Meillä riittää täällä meidän uudessa väliaikaisessa kotipaikassa Trierissä paljon uutta löydettävää. Tänään menimme Villa Weißhausin metsään etsimään hienoa näköalapaikkaa, josta olimme kuulleet. Sieltä näkee koko Trierin yli. Me katselemme sitä maisemaa usein Petrisbergin kukkulalta, mutta nyt menimme toiselle puolelle kaupunkia katsomaan samaa maisemaa toisesta vinkkelistä.
Sää oli lämmin ja meillä oli tosi kuuma, kun kapusimme ylämäkeen. Viki oli vähän aikaa vapaana, mutta emäntä pelkää että Viki juoksee itsensä piippuun ja lämpöhalvauksen partaalle, joten kuumina päivinä Vikikin on yleensä remmissä.
Olemme käyneet täällä Weißhauswaldissa kerran aiemminkin, mutta silloin emme löytäneet näköalapaikkaa. Nyt löysimme sen helposti, kun seurasimme opasteita. Siellä oli tällainen hieno penkki, mutta Viki ei suostunut istumaan. Hän halusi välttämättä esitellä kaunista profiiliaan.
Katselimme myös toisesta paikasta eri penkiltä maisemia, mutta Viki ei ollut lainkaan kiinnostunut.
Onneksi kävelimme varjossa, mutta silti meidän kielet roikkuivat.
Emäntä päätti, että tehdään vähän lyhempi lenkki ja mennään kotiin vilvoittelemaan.
Iltapäivällä kävimme pienellä lenkillä lähialueilla ja löysimme tällaisen hienon taustamaiseman. Hyvä että ehdittiin tehdä pikainen kävely juuri ennen kuin sade ja ukkonen alkoivat.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti