mukana, mutta hän ei halunnut yhteenkään kuvaan. Hän ei oikein jaksa meitä junnuja. Varmaan hänellä on paljon kivempaa ikäisessään seurassa. 

Keskustan tuoksuja nuuhkimassa

Kävimme iltakävelyllä Tammisaaren keskustassa. Siellä on aina niin kauhean paljon uusia ja mielenkiintoisia hajuja, että vaikka tekisimme vain lyhyen lenkin, olemme Sipin kanssa aivan poikki kaikesta nuuhkimisesta. 

Ensin kävimme hiekkarannalla. Aurinko oli juuri laskemassa ja minä värjäännyin vaaleanpunaiseksi. 

Sitten kiertelimme vanhassakaupungissa, kävimme uuden Chappe-museon ulkopuolella ja torilla. 

Kaupunki oli jo hiljentynyt, koska oli aika myöhä.Torillakaan ei ollut juuri ketään, paitsi isäntäväki ja me.

Retkipäivä Mathildedalissa

Eilen oli seikkailupäivä. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ravintolaan. Ja sen jälkeen kävimme Urpon ja Kärsän kanssa Teijon kansallispuistossa kiertämässä Matildanjärven. 

Ensin ravintolassa isäntäväki juhli eräitä synttäreitä. Minä pääsin mukaan, koska en ollut koskaan käynyt ravintolassa. Sipi odotti autossa, ja viereissä autossa odottivat Urpo ja Kärsä. 

Käyttäydyin aivan mallikkaasti. Makoilin rauhallisena pöydän alla. Joku pikkupoika halusi paijata minua, ja minä nuolin sen naaman.

Ruokailun jälkeen haimme loput koirat autoilta ja lähdimme kiertämään järveä ympäri. Vanhukset Sipi ja Urpo jaksoivat oikein hienosti. Sipi varsinkin rakasti retkeä, kun pääsi koko ajan veteen kahlaamaan ja juomaan. 

Kärsä ei voinut edes katsoa, kun me kävimme kahlaamassa. Hän on sellainen vilukissa.

Tavalliseen tapaan meistä otettiin ryhmäkuva. 

Sipille tämä oli tavallista pidempi retki, mutta menimme aika rauhallista vauhtia. Vettä oli koko ajan tarjolla juotavaksi ja kahlattavaksi. 

Kylläpä oli mukava ja tapahtumarikas päivä! 

 

Vappurieha

Vapuksi oli luvattu huonoa säätä, mutta päätimme silti lähteä Peikkometsään Urpon ja Kärsän kanssa. 

Villiinnyin aivan kauheasti parkkipaikalla, kun tajusin keitä viereisessä autossa on. Aloin riehumaan ja juoksemaan ympäriinsä. Jäi minulle silti vielä voimia kävellä 5,5 kilometrin lenkki. 

Taukopaikalla laavulla me jouduimme tietysti valokuvattaviksi. 

Ensin meillä oli hieman epätietoisuutta siitä, mitä meiltä tässä odotettiin. Urpo kysyi Kärsältä, mitä pitää tehdä. Poseerata kai, kuten aina.

Kärsää ei itseään huvittanut ollenkaan katsoa kameraan. 

Sitten Sipi ja minä aloimme juttelemaan siitä, mikä olisi hyvä kuvakulma. 

Lopulta onnistuimme kaikki jotenkuten katsomaan samaan suuntaan samaan aikaan. 

Retken jälkeen menimme meille koko porukalla. Se oli ihanaa. Mieluusti lainaan petiäni Urpolle tai Kärsälle. He nukkuivatkin siinä mielellään, välillä kahdestaankin. 

Ihmiset keksivät vielä vaikka mitä tekemistä, esimerkiksi vappuhattujen pitämistä, television katsomista, syömistä, juomista ja saunomista, mutta me koirat emme oikein jaksaneet muuta kuin levätä pitkän retken ja riehumisen jälkeen. 

Yö meni rauhallisesti. Ihmiset vetäytyvät omiin huoneisiinsa nukkumaan ja me koirat nukuimme koiranunta olohuoneessa. Kärsä meni tietysti heti sohvalle kun kukaan ihminen ei nähnyt. 

Kun vieraat lähtivät kotiin seuraavana päivänä, olimme aivan rättiväsyneitä. Yökyläily on todella kivaa, mutta väsyttävää.