Pitkä, kuuma kesäviikonloppu

Olemme viettäneet pitkää viikonloppua täällä Trierissä. 

Perjantaina emännällä oli vielä työpäivä, mutta auto piti viedä kesken päivän huoltoon ja me lähdimme mukaan. Menimme läheiseen puistoon kävelylle ja virkistäydyimme myös lammessa. Se teki hyvää, koska oli kuuma päivä. 

Sitten menimme takaisin autohuoltoon viilentymään kivilattialle. Olimme aivan rentoja, vaikka ihmisiä kulki ohi.

Oli todella kuuma päivä ja minä koitin viilentyä, mutta Viki änkesi itsensä samaan petiin ja ihan kiinni minuun. En raskinut komentaa sitä pois, kun nykyään niin harvoin nukumme vierekkäin. 
Tässä kuvassa näette myös Vikin tuhoaman pedin, jota emäntä on kursinut kasaan.

Illalla meidät oli kutsuttu Nitteliin kävelylle. Tapasimme siellä Espanjan kaduilta pelastetun Debbien, mutta en ollut siitä niin kiinnostunut. Viki koitti aluksi leikkiä sen kanssa, mutta pian totesimme että on parempi jos vaan kävelemme eteenpäin emmekä koita riehua. Oli niin kuumakin. 

Nittelissä on huikeat maisemat ja kävelimme kukkulan päälle ihailemaan niitä. Kävelylenkin jälkeen menimme Debbien kotiin takapihalle rentoutumaan. Ihmiset söivät ja me koirat saimme paljon raikasta vettä. Viki yritti uudestaan leikkiä Debbien kanssa, mutta se oli niin hurjaa että Debbie päätti mennä sisälle ja me jäimme pihalle. Se oli parempi niin. 

Sunnuntaina 30 asteen helle vaan jatkui. Lähdimme käymään Luxemburgissa Echternachissa.

Siellä piti olla kiva varjoinen metsälenkki, mutta emme onnistuneet löytämään oikeaa reittiä. 

Sen sijaan löysimme kivan puiston, jossa oli ensin pieni pätkä varjoista metsää, mutta sitten myös järvi jossa pääsimme kahlamaan ja juomaan.  

Keskustassa oli paljon ihmisiä, eikä meitä kiinnostanut olla siellä, vaikka emäntä ehkä olisi halunnut käydä syömässä jotain. 

Mainitsinko jo, että oli tosi kuuma? No, oli ihan hauska viikonloppu helteestä huolimatta. 

Turbonaama kolmen valtion rajalla

Tällä viikolla isäntäväellä oli vapaata töistä eli se tarkoitti meille enemmän yhdessäoloa. Jo tiistai-iltana ilahduimme, kun emäntä tuli töistä ja samalla ovenavauksella tuli isäntä. Se oli niin hauskaa. Lähdimme heti vähän ulkoilemaan ja näyttämään isännälle meidän lenkkireittejä.

Torstaina oli pyhäpäivä ja kaikilla oli töistä vapaata. Aamulenkki meni normaalisti, mutta jossain vaiheessa aamupäivällä emäntä huomasi, että minun naamani on turvonnut. 

Ensin toinen puoli ja muutaman hetken päästä molemmat silmät olivat muurautuneet turvonneiden silmäluomien alle. Lisäksi minun päätäni kutitti vietävästi ja yritin koko ajan raapia silmiä ja kuonoa. Isäntäväki antoi minulle ison palan maksamakkaraa, ja epäilen että sinne oli piilotettu jotain lääkettä, koska kutina alkoi hellittämään. Turvotus ei kuitenkaan vielä laskenut ja isäntä alkoi kutsua minua Turbonaamaksi.

Ulkona oli sadepäivä, joten lähdimme autolla tutkimaan lähialueita. Ajoimme Schengeniin kolmen valtion rajalle. Sade taukosi juuri sopivasti joten lähdimme tutkimaan kaupunkia. 

Tässä muistomerkillä meistä otettiin kuvia ja minä näytän vihaiselta, kun silmät ovat turvoksissa.

Viki on vähän ihmeissään minun ilmeistäni.

Löysimme lisää muistomerkkejä sekä kaikkien EU-valtioiden liput. Menimme tietysti Suomen lipun viereen.

Sitten jatkoimme matkaa autolla Ranskan puolelle ja pysähdyimme pikkukylässä nimeltä Sierck-les-Bains.

Siellä oli hieno vanha keskiaikainen linna, jonne koiratkin olivat tervetulleita. Poseerasimme erilaisten lippujen ja maisemien edessä, kuljimme jänniä kapeita portaita ja haistelimme historiallisia raunioita. 

Muita vieraita oli onneksi aika vähän, joten meillä oli paljon tilaa eikä tarvinnut väistellä koko ajan.

Sitten alkoi taas sataa rankasti, joten juoksimme autolle ja lähdimme kotiin. 

Seuraavana aamuna minun naamani näytti onneksi taas normaalille.

Näköalapaikalla

Meillä riittää täällä meidän uudessa väliaikaisessa kotipaikassa Trierissä paljon uutta löydettävää. Tänään menimme Villa Weißhausin metsään etsimään hienoa näköalapaikkaa, josta olimme kuulleet. Sieltä näkee koko Trierin yli. Me katselemme sitä maisemaa usein Petrisbergin kukkulalta, mutta nyt menimme toiselle puolelle kaupunkia katsomaan samaa maisemaa toisesta vinkkelistä. 

Sää oli lämmin ja meillä oli tosi kuuma, kun kapusimme ylämäkeen. Viki oli vähän aikaa vapaana, mutta emäntä pelkää että Viki juoksee itsensä piippuun ja lämpöhalvauksen partaalle, joten kuumina päivinä Vikikin on yleensä remmissä. 

Olemme käyneet täällä Weißhauswaldissa kerran aiemminkin, mutta silloin emme löytäneet näköalapaikkaa. Nyt löysimme sen helposti, kun seurasimme opasteita. Siellä oli tällainen hieno penkki, mutta Viki ei suostunut istumaan. Hän halusi välttämättä esitellä kaunista profiiliaan.

Katselimme myös toisesta paikasta eri penkiltä maisemia, mutta Viki ei ollut lainkaan kiinnostunut. 

Onneksi kävelimme varjossa, mutta silti meidän kielet roikkuivat. 

Emäntä päätti, että tehdään vähän lyhempi lenkki ja mennään kotiin vilvoittelemaan.

Iltapäivällä kävimme pienellä lenkillä lähialueilla ja löysimme tällaisen hienon taustamaiseman. Hyvä että ehdittiin tehdä pikainen kävely juuri ennen kuin sade ja ukkonen alkoivat. 

Vappureissu

Viikonloppuna ajoimme taas Rostockiin, koska oli vappu ja ylimääräinen vapaapäivä. Menomatkalla olimme taas hotellissa yötä, jottei matka olisi niin kauhean pitkä. 

Viki meni tietysti heti sängylle ja otti homman haltuun. 

Kyllä hän osaa nauttia lellipennun elämästä. 

Rostockissa oli hellepäivä ja menimme puistoon vappupiknikille. Käyttäydyimme aivan hienosti, vaikka emäntää etukäteen jännittikin, millaisen sirkuksen pistämme pystyyn. Minä olin näin kiltisti, ja Viki oli myös ihan rentoutunut. 

Yöllä nukuin sohvalla, mutta en usko että kukaan huomasi sitä.

Seuraavana päivänä kävimme Bad Doberanissa ulkoilemassa. Menimme vähän eri reittiä kuin yleensä, mutta se oli aivan yhtä kivaa. 

Metsässä oli mukavan varjoista. Löysimme myös erittäin hyvän uimapaikan koirille. Minä menin heti veteen vilvoittelemaan.

Loiskuttelin vettä niin paljon, että Viki oli myös aivan märkä, vaikkei hän uinutkaan. Viilennys teki hyvää meille molemmille. 

Vaikka kyllä olimme silti väsyneitä kun tulimme kotiin. Metsälenkki teki tehtävänsä.